Ero sivun ”Glottaaliklusiili” versioiden välillä

[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa
Lisäystä & tarkennusta.
Rivi 1:
'''Glottaaliklusiili''' on äänihuuletäänne, joka muodostetaan sulkemalla äännettävähetkeksi kokonaan sekä [[klusiiliäänirako|äänihuulirako]] (umpiäänne),että rustorako. Glottaaliklusiilin [[Kansainvälinen foneettinen aakkosto|foneettisessa merkinnässäIPA]]-merkki on {{IPA|[ʔ]}}. Päinvastoin kuin muut [[klusiili]]t, joilla on sekä soinnillinen että soinniton sarja, glottaaliklusiili voi olla vain soinniton. Soinnillinen glottaaliklusiili on foneettisesti mahdoton äänne, koska [[fonaatio]] on mahdoton äänirako suljettuna.

Suomessa glottaaliklusiili on verrattain yleinen, se esiintyy esimerkiksi kaikkien [[jäännöslopuke|jäännöslopukkeellisten]] sanojen ja vokaalilla alkavien sanojen välissä vajaapitkänä geminaattana (kuten muutkin konsonantit jäännöslopukkeen yhteydessä, siis merk. yleensä {{IPA|[oleˣˀaina]}} > {{IPA|[oleˀˀaina]}} > {{IPA|*[oleʔ̆ʔaina]}} > {{IPA|[oleʔaina]}}), sekä yhdyssanoissa yhdysmerkin kohdalla, eli silloin kuin yhdysosien viimeinen ja ensimmäinen vokaali on sama (<linja-auto> = {{IPA|[linjaʔauto]}}).
 
Suomensukuisista kielistä [[võro]]ssa on erillinen foneemi 'q' glottaaliklusiilille; esimerkiksi nominatiivin monikko on 'q', esimerkiksi ''bussiq'' vrt. suomen ''bussit''. Brittienglannin joissain murteissa, kuten [[cockney]]'ssa ''T'' ja ''TT'' ääntyy glottaaliklusiilina, esimerkiksi ''Britain'', ''butter''. Transkriptiossa käytetään yleensä heittomerkkiä: ''Bri'n, wi' li'l bi' of bu'er''. Monissa kielissä sille on erillinen kirjain: [[Arabian kieli|arabiassa]] ja [[heprea]]ssa sille on oma kirjain, ja muun muassa [[havaijin kieli|havaijissa]] käytetään käännettyä pilkkua (‘) eli [[‘okina]]a. [[Tanskan kieli|Tanskassa]] ns. ''stød''-ilmiö lisää glottaaliklusiilin, esimerkiksi "hund" ääntyy {{IPA|[hunʔ]}}.