Ero sivun ”Nelilehtivesikuusi” versioiden välillä

Nelilehtivesikuusen ontto ilmaverso eli varsi on haaraton, pysty ja noin 15–40 cm pitkä. Juurakko on pitkä ja vaakasuora. Säteittäisesti olevat lehdet ovat kapeita, 7–15 mm pitkiä, ja asettuvat 4–6 kappaleen ruusukkeina pitkin vartta. Lehdet ovat varren nivelväliä lyhyempiä. Vaatimattomat kukat puhkeavat lehtihankaan. Kukinta-aika on kesä-elokuuelokuussa. [[Vesikuusi]] eli lamparevesikuusi (''H. vulgaris'') eroaa nelilehtivesikuusesta siten, että sen lehtiä on samassa ruusukkeessa selvästi useampia. Lajit risteytyvät keskenään, ja risteymien tunnistus on vaikeaa.<ref name="RETKEILYKASVIO">Retkeilykasvio 1998, s. 399.</ref> Vesikuusten muunnokset ja taksonomia ovat vaillinaisesti selvitettyjä.<ref name="UOTILA">Uotila 1997, s. 171–172.</ref>

Nelilehtikuusen levinneisyysalue on [[sirkumpolaarinen]] mutta laikuttainen. Sitä tavataan pohjoisella pallonpuoliskolla merten rannikoilla [[Islanti|Islannissa]], pohjoisella [[Itämeri|Itämerellä]], [[Kuolan niemimaanniemimaa]]n ja [[Vienanmeri|Vienanmeren]] ympäristössä, Venäjän Tyynen valtameren[[Tyynimeri|Tyynenmeren]] rannikolla sekä Pohjois-Amerikan pohjoisosissa Alaskasta[[Alaska]]sta Newfoundlandiin[[Newfoundland]]iin. Suomessa nelilehtivesikuusta on tavattu lähes koko rannikon alueelta. Nykyään lajialaji tavataanesiintyy lähes ainoastaan [[Pohjanlahti|Pohjanlahden]] rannikoltarannikolla, pääasiassa Perämeren pohjukassa muun muassa [[Oulu]]n ja [[Ii]]n seuduiltaseuduilla. Kaikkiaan Suomesta tunnetaan noin 50 esiintymää.<ref name="YMP"/><ref name="UOTILA"/><ref name="VF">{{Verkkoviite | Osoite = http://linnaeus.nrm.se/flora/di/hippurida/hippu/hipptet.html | Nimeke = Ishavshästsvans, Hippuris tetraphylla L. f. | Tekijä = Arne Anderberg | Julkaisu = Den virtuella floran | Ajankohta = 2005 | Julkaisija = Naturhistoriska riksmuseet | Viitattu = 21.7.2008 | Kieli = {{sv}} }}</ref>

Nelilehtivesikuusi kasvaa ainoastaan niukasti suolaisessa [[murtovesi|murtovedessä]]. Se kasvaa pehmeäpohjaisissa ruovikon ja saraikon aukkopaikoissa sekä laidunnettujen rantaniittyjen lampareissa. Suomessa nelilehtivesikuusta tavataan tyypillisesti siellä, missä muodostuu uutta rantaviivaa [[maankohoaminen|maankohoamisen]] seurauksena. Lajin taantumisen syitä ei tarkkaan tiedetä. Niitä ovat ainakin Itämeren [[rehevöiytyminen|rehevöitymisestä]] johtuva rantojen umpeenkasvu, rantalaidunnuksen päättyminen sekä rakentaminen.<ref name="UOTILA"/> Yksi syy taantumiseen voi olla myös lajin risteytyminen [[lamparevesikuusi|lamparevesikuusen]] (''H. vulgaris'') kanssa. Monilla nelilehtivesikuusen entisillä kasvupaikoilla tavataan nykyään ainoastaan lamparevesikuusta sekä lajien risteymää [[rannikkovesikuusi|rannikkovesikuusta]] (''H. x lanceolata'')<ref>Väre 2009, s. 253.</ref>