Ero sivun ”Valkolehdokki” versioiden välillä

Tanakkavartinen valkolehdokki kasvaa 25–50 cm korkeaksi. Varren tyvessä on kaksi vastapuikeaa tai soikeaa, 6–18 cm pitkää lehteä. Varren yläosassa on 1–3 pientä, kapeaa ylälehteä. Kukinto on tiheähkö, tasapaksu, 5–20 cm pitkä tähkä. Kukat ovat valkoisia ja tuoksuvat erityisesti yöllä voimakkaasti. Kukan huuli on kapea ja ehyt ja kannus ohut, suippo ja 2,5–4 cm pitkä. Kukan ponnenpuoliskot ovat yhdensuuntaisia ja lähekkäin. Valkolehdokki kukkii kesä-heinäkuussa.<ref name="RETKEILYKASVIOrk">Retkeilykasvio 1998, s. 498.</ref>

Yöaikaan hyvin näkyvän ja voimakastuoksuisen kukinnon pölyttäjinä toimivat pääasiassa [[yöperhoset]], ennen kaikkea [[Kiitäjät (perhosheimo)|kiitäjät]].<ref name="KÄMMEKÄTkmt">Kämmekät, Suomen orkideat 1987, s. 61.</ref>

Valkolehdokki muistuttaa suuresti [[keltalehdokki]]a (''P. chlorantha'') ja erottuu tästä lähinnä kukan muodon perusteella.<ref name="VF"/> Lajien yhteisillä kasvupaikoilla lajit myös risteytyvät. Suomessa risteymiä tunnetaan Ahvenanmaalta.<ref name="RETKEILYKASVIOrk"/>

Valkolehdokki ei ole kovin vaatelias laji elinympäristönsä suhteen. Se viihtyy lehdoissa, rehevissä kangasmetsissä, harjulehdoissa, lehtomaisissa metsissä, letto- ja lehtokorvissa sekä kosteilla niityillä ja metsäaukeilla.<ref name="RETKEILYKASVIOrk"/>

Valkolehdokki oli 1900-luvun alkupuoliskolla kaduilla ja toreilla yleinen myyntikasvi. Kasvin kaupustelu ja kerääminen myyntiä varten kiellettiin vuonna 1956, jonka jälkeen lajia ei ole kaupallisesti hyödynnetty.<ref name="KÄMMEKÄTkmt"/>