Versio 10. syyskuuta 2011 kello 19.13 muokkaa LemonKing (keskustelu \| muokkaukset) seulojat 2 768 muokkausta Ei muokkausyhteenvetoa ← Vanhempi muutos		Versio 10. syyskuuta 2011 kello 22.32 muokkaa kumoa Vuo (keskustelu \| muokkaukset) seulojat 1 118 muokkausta p Kumottu muokkaus 10657885, jonka teki LemonKing (keskustelu) rv poisto Uudempi muutos →
Rivi 2: Muissa kielissä frikatiiveja on enemmän. Esimerkkejä: [[Saksan kieli\|Saksassa]] ja [[Hollannin kieli\|hollannissa]] ~~[[Soinniton palataalinen~~velaarinen frikatiivi~~\|palataalinen~~ [~~ç] ]~~x] (~~ich~~[[ach-äänne) ja ~~[[Soinniton~~ich-äänne]]) ~~velaarinen~~(tai ~~frikatiivi~~soinnillinen {{IPA\|~~velaarinen~~ [xɣ]}}), ]]ns. (''ach-~~äänne).~~laut'', sanoissa ''Bach'' [bax] ja ''Van Gogh'' {{IPA\|[xɔx]}} [[Arabian kieli\|Arabiassa]] käytetään epiglottaalisia frikatiiveja, jotka tuotetaan kurkunkannella. Niitä on usein luultu faryngaalisiksi, koska molempia esiintyy murteesta riippuen. Soinniton epiglottaaliäänne [ʜ] esiintyy sanoissa حب (= rakkaus) ja حار (= lämmin), ja äänteen soinnillinen vastine [ʢ] sanoissa عين (= nimittää) ja علم (= neuvoa). *Faryngaaliäänteet [ħ] ja [ʕ] ovat harvinaisia. Tunnetaan vain yksi kieli, Dagestanissa puhuttava agul-kieli, jossa erotellaan faryngaaliäänteet ja epiglottaaliäänteet. Mistään kielestä ei tunneta erottelua faryngaalisen frikatiivin ja puolivokaalin välillä. [[Tanskan kieli\|Tanskassa]] 'r' on itse asiassa soinnillinen faryngaalipuolivokaali.

Ero sivun ”Frikatiivi” versioiden välillä