Ero sivun ”Predestinaatio” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
linkkaus |
Kaikille väitteille on lähteet. |
||
Rivi 1:
'''Predestinaatio''' (''ennaltamääräys'', ''ennaltamäärääminen'') eli kristinuskossa myös '''armonvalintaoppi''' on monissa uskonnoissa, kuten [[luterilaisuus|luterilaisuudessa]], [[islam]]issa, [[kalvinismi]]ssa, [[hindulaisuus|hindulaisuudessa]] ja [[jainalaisuus|jainalaisuudessa]] tärkeä oppi. Se merkitsee, että ihmisen kohtalo on ennalta määrätty, joko kerätyn karman, [[Jumala]]n salatun tahdon mukaisesti tai Jumalan ilmoitetun tahdon mukaisesti.
==Predestinaatio kristinuskossa==
Kristillisessä teologiassa ennaltamäärääminen tunnetaan myös armovalintana. Kristillinen oppi armonvalinnasta esiintyy kahdessa päämuodossa: Yksinkertainen predestinaatio tarkoittaa, että Jumala on edeltäkäsin valinnut osan ihmisistä pelastukseen. Kaksinkertainen predestinaatio tarkoittaa, että Jumalan on määrännyt osan ihmisistä pelastukseen ja osan kadotukseen. Evankelis-luterilaiset kirkot ovat omaksuneet yksinkertaisen ennaltamääräämisopin. Kaksinkertaista predestinaatio-oppia tunnustavat reformoidut kirkot.
Joskus termillä tarkoitetaan hyperkalvinismille ominaista ''kaksinkertaista predestinaatiota''. Termi "kaksinkertainen predestinaatio" tarkoittaa hyperkalvinismissa käsitystä, että Jumala valitsee ennakolta, ennen ihmisen itsensä syntymää, sekä pelastukseen valitut että myös kadotukseen predestinoidut. Kalvinismissa erotetaan myös kaksi käsitystä, eli ''supralapsiarismi'', jonka mukaan Jumala teki valinnan pelastukseen predestinoitujen ja kadotukseen predestinoitujen välillä ennen maailman luomista ja syntiinlankeemusta, ja ''infralapsarianismi'', jonka mukaan Jumala tekee valinnan syntyvän lapsen kadottamisen ja pelastamisen välillä maailman luomisen jälkeen, yleisen käsityksen mukaan munasolun hedelmöittymisen hetkellä.
Predestinaatio-opin pohja löytyy [[Roomalaiskirje]]estä <ref>(Room. 9:1-11:36)</ref>. Sen ydin on, että
* ihmiset ovat perisynnin saastuttamia ja jokainen ihminen on oletusarvoisesti tuomittu kadotukseen <ref>(Room 3:23, 5:12)</ref>
* ihminen itse ei kykene mitenkään teoillaan, ajatuksillaan tai toimillaan vaikuttamaan pelastukseensa <ref>(Room 2:1, 5:15)</ref>
* vain Kristuksen sovitustyö voi pelastaa ihmisen Helvetiltä <ref>(Room 5:16, 8:3)</ref>
* koska ihminen ei omilla teoillaan voi vaikuttaa kohtaloonsa, ihminen ei itse kykene vastaanottamaan Kristuksen sovitustyötä <ref>(Room 8:8, 11:32)</ref>
* Jumala vaikuttaa pelastukseen predestinoituun ihmiseen niin, että tämän vastarinta murtuu ja Kristuksen sovitustyö pääsee sisään <ref>(Room 8:28-30, 10:3-9)</ref>
* Jumala puolestaan paaduttaa kadotukseen predestinoidun ihmisen niin, ettei hän kykene vastaanottamaan Kristuksen sovitustyötä, vaikka tämä haluaisikin ja yrittäisikin <ref>(Room 9:3-11, 15-18)</ref>
* predestinaatio on peruuttamaton ja muuttumaton <ref>(Room 8:1)</ref>
* predestinaatio pelastukseen ei riipu ihmisen itsensä teoista, uskosta, ansioista tai ominaisuuksista, vaan yksinomaan Jumalan valinnasta, jonka motiivit ovat ihmiseltä salatut <ref>(Room. 9:11-14)</ref>
* samoin predestinaatio kadotukseen ei riipu ihmisen teoista eikä syntisyydestä <ref>(Room 2:9-12, 3:10-19, 5: 12-13)</ref>; Pyhän Augustinuksen mukaan ihmistä ei tuomita kadotukseen siksi, että hän tekee syntiä, vaan hän tekee syntiä siksi, että hänet on jo etukäteen tuomittu kadotukseen.
Kristinuskon historiassa predestinaatio-opin esitteli ensimmäisenä [[Pyhä Augustinus]], ja se hyväksyttiin kirkon viralliseksi opiksi 400-luvulla: [[Pelagius|Pelagiuksen]] oppi ([[pelagiolaisuus]]) vapaasta tahdosta, joka pohjaa [[evankeliumit|evankeliumeihin]] (ihminen kykenee itse lähestymään Jumalaa omasta tahdostaan ja tekemään valinnan pelastuksen ja kadotuksen välillä) julistettiin harhaopiksi, ja myöhemmin syntynyt [[semipelagiolaisuus]] (ihmisellä on kyky itse lähestyä Jumalaa, mutta ei halua ennen kuin Jumala herättää sen hänessä) julistettiin harhaopiksi Orangen kirkolliskokouksessa [[529]]. Koska predestinaatio-oppi on ristiriidassa [[vapaa tahto|vapaan tahdon]] opin kanssa, protestanttiset kirkkokunnat pääsääntöisesti kieltävät vapaan tahdon ja kiistävät sen käsityksen, että ihmiset voisivat omilla valinnoillaan vaikuttaa uskonratkaisuunsa tai pelastukseensa.
[[Ortodoksisuus]] ei ole milloinkaan hyväksynyt predestinaatiota, vaan pitää sitä harhaoppina. Katolisuudessa [[skolastikot]] totesivat sydänkeskiajalla opin olevan sisäisesti ristiriitainen. Nykyisin katolisuus on sanoutunut irti predestinaatio-opista sellaisena kuin Luther ja Calvin sen muotoilivat.
===Predestinaatio kalvinismissa===
====1. Klassinen reformoitu (kalvinistinen) näkemys====
Klassisessa kalvinismissa predestinaatio on kaksinkertainen mutta epäsymmetrinen: Jumala aktiivisesti valitsee pelastukseen predestinoidut, mutta valintansa seurauksena jättää passiivisesti muut pelastamatta, jolloin he joutuvat automaattisesti kadotukseen. Predestinaatio on siis positiivis-negatiivinen valintasuhde. Kalvinistisen doktriinin mukaan jokainen ihminen joutuu perisynnin ansiosta oletusarvoisesti Helvettiin, mutta Kristuksen sovitustyön ansiosta jotkut valitut pelastuvat, ja sama kääntäen: Kristuksen sovitustyö tarvittiin, jotta edes pelastukseen predestinoidut olisivat voineet pelastua. Epäsymmetristä predestinaatiota kutsutaan myös yksöispositiiviseksi predestinaatioksi (''singular positive predestination'').
Reformoidun näkökannan mukaan Jumala valitsee läpeensä turmeltuneesta ihmiskunnasta joitakuita pelastukseen, ja aktiivisesti vaikuttaa heidän elämäänsä uudistavasti niin, että Kristuksen armo ja sovitustyö pääsee vaikuttamaan heissä. Muiden osalta Jumala pidättäytyy koskemasta heidän elämäänsä jättäen heidät oman onnensa nojaan niin, että he perisynnin vaikutuksesta joutuvat kadotukseen. Reformoidun näkökannan vuoksi siis Jumala aktiivisesti pelastaa pelastukseen predestinoidut, mutta kadotukseen predestinoidut tuomitsevat itse itsensä sinne tekojensa tai perisynnin vaikutuksesta, sillä Kristuksen sovitustyö ei kalvinistisen opin mukaan koske heitä. Tätä puolestaan kutsutaan positiivis-negatiiviseksi predestinaatioksi (''positive-negative predestination'').
Reformoidussa kristillisyydessä on kaksi eri näkemystä siitä, milloin predestinaatio on tapahtunut. Toinen koulukunta lähtee siitä, että Jumala määrää ihmisen loppusijoituspaikan tämän syntyessä. Tätä sanotaan [[infralapsarianismi]]ksi (syntiinlankeemuksen jälkeen tapahtuva predestinaatio). Toisen koulukunnan mukaan Jumala määräsi jokaisen ihmissielun loppusijoituspaikan jo ennen maailman luomista. Tätä puolestaan kutsutaan [[supralapsarianismi]]ksi (ennen syntiinlankeemusta tapahtuva predestinaatio).
====2. Hyperkalvinistinen näkemys====
Jotkut reformoidut kirkkokunnat julistavat, että Jumala sekä aktiivisesti pelastaa pelastukseen predestinoidut ja aktiivisesti myös kadottaa kadotukseen predestinoidut. Tätä perustellaan mm. [[Roomalaiskirje]]en 9. luvun jakeella "Jumala armahtaa kenet hän tahtoo ja Jumala paaduttaa kenet hän tahtoo." Tätä kutsutaan kaksoispositiiviseksi predestinaatioksi ("double positive predestination"), ja se on [[hyperkalvinismi]]n lähtökohta.
====3. Kalvinistisen näkemyksen kriittinen tarkastelu====
Termin "kaksinkertainen predestinaatio" käyttö on ollut kautta aikojen hyvin epäselvää ja johtanut moniin kiistoihin. Kaksi tärkeää kristinuskon dogmia: Jumalan kaikkivaltius sekä Jumalan rakkaus, ovat ristiriidassa armonvalinnan kanssa. Ns. "pienoisevankeliumin" mukaan (Joh 3:16) Jumala rakastaa koko maailmaa ja haluaa pelastaa kaikki: tämä on ristiriidassa sen käsityksen kanssa, että Jumala rakastaa vain osaa ihmiskunnasta ja haluaa tuomita loput iankaikkiseen kärsimykseen.
Jumalan kaikkivaltius johtaa loogisesti siihen, että Jumalan tietämys ja Jumalan tahto ovat sama asia: kaikkivaltiaana Jumala sekä kykenee että haluaa toteuttaa tahtonsa. Kadotusta on perinteisesti pidetty tuomiota seuraavana rangaistuksena, ja tuomio seuraa aina tekoa, ei koskaan edellä sitä. Ihmisten tuomitseminen ikuiseen kadotukseen ennen kuin hän on edes ehtinyt syntyä, saati sitten tehdä mitään syntistä, on puolestaan ristiriidassa Jumalan rakkauden dogmin kanssa. Jumalan kaikkitietämyksen dogmi myös johtaa siihen, että perinteisen reformoidun näkemyksen mukainen epäsymmetrinen, yksöispoitiivinen predestinaatio on mahdottomuus. Valinta edellyttää aina sitä, että kun yksi valitaan, toinen hylätään, ja sekä valinta että hylkääminen ovat aktiivisia toimenpiteitä, ja Jumalan tietäessä heidät, ketkä valitaan pelastukseen, hän tahtoo myös heidän pelastuvan; samalla Jumala tietää kadotukseen joutuvat, ja kaikkivaltiusdogmin mukaisesti Jumala myös tahtoo heidän joutuvan kadotukseen. Jumalan kaikkivaltiuden dogmi puolestaan johtaa siihen, että Jumala samanaikaisesti sekä aktiivisesti valitsee pelastukseen predestinoidut että myös kadotukseen predestinoidut, ja samanaikaisesti sekä aktiivisesti pelastaa toiset, ja aktiivisesti kadottaa toiset. Jumala työskentelee siis samalla tavalla sekä pelastettujen että kadotettujen osalta: Jumala määrää toiset kadotukseen ja aktiivisesti vaikuttaa heidän sydämiinsä niin, että Jumala kykenee asettamaan Kristuksen pelastustyön heihin. Samalla tavoin Jumala myös aktiivisesti vaikuttaa kadotukseen predestinoituihin niin, että he eivät kykene mitenkään vastaanottamaan Kristuksen pelastustyötä, vaikka kuinka haluaisivat, ja aktiivisesti ajaa heidät tekemään syntiä perisynnin ansiosta (''destinare ad peccatum'').
Tämän käsityksen esitti ensimmäisenä [[Augustinus]]. Sitä kutsutaan kaksoispositiiviseksi predestinaatioksi (''double positive predestination''), ja se on [[hyperkalvinismi]]n perusta. Valittujen osalta pelastus on Jumalan [[monergismi|monergististä]] työtä (''[[sola gratia]]''). Samalla tavoin kadotettujen osalta kadotus on Jumalan monergististä työtä (''sola Deo gloria''). Jumala siis on synnin lähde, ja Jumala tekee joistakin ihmisistä syntisiä, jotta he tekisivät syntiä, jotta Jumala voisi rangaista heitä ja jotta he joutuisivat kadotukseen. Tätä käsitystä tukevat monet raamatunkohdat, kuten Room. 9:11-13, 9:18-23, 2. Moos. 9:16; 4:21, ja 2 Tess 2:11-12).
Tämä kaksoispositiivinen predestinaatiokäsitys selkeästi tekee Jumalasta synnin lähteen. Jumala siis rankaisee ihmisiä siitä, että he toteuttavat Jumalan vastaansanomatonta ja monergistista tahtoa. Vaikka tällainen käsitys tekee Jumalasta kaiken vääryyden, synnin ja pahuuden alkulähteen, kaksoispositiivinen predestinaatiokäsitys on loogisesti yhtenäinen ja edellä mainitut raamatunkohdat todellakin selkeästi tukevat tätä käsitystä. Monet kalvinistiteologit sanovat, että tämä ei kuitenkaan ole reformoitu näkemys predestinaatiosta, vaan karikatyyri siitä. Tämä käsitys on kuitenkin lähinnä [[Jean Calvin]]in alkuperäistä teologiaa, ja se on supralapsarianismin äärimmäisin muoto. Vaikka Calvin itse totesi ''se on hirmuinen oppi, mutta Jumalan käsittämättömän majesteetin edessä ihmisjärjen tulee nöyrästi taipua'', lähes kaikki reformoidut kirkkokunnat ja teologit nykyisin torjuvat tämän käsityksen.
===Predestinaatio luterilaisuudessa===
[[Luterilaisuus]] on aina torjunut vanhareformoidun opin kaksinkertaisesta predestinaatiosta ''gratia universalis'' -opin pohjalta. Luterilaisten mielestä reformoitujen ja luterilaisten ero on siinä, nähdäänkö predestinaatio pelastuksen valossa (luterilaisuus) vai pelastus predestinaation valossa (reformoidut). Myös pääosa reformoituja tarkastelee predestinaatiota pelastuksen valossa. Luterilaisuudessa predestinaatio on alistettu pelastukselle. Sovinnon kaava hylkää opin kaksinkertaisesta predestinaatiosta, ennaltamääräämyksestä pelastukseen ja kadotukseen. Hyperkalvinistinen käsitys kaksinkertaisesta predestinaatiosta hylättiin myös [[Uppsalan synodi]]ssa [[1598]]. Pelastusta ei ole tulkittava Jumalan salatusta päätöksestä vaan hänen sanastaan, Kristuksesta, käsin. [[Martti Luther]] joutui kiistaan predestinaatio-opista Calvinin kanssa, ja hylkäsi Calvinin näkemyksen Jumalan rakkauden sekä universaalin armon vastaisena. Luterilaisuus siis kiistää opin kaksinkertaisesta predestinaatiosta. Lutherilla koko Jumalan armo perustuu iankaikkiseen predestinaation, ja jokainen, joka tulee uskoon, on myös valittu eli predestinoitu. Jumala tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuvat <ref>(Joh 3:16, 1 Tim 2:4)</ref>. [[Tunnustuskirjat|Tunnustuskirjoissa]] todetaan lisäksi: ''Tämä ikuinen päätös on meille sanan kautta ilmoitettu. Me olimme Jumalan ajatuksissa ja suunnitelmissa jo ennen maailman perustamista. Ihmisen pelastumisen syynä on yksinomaan Jumalan armo. Kadotukseen joutumisen syyn Jumala on salannut; vain Hän tietää sen eikä sitä ole ilmoitettu meille''. Predestinaatiossa otetaan pelastus lopullisesti ihmisen käsistä Jumalan käsiin. Lutherin sanoin: ''Jos pelastuksemme olisi jätetty meidän oman ratkaisumme varaan ei kukaan pelastuisi, koska Jumalan laki osoittaa kykenemättömyytemme.'' Lutherin mukaan pelastus ei riipu mistään ihmisen enemmän tai vähemmän tilapäisluontoisesta asennoitumisesta, mikä merkitsisi Jumalan mukautumista ihmisestä riippuvaksi. Lutherin edustamassa predestinaatiossa pelastukseenkin on ihmisen pelastuksessa Jumalalla ehdoton valta.
Tämä käsitys tunnetaan ''yksinkertaisena predestinaationa''. Sen ongelmana on kuitenkin käsitys täydellisestä turmeltumisesta: se olettaa, että ihminen on aktiivisesti kykenevä torjumaan Kristuksen sovitustyön ja valitsemaan kadotuksen. Luterilaisen täydellisen turmeluksen dogmin, mukaan ihminen kuitenkaan ei kykene aktiivisesti valitsemaan pelastuksen hylkäämistä, vaan perisynnin takia hylkää sen automaattisesti, valitsematta sitä, sillä valinta edellyttää aina vaihtoehtoja; vaihtoehdoton toiminta ei ole valitsemista. Samoin yksinkertainen predestinaatio vaatii taakseen myös olettamuksen vapaasta tahdosta: voidakseen valita kadotuksen ja pelastuksen välillä, ihmisellä tulisi olla vapaa tahto. Tämän taas luterilaisuus kiistää. Luther itse tiedosti yksinkertaisen predestinaation loogiset ristiriidat, ja kehotti oppilaitaan olemaan ajattelematta predestinaatio-oppia liikaa.
===Katolinen kritiikki===
Looginen kritiikki predestinaatioon on, että se kiistää ihmisiltä vapaan tahdon. Jo 1100-luvulla skolastikot kysyivät: ''Jos Jumala määrää kohtalomme ja valitsee elämänpolkumme, mitä vaihtoehtoja meillä on? Jumala vaatii, että me palvelemme häntä vapaasta tahdostamme, mutta jos meidät on predestinoitu kadotukseen tai pelastukseen, onko meillä tällöin ylipäänsä mitään vapaata tahtoa?'' Toinen kritiikki liittyy eettiseen arvovalintaan. Hyperkalvinistinen predestinaatiokäsitys johtaa sekä positiivis-negatiivisena että kaksoispositiivisena moraalinihilismiin: ''Jos pelastus ja kadotus ovat yksinomaan Jumalan kädessä eikä ihminen itse voi mitenkään teoillaan tai arvovalinnoillaan vaikuttaa kohtaloonsa, vaan kaikki yritykset elää Jumalan tahdon mukaisesti ovat hyödyttömiä, niin mitä mieltä tällöin ylipäänsä on edes yrittää elää Jumalan tahdon mukaisesti? Eikö ole tällöin mielekkäämpää elää oman eläimellisen luontonsa vallassa toteuttaen himojaan, viettejään ja halujaan, koska lopputulos on joka tapauksessa sama?'' Tämän käsityksen esitti [[Pelagius]] jo 400-luvulla, ja se on yksi [[pelagiolaisuus|pelagiolaisuuden]] keskeisimpiä kysymyksiä, eikä tähän kysymykseen ole milloinkaan [[monergismi]]n pohjalta kyetty vastaamaan tyhjentävästi. Perinteinen hyperkalvinistinen vastaus on, että pelastukseen predestinointi merkitsee sitä, että ihminen automaattisesti alkaa elää Jumalan tahdon mukaisesti.
===Universalistinen kritiikki===
Universalistien mukaan Jumala rakkautensa mukaisesti sekä tahtoo että kykenee pelastamaan ihmiskunnan eli omat lapsensa iankaikkiselta kadotukselta. Universalistisen näkökannan mukaan mikään helvetti, paholainen tai synti ei kykene kumoamaan Jeesuksen sovitustyötä. Universalistisen logiikan mukaan Jumala sekä tahtoo että kykenee pelastamaan koko ihmiskunnan<ref>Joh 3:16 mukaisesti</ref>, ja kaikkivaltiaana sekä universaalina rakkautena näin myös tekeekin. Hosea Baillou kirjoittaa: ''Jumala, joka ei kykene tai halua pelastaa omia lapsiaan, ei ole kunnioittamisen arvoinen Jumala''.
==Predestinaatio islamissa==
Islamissa predestinaatio-oppi kytkeytyy [[fatalismi]]in. Islamin yksi peruspilari on ''kismet'', kohtalo. Tällä tarkoitetaan koko maailman kohtalon olevan Jumalan käsissä ja kaiken olevan ennaltamäärättyä. Kun muslimi sanoo ''ins'allah'', hän tarkoittaa asian olevan yksin Jumalan kädessä ja alistuvansa Jumalan tahtoon, kävi miten kävi. Tätä kutsutaan '''predestinaatioksi''' (''jabr''). Predestinaatio-oppi pohjaa [[Koraani]]in, ja sen pääkohdat ovat seuraavat:<ref>[http://abrahamic-faith.com/shamoun/Predestination%20in%20Islam.html Islamilainen predestinaatiokäsitys (englanniksi)]</ref>
* Kaikki tapahtuu Jumalan aktiivisesta tahdosta <ref>Suura 3:144</ref><ref>Suura 6:59</ref><ref>Suura 7:188</ref>
* Jumala ennaltamäärää jokaisen ihmissielun kohtalon.<ref>Suura 2:272</ref><ref>Suura 2:284</ref><ref>Suura 4:88</ref><ref>Suura 5:40</ref><ref>Suura 6:128</ref><ref>Suura 7: 178-179</ref><ref>Suura 14:4</ref><ref>Suura 42:44-46</ref>
* Jumala ennaltamäärää sen, tuleeko ihminen elämänsä aikana uskomaan vai ei.<ref>Suura 10:99-100</ref>
* Jumala ennaltamäärää ihmisen tahdon.<ref>Suura 74:56</ref><ref>Suura 76:30-31</ref><ref>Suura 81:29</ref><ref>Suura 4:78-82</ref><ref>Suura 16:93</ref><ref>Suura 18:58</ref>
== Predestinaatio hindulaisuudessa ==
Hindulaisuudessa predestinaatio kytkeytyy tiukasti [[karma]]an ja [[karman laki]]iin. Ihmisen kohtalo on ennaltamäärätty sen mukaan, mihin kastiin hän syntyy ja kuinka paljon karmaa hän on edellisten elämiensä aikana onnistunut keräämään. Tämän näkemyksen yksi ilmentymä on [[kastilaitos]]. Hindulaisuudessa ihmisen tämänhetkinen elämä on hänen edellisten elämiensä aikana keräämän karman predestinoima, eikä hän kykene teoillaan ja valinnoillaan vaikuttamaan tämänhetkiseen elämäänsä; ne vaikuttavat vain hänen karmaansa ja kuoleman jälkeen tuleviin jälleensyntymiin, eli [[vapaa tahto]] vaikuttaa tulevaisuudessa, mutta karma tässä ja nyt. On huomattava, että karma kuitenkaan sellaisenaan ei merkitse predestinaatiota eikä kohtaloa, vaan vain syyn ja seurauksen lakia: ”mitä ihminen kylvää, sitä hän myös niittää”. Predestinaatio on siis seurausta menneisyyden teoista, ja jokainen ihminen predestinoi tulevaisuutensa sillä karmalla, mitä hän kerää nykyisyydessä.
==Muita näkökantoja==
Predestinaatio-opin [[logiikka|loogiset]] sisäiset ristiriitaisuudet ovat ilmeiset. Tämän havaitsi jo Anselm Canterburylainen ja muut [[skolastikot]] sydänkeskiajalla. Hyperkalvinistien mukaan Jumalan suvereniteetti on kiistämätön, ja Hän pelastaa kaikki ne, kenet hän tahtoo. Hyperkalvinistiteologit, samoin kuin monien muidenkin kristittyjen teologien mukaan, kuitenkin viittaavat siihen, että Raamatun mukaan kaikki eivät tule pelastumaan.
Predestinaatio-opin keskeisin sisäinen looginen ristiriita on Jumalan omnibenevolenssin (kaikkihyvyyden) kanssa. Tätä ongelmaa on yritetty ratkoa moni tavoin:
* Jumala on rakkaus vain omille valituilleen (rajallisen sovituksen doktriini), muille hän on Pyhä Viha. Tämä selitys on suosittu kalvinismissa, mutta se on loogisessa ristiriidassa evankeliumien ja Joh 3:16:n<ref>(Joh 3:16)</ref> kanssa, jossa Jumala lupaa universaalia pelastusta häneen uskoville.
* Jumala ei valitse erikseen ketään kadotukseen, mutta ihmiset itse päättävät hylätä pelastuksen (ns. yksinkertainen predestinaatio). Tämän opin muotoili Luther, ja se on yhä osa luterilaisuuden oppia ja myös iso osa reformoiduista uskoo niin, mutta sen ongelma on sama kuin predestinaation itsensä ja Jumalan kaikkitietävyys: ihmiset eivät kykene aktiivisesti ja päättäväisesti torjumaan pelastusta ja valitsemaan aktiivisesti kadotusta, sillä he ovat täysin turmeltuneita perisynnin ansiosta. Jotta tämä argumentti olisi pätevä, se vaatisi taakseen [[vapaa tahto|vapaan tahdon]], jonka [[Martti Luther]] jyrkästi kiistää teoksessaan ''Sidottu ratkaisuvalta'', ja jonka myös luterilaisuus kiistää.
* Jumala ei ole Rakkaus lainkaan, vaan kosminen hirmuvaltias (gnostilaisuus). Tämä merkitsee, että Jumalaa tulee totella ja kunnioittaa vain pelosta muttei rakkaudesta; tai että kristinuskon Jumala onkin itse asiassa sama kuin Paholainen (demiurgi), ja Kristus tuli vapauttamaan ihmiskunnan tämän demiurgin otteesta. Tämä on looginen oppi, mutta se merkitsee sitä, että koko kristinusko nykymuodossaan on virheellinen uskonto. Kaikki kristilliset kirkkokunnat nykyään torjuvat tämän selityksen.
* Jumala tekee kadotukseen predestinoiduista ihmisistä alun alkaenkin syntisiä ja panee heidät tekemään syntiä niin, että hän saa tästä aiheen tuomita heidät Helvettiin (kaksoispositiivinen predestinaatio). Looginen johtopäätös on, että Jumala on kaiken synnin alkulähde ja siksi paha. Vaikka tämä käsitys on gnostilaisen sekä hyperkalvinistisen opin mukainen, se on vastoin kaikkien muiden kristillisten kirkkokuntien oppeja.
* Jumala on inhimillisen oikeudenmukaisuuden ja reiluuden käsityksen ulkopuolella <ref>(Room 9:19-21)</ref>. Tämä selitysmalli on kaikkien muiden paitsi kalvinististen kristillisten kirkkokuntien oppien vastainen.
* Jumala on inhimillisen logiikan yläpuolella. Tämä väite on Lutherilta peräisin. Kyseessä on kuitenkin looginen [[virhepäätelmä]] nimeltä tietämättömyyteen vetoaminen ([[argumentum ad ignorantiam]]).
* Jumala on antanut syntiinlankeemuksen tapahtua ja rangaistuksena on tuominnut jokaisen kadotukseen, mutta hän pelastaa joitakuita armostaan Jeesuksen sovitustyön kautta, ja antaa muiden tuhoutua. Tämä on selkeässä ristiriidassa Joh 3:16:n <ref> Jo 3:16 "Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä."</ref> kanssa, jonka mukaan pelastus on jokaiselle tarjolla.
* Jumala oikeudenmukaisesti rankaisee koko ihmiskuntaa sen kapinasta Jumalaa vastaan. Jumalan kaikkivaltiusdogmista seuraa, että sellainen yritys kapinaan olisi tuhoon tuomittu alusta asti. Mutta jos kaikkivaltias olento rankaisee kuolevaisia hyödyttömästä yrityksestä, se ilmaisee että Jumala on paha olento. Kaikki kristilliset kirkkokunnat nykyään torjuvat tämän näkemyksen.
* Ne, jotka ovat kadotettuja, eivät ole kadotettuja tekemiensä syntien takia; he tekevät syntiä, koska ovat alun alkaen kadotettuja. Tämän käsityksen muotoili Pyhä Augustinus 400-luvulla. Jos tämä käsitys olisi tosi, johtopäätös olisi että Jumala tahtoo joidenkin ihmisten olevan pahoja ja tekevän syntiä, ja Jumala rankaisee ihmisiä siitä, että he toteuttavat Hänen [[monergismi|monergistista]] tahtoaan. Tämän osoitti [[Pelagius]], joka käytti sitä vasta-argumenttina Augustinusta vastaan. Looginen seuraus tästä on, että Jumala on paha, ja kadotukseen predestintoituja ei voida pitää vastuullisina teoistaan.
Edellä mainitut argumentit koskevat vain kristillistä predestinaatiokäsitystä. Koska islamilaiseen predestinaatiokäsitykseen ei kuulu Jumalan kaikkihyvyyden dogmi, ja koska islamilainen predestinaatiokäsitys on selkeästi kaksoispositiivinen (Jumala sekä aktiivisesti pelastaa pelastukseen predestinoidut että aktiivisesti kadottaa kadotukseen predestinoidut), se on tältäosin [[logiikka|looginen]] oppi.
== Lähteet ==
<div style="-moz-column-count:2; column-count:2;">
<references/>
</div>
== Aiheesta muualla ==
* [http://abrahamic-faith.com/shamoun/Predestination%20in%20Islam.html Islamilainen predestinaatiokäsitys] {{en}}
* [http://www.the-highway.com/DoublePredestination_Sproul.html Kalvinistinen predestinaatiokäsitys] {{en}}
* [http://www.spurgeon.org/~phil/articles/hypercal.htm Hyperkalvinistinen predestinaatiokäsitys] {{en}}
* [http://gamma.nic.fi/~jlindell/predestinaatio.htm Luterilainen predestinaatiokäsitys] {{en}}
* [http://www.hindunet.org/predestination/ Hindulainen predestinaatiokäsitys] {{en}}
* [http://gbgm-umc.org/umw/wesley/serm-128.stm Metodismin perustajan John Wesleyn predestinaatiokritiikki] {{en}}
* [http://www.iep.utm.edu/o/omnisci.htm Internet Encyclopedia of Philosophy: Omniscience and Divine Foreknowledge] {{en}}
[[Luokka:Hindulaisuus]]
[[Luokka:Juutalaisuus]]
Rivi 29 ⟶ 113:
[[id:Predestinasi]]
[[ca:Predestinació]]
[[cs:Predestinace]]
| |||