Ero sivun ”Paavo Väyrynen” versioiden välillä

Presidentinvaalien jälkeen sosiaalidemokraatit katsoivat, että he olivat saavuttaneet täydellisen hegemonian Suomen poliittisessa elämässä. Tämä heijastui hallituspolitiikkaan vaalikaudella 1983–1987. Saatuaan vihiä vaivihkaisista yhteydenotoista SDP:n ja kokoomuksen akselilla keskustan johto pyrki omasta puolestaan tiivistämään yhteydenpitoa kokoomuksen puoluejohtoon saadakseen aikaan vähintäänkin samanlaisen kontaktin kuin SDP:llä oli.<ref>Juhani Suomi 2008, Kohti sinipunaa, Mauno Koiviston aika 1986–1987, s. 98.</ref>

Vuodenvaihteessa 1987 Väyrynen teki kokoomuksen ja [[Ruotsalainen kansanpuolue|RKP:n]] puheenjohtajien kanssa salaisen aiesopimuksen, niin sanotun kassakaappisopimuksen. Siinä sovittiin, että nämä kolme puoluetta lähtisivät ajamaan (SDP:n myötävaikutuksella tai ilman) keskustan johtamaa enemmistöhallitusta, jos ne saisivat yli puolet uuden eduskunnan paikoista.<ref name="SPH"/> Sopimuksessa sovittiin myös, ettei mikään puolueista lähtisi hallitukseen ilman kahta muuta.<ref name="SPH"/> Lisäksi sovittiin, että Väyrystä yritettäisiin saada yleisporvarillisesti eduskunnan puhemieheksi, jos häntä ei valittaisi uuden hallituksen pääministeriksi.<ref name="SPH"/><ref>Juhani Suomi 2008, Kohti sinipunaa, Mauno Koiviston aika 1986–1987, s. 385</ref> Kassakaappisopimuksen takana olleet teollisuusjohtajat lupasivat rahoittaa porvaripuolueiden vaalikampanjoita tavallista suuremmilla summilla porvarihallituksen aikaansaamiseksi.<ref name="SPH"> Osmo Jussila, Seppo Hentilä, Jukka Nevakivi: Suomen poliittinen historia 1809–2006, s. 321–322, WSOY, 2006</ref>

SDP menetti vuoden 1987 vaaleissa 101&nbsp;000 ääntä (2,6&nbsp;prosenttiyksikköä kannatuksestaan), mutta ainoastaan yhden edustajapaikan ja säilyi vaalitappiosta huolimatta suurimpana puolueena.<ref>Juhani Suomi 2008, Kohti sinipunaa, Mauno Koiviston aika, 1986–1987, s. 357.</ref> SDP:n vaalitappio oli vähällä tehdä mitättömäksi kokoomuksen kanssa tehdyn sopimuksen. Juhani Suomen mukaan Koivisto antoi kuitenkin ymmärtää, että kokoomus pääsee hallitukseen vain yhteistyössä SDP:n kanssa.<ref>Juhani Suomi 2008, Kohti sinipunaa, Mauno Koiviston aika 1986–1987, s. 385</ref> [[Mauno Koivisto]] nimitti hallituksen muodostajaksi sopimuksesta riippumattoman kokoomuksen entisen puheenjohtajan [[Harri Holkeri]]n, joka tunnustelun jälkeen muodosti [[sinipuna]]hallituksen SDP:n, kokoomuksen ja RKP:n pohjalle. Keskustapuolue jäi oppositioon.

Keskustapuolueen syrjäytyminen hallituksesta loi hyvän pohjan puolueen ja puolueen puheenjohtajana olleen Paavo Väyrysen menestymiselle vuoden 1988 presidentinvaaleissa.<ref>Mauno Koivisto 1994, Kaksi kautta I, Muistikuvia ja merkintöjä 1982–1994, s. 322</ref> Sinipunahallituksen muodostaminen liittyi presidentinvaaleihin.<ref>Juhani Suomi 2008, Kohti sinipunaa, Mauno Koiviston aika 1986–1987, s. 353–354</ref> Rikkomalla porvaririntaman Mauno Koivisto varmisti uudelleenvalintansa. Tämä kävi ilmi jo ennen vaaleja, kun Harri Holkeri TV:n vaalikeskustelussa ilmoitti suosittelevansa omille valitsijamiehilleen että he tukisivat valitsijamiesten kokouksessa Mauno Koiviston valintaa.