Ero sivun ”Intel Pentium” versioiden välillä

[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Jpk (keskustelu | muokkaukset)
Järjestelyä, uutta tietoa ja lähteistystä.
Rivi 1:
[[Kuva:Suoritin Intel Pentium 100MHz.jpg|thumb|Intel Pentium 100 MHz]]
[[Kuva:Pentium-60-front.jpg|thumb|Intel Pentium 60 MHz]]
'''Intel Pentium''' on [[Intel|Intelin]] valmistama viidennen sukupolven x86-arkkitehtuuriin perustuva [[suoritin]]. Se julkaistiin [[22. maaliskuuta]] [[1993]] seuraajana [[Intel i486]] -mallistolle.<ref name=it-tietosanakirja510>Järvinen P: "IT-tietosanakirja". Docendo Finland Oy, 2003, s. 510</ref> Alun perin Intel suunnitteli nimeävänsä suorittimen 80586:ksi tai i586:ksi, mutta koska numeroista ei voi tehdä tavaramerkkiä, nimeksi valittiin lopulta ''Pentium''. i586:tta käytetään kuitenkin ohjelmoinnissa viittaamaan Pentium-yhteensopiviin suorittimiin.
 
Intel käyttää Pentium-brändiä myös seuraavien suoritinsukupolvien nimessä, vaikka niiden arkkitehtuuri on hyvin erilainen kuin itse Pentiumissa:
Suurin ero i486:een verrattuna on se, että Pentiumissa on kaksi liukuhihnaa ("U" ja "V"), joten se voi suorittaa enemmän kuin yhden käskyn kellojaksoa kohti. U-liukuhihna voi suorittaa minkä tahansa käskyn, kun taas V pystyy suorittamaan vain jonkin yksinkertaisen käskyn. Tämä ominaisuus on tyypillinen [[RISC]]-suorittimille. Tämä olikin ensimmäinen kerta, kun RISC-suorittimien ominaisuus lisättiin x86-arkkitehtuurin suorittimeen. Pentiumissa on lisäksi 64-[[bitti|bittinen]] datapolku, eli se saa muistista kaksi kertaa enemmän dataa kellojaksoa kohti.
 
*[[Intel Pentium Pro]]
*[[Intel Pentium II]]
*[[Intel Pentium III]]
*[[Intel Pentium 4]]
*[[Intel Pentium M]]
*[[Intel Pentium D]]
 
== Hyödyt i486-mikroarkkitehtuuriin verrattuna ==
 
Suurin ero i486:een verrattuna on se, että Pentiumissa on kaksi liukuhihnaa ("U" ja "V"), joten se voi suorittaa enemmän kuin yhden käskyn kellojaksoa kohti. U-liukuhihna voi suorittaa minkä tahansa käskyn, kun taas V pystyy suorittamaan vain jonkin yksinkertaisen käskyn. Tämä ominaisuus on tyypillinen [[RISC]]-suorittimille. Tämä olikin ensimmäinen kerta, kun RISC-suorittimien ominaisuus lisättiin x86-arkkitehtuurin suorittimeen. PentiumissaVaikka onPentium lisäksionkin teknisesti [[Bittisyys|32-bittinen]] prosessori, siinä on 64-[[bitti|bittinen]] datapolkutietoväylä<ref name=it-tietosanakirja510/>, eli se saa muistista kaksi kertaa enemmän dataa kellojaksoa kohti.
 
Pentiumin liukulukuyksikkö oli myös huomattavasti parempi kuin 486DXssa; Pentiumin liukulukuyksikkö oli liukuhihnoitettu eli se pystyi aloittamaan seuraavan käskyn suorittamisen jo ennen kuin edellinen oli valmistunut ja siten pystyi efektiivisesti usein suorittamaan liukulukuoperaation jokaisella kellojaksolla. Aiemmilla x86-suorittimilla (sekä muiden valmistajien Pentiumin kanssa kilpailevilla suorittimilla) liukulukuyksikkö ei ollut liukuhihnoitettu jolloin jouduttiin ensin odottamaan useampi kellojakso edellisen käskyn valmistumista ennen kuin seuraava käsky voitiin suorittaa.
 
Näiden uudistuksien ansioista Pentiumin nopeus oli kokonaislukukoodilla lähes kaksi kertaa i486:n verran kellojaksoa kohti, ja liukulukukoodilla jopa 3−5-kertainen i486:een nähden. Ensimmäiset Pentiumit toimivat 60 ja 66 megahertsin [[kellotaajuus|kellotaajuudella]]. Myöhemmin julkaistiin 75, 90, 100, 120, 133, 150, 166, 200 ja 233 megahertsin versiot. i486-koneiden päivitykseen tarjottiin 63 ja 83 megahertsin taajuudella toimineita Pentium OverDrive -suorittimia.
 
== Mallit ==
Alkuperäisen Pentium-suorittimen koodinimi oli P5. Se valmistettiin 0,8 mikrometrin prosessilla. Sitä seurasi 0,6 mikrometrin prosessilla valmistettu P54. Sen sisäinen kellotaajuus oli eri kuin ulkoinen [[väylä]]. Lisäksi se toimi tuplaprosessorikokoonpanoissa. P54:n seuraaja oli P54C, joka valmistettiin 0,35 mikrometrin puhtaalla [[CMOS]]-prosessilla. Seuraava malli, P55C, julkaistiin nimellä '''Pentium with MMX Technology''' (yleisesti käytettiin nimeä '''Pentium MMX'''). Se sisälsi 57 uutta MMX-käskyä, jotka auttoivat multimedian käsittelyssä. P55C:ssä suorittimen sisäinen [[välimuisti]] oli myös nostettu 32 kilotavuun. MMX-mallista julkaistiin 166, 200 ja 233 megahertsin versiot.
 
Alkuperäisen Pentium-suorittimen koodinimi oli P5. Seja ne valmistettiin 0,8 mikrometrin prosessilla. SitäTällä prosessilla valmistettujen suorittimien ydin kuitenkin toimi epävarmasti ja kuumeni huomattavasti käytön aikana.<ref name=it-tietosanakirja510/> P5-malleja seurasi 0,6 mikrometrin prosessilla valmistettu P54. Sen sisäinen kellotaajuus oli eri kuin ulkoinen [[väylä]]. Lisäksi se toimi tuplaprosessorikokoonpanoissa. P54:n seuraaja oli P54C, joka valmistettiin 0,35 mikrometrin puhtaalla [[CMOS]]-prosessilla. Seuraava malli, P55C, julkaistiin nimellä '''Pentium with MMX Technology''' (yleisesti käytettiin nimeä '''Pentium MMX'''). Se sisälsi 57 uutta MMX-käskyä, jotka auttoivat multimedian käsittelyssä. P55C:ssä suorittimen sisäinen [[välimuisti]] oli myös nostettu 32 kilotavuun. MMX-mallista julkaistiin 166, 200 ja 233 megahertsin versiot.
 
Ensimmäiset Pentiumit toimivat 60 ja 66 megahertsin [[kellotaajuus|kellotaajuudella]].<ref name=it-tietosanakirja510/> Keväällä 1994 Intel julkaisi 75, 90 ja 100 megahertsin versiot, jotka oli valmistettu 0,6 mikrometrin valmistustekniikalla ja joiden käyttöjännite oli aiempaa alempi 3,3 volttia. 0,35 mikrometrin tekniikalla valmistettu 120 megahertsin versio julkaistiin 27.3.1995.<ref>Järvinen P: "IT-tietosanakirja". Docendo Finland Oy, 2003, s. 510-511</ref> Kesällä 1995 julkaistiin 133 megahertsin versio, tammikuussa 1996 150 ja 166 megahertsin versiot sekä 10.6.1996 200 megahertsin versio.<ref name=it-tietosanakirja511>Järvinen P: "IT-tietosanakirja". Docendo Finland Oy, 2003, s. 511</ref> Vuoden 1997 tammikuussa Pentium-prosessoreihin lisättiin [[MMX]]-käskyt ja niiden välimuistin koko kaksinkertaistettiin 32 kilotavuun.<ref name=it-tietosanakirja511/> i486-koneiden päivitykseen tarjottiin 63 ja 83 megahertsin taajuudella toimineita Pentium OverDrive -suorittimia.
 
Ensimmäinen Pentiumille tarkoitettu suoritinkanta oli Socket 4, joka käytti 5 voltin käyttöjännitettä. Sitä seurasi 3,3 voltin Socket 5 75&ndash;133 MHz malleille ja siitä parannettu Socket 7, johon voi laittaa myös Socket 5 -suorittimen. Pentiumin väylänopeus Socket 7:lla oli 66–83 MHz, mutta kanta jäi pitkäksi aikaa käyttöön AMD:n K5 ja K6 -suoritinten kanssa. 100 MHz:n väylänopeuteen pystyvistä kannoista käytetään nimeä Super Socket 7.
 
=== Pentium-bugi ===
Ensimmäiset 60–100 megahertsin Pentium-mallit kärsivät virheestä, jonka vuoksi liukulukuyksikkö tuotti jossain tapauksissa jakolaskussa epätarkan tuloksen. Virhe tunnetaan nimellä ''Pentium FDIV bug''. Intel tarjoutui lopulta vaihtamaan kaikki virheelliset Pentium-suorittimet uusiin. 0,8 mikrometrin prosessilla valmistettujen suorittimien ydin oli myös hyvin heikko.<!-- fyysisesti hauras? -->
 
Ensimmäiset 60–100 megahertsin Pentium-mallit kärsivät virheestä, jonka vuoksi liukulukuyksikkö tuotti jossain tapauksissaharvinaisissa jakolaskussa epätarkan(FDIV-käskyissä) virheellisen tuloksen viidennestä desimaalista eteenpäin. Virhe tunnetaan Pentium-bugina tai tarkemmin nimellä ''Pentium FDIV bug''. IntelVirheestä tarjoutuinousi lopultakohu, joka laantui vasta Intelin tarjouduttua vaihtamaan kaikki virheelliset Pentium-suorittimet uusiin.<ref 0,8name=it-tietosanakirja513>Järvinen mikrometrinP: prosessilla"IT-tietosanakirja". valmistettujenDocendo suorittimienFinland ydinOy, oli2003, myös hyvin heikkos.<!-- fyysisesti513</ref> hauras? -->
Intel käyttää Pentium-brändiä myös seuraavien suoritinsukupolvien nimessä, vaikka niiden arkkitehtuuri on hyvin erilainen kuin itse Pentiumissa:
 
==Lähteet==
*[[Intel Pentium Pro]]
*{{Kirjaviite | Tekijä = Järvinen, Petteri | Nimeke = IT-tietosanakirja | Vuosi = 2003 | Selite = 2. laitoksen 1. painos | Julkaisupaikka = Porvoo | Julkaisija = Docendo Finland Oy | Tunniste = ISBN 951-846-184-8 | Viitattu = 31.8.2011 }}
*[[Intel Pentium II]]
=== Viitteet ===
*[[Intel Pentium III]]
{{Viitteet}}
*[[Intel Pentium 4]]
*[[Intel Pentium M]]
*[[Intel Pentium D]]
 
{{Intelin suorittimet}}