Ero sivun ”Pehr Kalm” versioiden välillä

==OpiskelijaNuoruus==

Kalmin isä oli [[Gabriel Kalm]], [[Korsnäs]]in kappalainen, hänen äitinsä taas Catharina Ross ([[1681]]-[[1765]]1681–1765), Vaasan pormestari [[Herman Ross (pormestari)|Herman Williaminpoika Rossin]] tytär. Ruotsiin Kalmin perhe muutti Suomesta[[isoviha]]n venäläismiehityksen takia. TriviaalikoulunSuomesta Ruotsiin, missä Kalm olisyntyi<ref name =AA>Arja Aho, Pohjolan sankari tutki kasveja ja ihmisiä, Helsingin Sanomat 28.8.2011 sivu D 13</ref>. Isä kuoli siellä ollessa, ja isonvihan päätyttyä äiti toi perheen takaisin Suomeen<ref name =AA/>. Kalm käynyt triviaalikoulun [[Vaasa]]ssa, yliopisto-opinnot hän aloitti Turun akatemiassa<ref name =AA/> [[1735]]. [[1740-luku|1740-luvulla]] Kalm opiskeli [[Uppsala]]n [[yliopisto]]ssa<ref name =AA/> [[luonnontiede|luonnontieteitä]] [[Carl von Linné]]n oppilaana. Linné piti Kalmia parhaana oppilaanaan. Kalm jätti kuitenkin opintonsa kesken ja ryhtyi löytöretkeilijäksitutkimusmatkailijaksi.

Seuraava matka, [[Amerikka|Amerikan]] mantereelle, kesti lokakuusta [[1747]] kesään [[1751]]. Apulaisena Kalmilla oli Lars Jungström, matkaan lähdettiin [[Norja]]n ja [[Lontoo]]n kautta, jossa Kalm vietti puoli vuotta perehtyen tulevaan ja opetellen englantia ja ranskaa. Elokuussa [[1748]] Kalm lähti Englannista ''Mary Galley'' -nimisellä laivalla kohti Amerikkaa ja [[Philadelphia]]a. Matka kesti 41 päivää, perille uudelle mantereelle hän pääsi syyskuun 15. päivä.

Kesällä [[1749]] Kalm teki apulaisensa ja kahden oppaan kanssa pitkä tutkimusmatkan [[Montreal]]iin ja [[Quebec]]iin saakka, seuraavana kesänä taas [[Niagaran putoukset|Niagaran putouksille]], jonne hän saapui 24. heinäkuuta [[1750]]. Kalmin kuvaus putouksista painettiinjulkaistiin mm.muun muassa [[Benjamin Franklin]]in toimittamaantoimittamassa ''Pennsylvania Gazette'' -lehteenlehdessä<ref name =AA/>.

Hänen Amerikan matkasta julkaisemansa retkikertomus ''En resa till Norra Amerika'' on ilmestynyt monella kielellä, ruotsiksi se painettiinjulkaistiin [[1753]]. Matkan aikana hän lähetti Linnélle [[sienetSienet|sieni]]ä ja [[siemen]]iä. Palatessaan [[Tukholma]]an 1751 hän toi [[Pohjois-Amerikka|Pohjois-Amerikasta]] mukanaanLinnélle kasvinäytteitä ja lisää siemeniä<ref name =AA/>.

Lisäksi hän teki tutkimuksen nyttemmin [[sukupuutto]]on kuolleesta [[muuttokyyhky]]stä. Se oli ensimmäinen kyseisen lajin pesimäbiologiasta tehty tutkimus, ja on yhä käyttökelpoinen. Sitä pidetään [[Turun Akatemia]]n kansainvälisesti arvokkaimpana ja tieteellisesti merkittävimpänä julkaisuna.<ref>Suomen Luonto 10/2009, sivu 40</ref>

Kuultuaan [[Pierre La Vérendrye]]ltä tämän löytämästä "riimuja" sisältävästä kivestä Kalm innostui [[Vinland|viikinkien matkoista Pohjois-Amerikkaan]]. Hän antoi tämän oppilaalleen [[Georg A. Westman]]ille<ref>{{Ylioppilasmatrikkeli|7931|Jöran Westman}}</ref> maisteritutkimuksen aiheeksi. Westmanin aihetta käsittelevä 23-sivuinen [[pro gradu]] painettiinjulkaistiin vuonna 1757.<ref>{{Kirjaviite | Nimike = American Swedish Historical Museum: Yearbook 1962 | Julkaisija = American Swedish History Museum | Vuosi = 1962 | Tunniste = ISBN 1437950124 | www = http://books.google.fi/books?id=x_TBe1YExEYC&pg=PA57&lpg=PA57&dq=%22Itinera+priscorum+Scandianorum+in+Americam%22&source=bl&ots=uvvQUFHOEB&sig=aYUBxkt2NkFxZL0EVJNxkycb-0w&hl=fi&ei=dR87S-_mDdTm-Qa_4-GuCg&sa=X&oi=book_result&ct=result&resnum=8&ved=0CC0Q6AEwBw#v=onepage&q=%22Itinera%20priscorum%20Scandianorum%20in%20Americam%22&f=false | Kieli = {{en}} | Viitattu = 30.12.2009 }}</ref><ref>{{Kirjaviite | Nimike = Itinera priscorum scandianorum in Americam : dissertatione graduali leviter adumbrata venia ampliss. ord. philosophorum in Reg. Acae. Aboensi | Tekijä = Georgius A. Westman | Julkaisija = [[Jakob Merckell]] | Julkaisupaikka = Turku | Vuosi = 1757 | Tunniste = {{OCLC|81560047}} | www = https://oa.doria.fi/handle/10024/52138 | Kieli = {{la}}, {{he}} | Viitattu = 7.1.2010}}</ref>

Kalmin keräämiä kasveja kokeiltiin [[Hirvensalo]]n [[Sipsalo]]ssa ja Kalmin perustamassa [[Turku|Turun]] kasvitieteellisessä puutarhassa, nykyisellä [[Sibeliusmuseo]]n tontilla. Kaikki kokeet eivät kuitenkaan vastanneet odotuksia, sillä ilmastoerot olivat liian suuret. Tuoduista kasveista viljellään Suomessa edelleen yleisesti vain kolmea lajia: [[aitaorapihlaja]]a, [[villiviini]]ä ja [[tuoksuvatukka]]a. Osa Kalmin näytteistä tuhoutui [[Turun palo]]ssa, osa on [[Lontoo]]ssa ja loput – yli 400 kasvinäytettä – ovat Kalmin [[kuningatar]] [[Loviisa Ulriika]]lle lahjoittamassa kokoelmassa, jota säilytetään Uppsalassa. Kalmin kunniaksi on nimetty useita [[kasvi]]- ja [[hyönteinen|hyönteislajeja]]. Linné nimesi vuorilaakerin eli leveälehtikalmian (''Kalmia latifolia'')

hänen mukaansa<ref name =AA/>. Se on [[Pennsylvania]]n ja [[Connecticut]]in kansalliskukka.

Sipsalon tilalla keskityttiin myös kotimaisten kasvien viljelyyn. Erityisesti pyrittiin saamaan maaperä niin omavaraiseksi, että hyötykasvit ja hedelmäviljely menestyisivät. Kalm onkin saanut epävirallisen "''Suomen puutarhatalouden isän''" arvonimen yhdessä toisen Akatemian professorin [[Pehr Adrian Gadd]]in kanssa.

==Yliopisto-opettajaYliopistonopettaja ja pappi==

[[Turun Akatemia]]an päätettiin hyödyn aikakauden innoittamana perustaa talousopin oppituoli vuonna [[1747]]. Professuuri rahoitettiin lakkautamalla runousopin oppituoli. Uudeksi talousopin professoriksi nimitettiin Kalm<ref name =AA/>. Hän toimi virassa kuolemaansa saakka vuoteen 1779. Hänen seuraajansa professorina oli [[Salomon Kreander]].<ref>{{Kansallisbiografia|id = 2618|nimi = Kalm, Pehr (1716–1779)|tekijä = Maija Kallinen |ajankohta = 16.9.1997}}</ref>

Yliopisto-opettajanaYliopistonopettajana Kalm oli suosittu. Häntä pidetäänkin eräänä taloudellisen hyödyn ajan keskeisimpänä henkilönä [[Turun Akatemia]]ssa. Kalmin johdolla valmistui 144 [[ruotsin kieli|ruotsinkielistä]] väitöskirjaa. Vuonna 1747 Kalm nimettiin Turun Akatemian ensimmäiseksi talousopin [[professori]]ksi. Jo aikaisemmin hänet oli nimitetty [[Ruotsin tiedeakatemia]]n jäseneksi. Turun akatemian rehtorina hän toimi [[1756]] ja [[1757]]1756–1757, [[1765]] ja [[1766]]1765–1766 sekä [[1772]] ja [[1773]]1772–1773. Turussa hän oli myös [[tuomiokapituli]]n jäsen.

{{Viitteet|Sarakkeet}}

* Löytönen, Markku (toim.) 2009. Suomalaiset tutkimusmatkat. Suomalaisen Kirjallisuuden SeuraSKS, Helsinki, s. 11-1511–15. ISBN 978-951-746-774-2