Ero sivun ”Monadologia” versioiden välillä

393 merkkiä lisätty ,  16 vuotta sitten
ei muokkausyhteenvetoa
[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Ei muokkausyhteenvetoa
 
Ei muokkausyhteenvetoa
'''''Monadologia''''' (''Monadologie'', [[1714]]) on [[Gottfried Leibniz]]in [[filosofia|filosofinen]] pääteos ja teos joka määrittää hänen filosofiansa sisällön parhaiten. Teos käsittelee [[monadi|monadeja]] eli formaaleja jakamattomia perusyksiköitä (vrt. [[atomi]]), jotka eivät kuitenkaan ole [[fysiikka|fyysisiä]] vaan [[metafysiikka|metafyysisiä]].
 
Teoksen nimi tulee siitä, että Leibniz halusi [[Marsilio Ficino]]a, [[Giordano Bruno]]a ja [[Anne Conway]]tä imitoiden pitää kreikan kielen sanat ''monas'' ("ykseys") ja ''logos'' ("tutkielma" tai "tiede") yhdessä. Näin ''Monadologia'' tuli olemaan joko tutkielma monadeista tai ykseyden tiedettä.
 
''Monadologia'' on kirjoitettu lyhyinä loogisina kappaleina, joita on yhtensä yhdeksänkymmentä, ja jotka seuraavat toisiaan loogisesti. Teoksen sisällys etenee [[dialektiikka|dialektiseseen]] tapaan ja kohtaa näin kysymyksiä ja ongelmia, jotka auttavat lukijaa etenemään opinnoissaan. Lukija voi oppia, että yhdistetyt kappaleet ovat jotain yhdistettyä, ulottuvaista, ilmiömaailmaan kuuluvaa ja toistuvaa yksinkertaisiin substansseihin nähden, minkä [[Immanuel Kant|Kant]] esitti myöhemmin dikotomiallaan fenomena-noumena. Tästä seuraa kysymys, onko sielu monadi? Jos vastaus on myöntävä, silloins ielu on yksinkertainen substanssi. Jos sielu on materiaalinen yhdistelmä, se ei voi olla monadi.
 
== Perusteet ==
 
# Matemaattinen perustelu, [[infinitesimaalilaskenta|infinitesimaalilaskennan]] ja sen antiatomististen johtopäätösten kautta, sellaisia [[materialismi|materialisteja]] kuin [[Epikuros]], [[Lucretius]] ja [[Pierre Gassendi|Gassendi]] vastaan.
# Fysikaalinen perustelu, elävien voimien teorian ja siitä implisiittisesti seuraavan kartesiolaisen dynamiikan, jonkakritiikin virheetkautta. Leibniz osoitti, kritiikinkartesiolaisen kauttadynamiikan virheet Leibniz osoitti.
# Metafyysinen perustelu, [[riittävän syyn periaate|riittävän syyn periaatteen]], jokakautta. eiPeriaatteessa voisyiden [[occaminketju partaveitsi|occaminei partaveitsen]] tavoinvoi jatkua loputtomiin ja se vaatii alun jokaiselle tapahtumalle, kauttaalun. Vertaa [[occamin partaveitsi]].
# Psykologinen perustelu, synnynnäisten ideoiden postuloimisen kautta, erityisesti teoksessa ''[[Nouveaux essais sur l'entendement humain]]'', joka vaikutti [[Kant]]inKantin ''[[Puhtaan järjen kritiikki]]in''.
# Biologinen perustelu, kappaleiden ennaltamuotoutumisen teorian kautta<!--ja andorgaanisessa itskehityksessä functionaltapahtuvan subdivisiontoiminnallisen injakautumisen its organic developement-->kautta.
<!--
== Sisältö ==
 
== Monadit ==
The ''Monadology'' is written in short logical paragraphs, generally following each one from the previous, completing a number of ninety. Its name is due to the fact that Leibniz –imitating [[Marsilio Ficino]], [[Giordano Bruno]] and [[Anne Conway]]- wanted to keep together the meanings of “monas” (in Greek, “unity”) and “logos” (“treatise” or “science”). Therefore, the ''Monadology'' come to be the monad’s treatise or the science of the unity.
 
Monadit ovat Leibnizin mukaan metafyysisiä pisteitä tai voimapisteitä. Ne ovat olemassa tilassa, mutta niillä ei ole ulottuvaisuutta. Todellisuudessa kaikki materiaalinen joka on olemassa koostuu kokonaisuudessaan monadeista. Monadit eivät ole toisiinsa tai mihinkään muuhun substanssiin nähden [[kausaliteetti|kausaalisissa]] suhteissa, ja ne liikkuvat (tai "ilmenevät" vaikuttaakseen toisiinsa) ennalta-asetetun hamonian mukaisesti. Toisin sanoen koko maailmankaikkeus hajoaisi, jos [[Jumala]] ei valvoisi ja ohjaisi jokaisen monadin jokaista liikettä.
The text is reasoned in a dialectical way, facing questions and problems that help the reader to advance in his learning. Thus, for instance, it can be accepted that composed bodies are something derived, extended, phenomenical or repeated according to simple substances (which will be later expressed by [[Kant]] in his dichotomy phenomena-noumena). Is the soul a monad? If the answer is affirmative, then the soul is a simple substance. If it is an aggregate of matter, then it cannot be a monad.
 
== Monadit ==
 
Ihmisten sielut ovat erityisiä monadeja, hallitsevia ja järjellisiä monadeja. Tällaiset monadit antavat meille tietoisuuden, joka tarkoittaa kykyä reflektoida tietoisia havaintoja ja olla tietoinen itsestään. Tätä Leibniz kutsuu ''apperseptioksi''. Kaikilla muilla yksinkertaisilla monadeilla on kaksi perusominaisuutta, ravitseva ja aistiva, kun taas joillakin on myös muisti.
Monads are metaphysical points. They exist in space, but they have no extension. In fact, everything material that exists is comprised entirely of monads. These monads have no causal relationship to one another, or to any other substance, and are moved about (and ''appear'' to affect each other) through what Leibniz called pre-established harmony. In other words, without God overseeing and directing every action of every monad, the entire universe would fall apart.
Our souls are of a special kind of monad, termed dominant, or rational, monads. These dominant monads give us consciousness, which is reflection on what happens to us, and which Leibniz terms apperception. All other simple monads have two basic qualities, appetite and perception, while some monads also have memory.
Monads are eternal, having existed since God created each one, indestructible, and immutable.
 
Monadit ovat ikuisia, ollen olemassa siitä saakka kun Jumala loi kunkin monadin, sekä tuhoutumattomia ja muuttumattomia.
<!--
== Controversy in Rationalism ==
 
 
In brief, Leibniz states that matter is extended, but not only extended. It is, in addition, formed by unextended monads. Then, is matter both extended and unextended?. No, accepting that, as far as monad constitutes matter, matter is nothing in itself, as an isolated being.
-->
 
== Filosofiset johtopäätökset ==
 
Teoria johtaa seuraaviin ajatuksiin:
This theory leads to:
 
1. Idealismiin, koska se kieltää asiat itsessään (lukun ottamatta monadeja) ja monistaa ne eri näkökulmista. Monadit ovat "maailmankaikkeuden ikuisia eläviä peilejä".
1. Idealism, since it denies things in themselves (besides of monads) and multiplies them in different points of view. Monads are “perpetual living mirrors of the universe”.
 
2. Metafyysiseen optimismiin, riittävän syyn periaatteen kautta, kehiteltynä seuraavasti:
2. Metaphysical optimism, through the [[principle of sufficient reason]], developed as follows:
 
a) Kaikki on olemassa järjen mukaan, seuraa aksioomasta "mikään ei tule tyhjästä";
a) Everything exists according to a reason (by the axiom "Nothing arises from nothing");
 
b) Kaikella olemassaolevalla on riittävä syy olla olemassa;
b) Everything which exists has a sufficient reason to exist;
 
c) Kaikki mikä on olemassa on parempaa kuin mikään mikä ei ole olemassa (seuraa kohdasta a: koska se on järjenmukaisempi, se on myös todellisempi) ja tästä seuraa, että se on paras mahdollinen oleva parhaassa mahdollisessa maailmassa (seuraa aksioomasta: "se mikä sisältää enemmän todellisuutta on parempaa kuin se joka sisältää vähemmän todellisuutta").
c) Everything which exists is better than anything non-existent (by the first point: since it is more rational, it also has more reality), and, consequently, it is the best possible being in the best of all possible worlds (by the axiom: "That which contains more reality is better than that which contains less reality").
 
"Paras mahdollisista maailmoista" on näin ollen se, joka "sisältää suurimman valikoiman ilmiöitä pienimmästä joukosta prinsiippejä (alkuperusteita)".
The “best of possible worlds”, then, is that “containing the greatest variety of phenomena from the smallest amount of principles”.
 
3. [[Vapaa tahto|Vapaan tahdon]] olemassaolon oikeutus, ennalta asetetun harmonian kautta. Tämä kumoaa [[Baruch Spinoza|Spinozan]] aiheuttavien tai geometristen syiden fatalismin tekemällä eron ennaltamääräämisen (koska kaikella on syy olla olemassa) ja välttämättömyyden (koska kaikki olisi voinut olla täysin toisin lukemattomissa mahdollisissa maailmoissa) välillä.
 
3. Justification of free will, through pre-established harmony. This refutes fatalism of efficient or geometrical causes ([[Spinoza]]), by separating between predetermination –since everything has a reason to be- and necessity –since everything could have been in a totally different way in the infinity of possible worlds.
-->
== Kirjallisuutta suomeksi ==
 
* [http://www.philosophy.leeds.ac.uk/GMR/hmp/texts/modern/leibniz/monadology/monadology.html Leibniz: ''Monadology''] ja [http://www.philosophy.leeds.ac.uk/GMR/hmp/texts/modern/leibniz/monadology/monexpl.html kommentaario] (George MacDonald Ross, 1999) {{en}}
* [http://testweb.wpunj.edu/cohss/philosophy/COURSES/PHIL312/LEIBNIZ/DEFAULT.HTP Eric Steinhart: ''A Computational Model of Monadology''] {{en}}
 
{{Tynkä/Filosofia}}
 
[[Luokka:Filosofiset teokset]]
77 535

muokkausta