Ero sivun ”Parliament-Funkadelic” versioiden välillä
[arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p kh |
|||
Rivi 5:
P-Funkin historia alkaa jo parikymmentä vuotta ennen sen suuruuden päiviä, vuonna [[1956]] [[New Jersey]]n [[Plainfield]]issä, jossa perustettiin [[doo-wop]]-yhtye nimeltä The Parliaments. Mukana yhtyeessä olivat jo tuolloin George Clinton, Ray "Stingray" Davis, Clarence "Fuzzy" Haskins, Calvin Simon ja Grady Thomas. Ryhmän suosio oli vähäistä alkuaikoinaan. [[Motown (levy-yhtiö)|Motown]] -levy-yhtiön saaman suosion innoittamana Clinton siirsi yhtyeen 1960-luvulla [[Detroit]]iin, mutta Revilot Records -yhtiön kautta julkaistut singlet eivät saavuttaneet kummempaa menestystä lukuun ottamatta kappaletta ''I Wanna Testify'', josta tuli pienen mittakaavan hitti. Tähän aikaan Clinton myös kirjoitti kappaleita joillekin Motownin artisteille, kuten [[Jackson 5]] -yhtyeelle.
1970-luvulle tultaessa ryhmän nimeksi oli muuttunut Funkadelic ja musiikki oli nyt rock-vaikutteista funkia tai "psykedeelistä soulia".
Funkadelicin levyt vuosilta 1970–1977 edustivat [[funk rock]] -tyyliä. Clinton kehitteli tätä [[Jimi Hendrix]]in alulle laittamaa suuntausta, jossa yhdistyivät funkmusiikin riffit ja rytmit rockmusiikin soundeihin. Funkadelicin levyillä ei ole puhallinsoittimia, poikkeuksena vuoden 1973 ''America Eats Its Young'', joka tehtiin aikana, jolloin Parliament-nimi oli poissa käytöstä (myös aivan viimeisellä Funkadelic-levyllä on kahdella raidalla puhaltimet). Nimi "Parliament" ei viittaa politiikkaan – vaikka Clintonin usein ottaa sanoituksissaan kantaa poliittisiin asioihin – vaan se juontuu saman nimisistä savukkeista.
|