Ero sivun ”Louise Brooks” versioiden välillä

Brooks syntyi ja kasvoi Kansasin osavaltiossa lakimies-isä Leonard Porter Brooksin ja taiteellisen äidin Myra Brooksin tyttärenä. Brooks aloitti tanssitunnit hyvin nuorena ja oli jo teini-iässä ammattitanssija. Hän muutti viisitoista vuotiaanaviisitoistavuotiaana [[New York City]]yn vuonna [[1922]], missä liittyi uraauurtavaan [[moderni tanssi|modernia tanssia]] esittäneeseen Denishawn Dance Companyyn. Brooks jätti tanssiryhmän vuonna [[1924]], minkä jälkeen työskenteli tanssijana yökerhossa [[Lontoo]]ssa, [[Iso-Britannia]]ssa kunnes palasi New Yorkiin esiintymään [[Broadway]]lla kuuluisassa ''The Ziegfeld Follies''-revyyssä. Samana vuonna, [[1925]], hän kuitenkin sai elokuvasopimuksen [[Paramount Pictures]]in kanssa ja vaihtoi tanssin näyttelemiseen [[mykkäelokuva|mykkäelokuvissa]]. Brooksin kuuluisimmat roolit Paramountilla lienevät elokuvissa ''Beggars of Life'' ([[1928]]) ja ''The Canary Murder Case'' ([[1929]]). Hän saavutti jonkin verran kuuluisuutta, mutta riitaantui studion kanssa palkastaan ja irtisanoutui vuonna [[1928]].

Irtisanoutumisen jälkeen Brooks matkusti [[Berliini]]in, [[Saksa]]an, missä esiintyi pääroolissa elokuvaohjaaja G.W. Pabstin elokuvassa ''Pandoran lipas''. Brooks esitti elokuvassa amoraalista Lulua, tyttöä johon kaikki miehet rakastuvat kohtalokkain seurauksin. Vaikka elokuva onkin nykyään yksi kuuluisimmista ja arvostetuimmista mykkäelokuvista, se ei ilmestyessään saavuttanut suosiota. Brooks esiintyi vielä Pabstin elokuvassa ''[[Kadotetun päiväkirja]]'' (1929) sekä ranskalaisessa elokuvassa ''Prix de Beauté'' ([[1930]]) ennen paluutaan Yhdysvaltoihin. Hän yritti jatkaa uraansa [[Hollywood]]issa, mutta sai enää vain vaatimattomia sivuosia, esiintyen viimeisen kerran elokuvissa vuonna [[1938]]. Hän jatkoi uudelleen uraansa tanssijana, mutta ei menestynyt ja päätyi työskentelemään unohdettuna muun muassa tavaratalon myyjänä.