Avaa päävalikko

Muutokset

29 merkkiä poistettu, 7 vuotta sitten
Ulkoasu
'''Ääninäyttelijä''' on pelkästään äänellään esiintyvä, yleensä kuunnelmissa, [[piirrossarja|piirros]]- ja [[animaatio]]elokuvissa tai [[Tietokonepelivideopeli|videopeleissä]] mukana oleva [[näyttelijä]]. Ääninäyttelijä voi myös olla mukana [[videopeli]]envideopelien lokalisoinnissa, ulkomaalaisten ohjelmien [[jälkiäänitys|jälkiäänityksessä]], [[kuunnelma|radiokuunnelmissa]] tai radio- ja [[televisio]]mainoksissa.
 
==Suomessa==
Suomessa ulkomaisten animaatiosarjojen äänirooleihin haetaan ja pyydetään näyttelijöitä tai laulajia, joiden äänet muistuttavat elokuvan tai sarjan alkuperäisääntä. Koska Suomessa varsinaisia ääninäyttelijöitä on hyvin vähän ja he ovat useimmiten freelancereita, julkisuuden henkilöt ja nimekkäät näyttelijät ovat saaneet lainata äänensä animaatiohahmoille lähinnä elokuvissa. Esimerkiksi suomalaisista [[Mika Häkkinen]] on ollut äänenä Disneyn elokuvassa ''[[Autot]]'', [[Antero Mertaranta]] ''[[Pikku Kananen|Pikku Kanasessa]]'' ja [[Tommy Tabermann]] elokuvassa ''[[Arthur ja minimoit]]''. Vuonna [[2007]] Pixarin animaatiofilmiä ''[[Rottatouille]]'' olivat ääninäyttelemässä esimerkiksi [[Sami Garam]], [[Jyrki Sukula]] ja [[Jorma Uotinen]], jasekä vuonna [[2008]] ''[[Kung Fu Panda]]n'' ääninäyttelyssä oli mukana [[Tommi Evilä]].
 
==Yhdysvalloissa==
Vuosien ajan [[Yhdysvallat|Yhdysvalloissa]] ääninäyttelijät ovat olleet lähinnä matalaprofiilisia esiintyjiä lukuun ottamatta [[Mel Blanc]]ia. Heidän määränsä on myös hyvin pieni verrattuna [[näyttelijä|näyttelijöihin]] erityisesti [[Hollywood]]issa, jossa työskentelee noin 50 ääninäyttelijää.<ref name="Voice Actors Bring Cartoon Characters to Life">{{Verkkoviite | Tekijä = | Nimeke = Voice Actors Bring Cartoon Characters to Life | Osoite = http://www.npr.org/templates/story/story.php?storyId=1870395 | Ajankohta = 4. toukokuuta 2004 | Julkaisija = NPR | Viitattu = 2. heinäkuuta 2008 | Kieli ={{en}} }}</ref> Rooliin saatetaan pyytää tietyn äänen omaavia ääninäyttelijöitä, jotka tekevät aluksi koe-esiintymisiä ennen kuin mahdollisesti saavat roolinsa. Useimmiten koe-esiintymisissä ääninäyttelijä saa joko kuvan hahmosta kuvauksineen tai pelkästään hahmon kuvauksen tekstinä, jonka pohjalta hänen on luotava hahmolle ääni. Koe-esiintymiset saattavatkin kestää kuukausia mikäli ääniohjaaja ei löydä mielestään sopivaa ääntä tietylle hahmolle. Näin on esimerkiksi käynyt 1990-luvun ''[[Batman (vuoden 1992 animaatiosarja)|BatmaninBatman]] ''-animaatiosarjalle, jossa he joutuivat pitkään etsimään sopivaa ääntä [[Batman]]ille.<ref name="Batman">{{Lehtiviite | Tekijä = Bruce Timmin ja Andrea Romanon haastattelu | Otsikko = ''Batman: Pimeän ritarin tarinoita'' DVD-julkaisun kommenttiraita | Julkaisu = Batman: Pimeän ritarin tarinoita | Ajankohta = 27. lokakuuta 2007 }}</ref>
 
Yhdysvalloissa hyvä ääninäyttelijä voi ansaita 850–1&nbsp;000 [[Yhdysvaltain dollari|dollaria]] neljän tunnin äänityksestä. Puolestaan [[Screen Actors Guild]]in asettamien sääntöjen mukaan neljän tunnin äänityksestä voi normaalisti ansaita noin 760 [[Yhdysvaltain dollari|dollaria]]<ref name="Reuters.com">{{Verkkoviite | Tekijä = | Nimeke = Reuters.com | Osoite = http://www.reuters.com/article/technologyNews/idUSWRI14206320080131?pageNumber=2&virtualBrandChannel=10004 | Ajankohta = | Julkaisija = | Viitattu = 12. helmikuuta 2008 | Kieli ={{en}} }}</ref>.
 
===Elokuvat===
Elokuvissa käytetään mielellään tunnettujen näyttelijöiden ääniä, jota [[Disney]]n ja [[Dreamworks]]in elokuvat ovat suosineet eniten. Ensimmäisiä esimerkkejä on ''[[Viidakkokirja (vuoden 1967 elokuva)|Viidakkokirja]]'', jossa esiintyivät muun muassa [[Phil Harris]], [[Sebastian Cabot]] ja [[Louis Prima]]. Tämän jälkeen erityisesti [[1990-luku|1990-luvulta]] lähtien esimerkiksi [[Samuel L. Jackson]], [[Tim Allen]], [[Hugo Weaving]], [[Eddie Murphy]], [[Robin Williams]] ja [[Mike Myers]] ovat lainanneet ääntään animaatioelokuviin. Myös monet vanhan polven näyttelijät ovat antaneet äänensä johonkin animaatioon, kuten [[Paul Newman]], [[Ian McKellen]], [[Robert De Niro]] ja [[Peter O'Toole]]. Sarjoihin perustuvissa elokuvissa mukaan saatetaan ottaa yksi tai kaksi tunnettua näyttelijää, jotka eivät kuitenkaan esiinny sarjassa. Tämä on myös aiheuttanut närkästystä ääninäyttelijöiden keskuudessa, jotka usein joutuvat tyytymään suuren budjentinbudjetin elokuvissa pieniin sivurooleihin. Poikkeuksia on vain muutamia, kuten elokuvassa ''[[Atlantis – Kadonnut kaupunki]]'', jossa [[Corey Burton]] toimi kohtuullisessa roolissa Myyränä ja [[Looney Tunes]] -elokuvat ''[[Space Jam]]'' sekä ''[[Looney Tunes: Taas kehissä]]''. Molemmissa vain kaksi ääninäyttelijää sai merkittävän roolin. Muun muassa [[Frank Welker]] on kertonut ymmärtävänsä roolittajan valinnan mikäli näyttelijällä on ainutlaatuinen ääni. [[Billy West]] puolestaan on kertonut Robin Williamsin, Mike Myersin ja Eddie Murphyn ymmärtävän ääninäyttelemisen idean. West on kuitenkin kritisoinut Hollywood näyttelijöiden taidottomuutta ääninäyttelemisessä, josta he kaiken lisäksi ansaitsevat huomattavasti suuremman palkan, kuin perus ääninäyttelijä.
 
Kuitenkin erittäin tunnetut julkkisnäyttelijät vaativat useita tuhansia dollareita kerta äänityksestä. Esimerkiksi [[Cameron Diaz]]ille maksettiin 20 miljoonaa dollaria ääninäyteltyään animaatioelokuvassa ''[[Shrek]]'' Prinsessa Fionaa.<ref name="Avclub.com">{{Verkkoviite | Tekijä = | Nimeke = Avclub.com (11. kysymys) | Osoite = http://www.avclub.com/content/node/240/1/1 | Ajankohta = | Julkaisija = | Viitattu = 11. lokakuuta 2007 | Kieli ={{en}} }}</ref>. Tämän myötä esimerkiksi videopelien kehittäjätvideopelikehittäjät palkkaavat mieluummin ammattilaisen ääninäyttelijänkuin Hollywood-näyttelijän tekemään äänirooleja, kuin Hollywood näyttelijän. Myös ''[[Tales of Symphonia videopelin]]n'' tuottajan Nao Higon haastattelussa hän kertoi ääninäyttelemisen vaativan erilaisia kykyjä, toisin kuin teattereissa ja televisiossa näytteleviltä. Eikä tunnetun näyttelijän saaminen äänirooliin välttämättä tarkoita hyvää tulosta.
 
Erityisesti tämä on aiheuttanut keskustelua tuottajien ja ääninäyttelijöiden välille, kun yhä enemmän kuuluisat näyttelijät vievät ääninäyttelijöiden työpaikkoja niin mainosäänenä, kuin animaatioiden parissa. Animaatiotuottaja [[Fred Seibert]] on muun muassa väittänyt Disneyn alkaneen hiljattain vasta 1990-luvulla käyttämään julkkisnäyttelijöitä animaatioissa, koska pelkkä animaatiohahmo ei auta tai riitä mainostamaan elokuvaa. Myös hän itse palkkaa mieluummin tuottamiinsa animaatiohin tunnettuja näyttelijöitä.<ref name="Celebrity Voice Actors: The New Sound of Animation">{{Verkkoviite | Tekijä = | Nimeke = Celebrity Voice Actors: The New Sound of Animation | Osoite = http://www.awn.com/mag/issue4.01/4.01pages/bevilacquaceleb.php3 | Ajankohta = huhtikuu 1999 | Julkaisija = Animation World Magazine | Viitattu = 2. heinäkuuta 2008 | Kieli ={{en}} }}</ref> Kuitenkin ääninäyttelijä [[Bob Bergen]]in mukaan Disney on historiansa aikana aina käyttänyt elokuvissaan kuuluisia näyttelijöitä, joista osalla on ollut kokemusta radiossa näyttelemisestä. Tämän myötä kuuluisien näyttelijöiden palkkaaminen ei ole mikään uusi asia, mutta se vaikuttaa siltä koska 1990-luvun aikana ja jälkeen on tuotettu yhä enemmän animaatioelokuvia.
 
Myös ääniohjaaja [[Mark Evanier]] kertoi julkkisten herättävän enemmän mielenkiintoa aikuisten keskuudessa, jonka myötä elokuva saisi enemmän yleisöä. Se ei kuitenkaan välttämättä takaa parasta mahdollista suoritusta. Esimerkiksi [[Mark Hamill]] ja [[David Paymer]] ovat Evanierin mielestä onnistuneet äänirooleissaan yhtä uskottavasti kuin tavallinen ääninäyttelijä. Osa tuottajista puolestaan haluaa palkata näyttelijöitä heidän nimensä tuoman arvon mukaan. Hän kertoi olleensa eräässä pieleen menneessä tuotannossa mukana, jossa ohjelman tuottaja kertoi haluavansa vain tunnettuja näyttelijöitä, vaikka se tarkoittaisi heikkoa ääninäyttelemistä. Evanier oletti tuottajan herättävän yhtiöiden kiinnostusta mikäli sarjassa olisi mukana merkittäviä näyttelijöitä.<ref name="Celebrity Voice Actors: The New Sound of Animation">{{Verkkoviite | Tekijä = | Nimeke = Celebrity Voice Actors: The New Sound of Animation | Osoite = http://www.awn.com/mag/issue4.01/4.01pages/bevilacquaceleb.php3 | Ajankohta = huhtikuu 1999 | Julkaisija = Animation World Magazine | Viitattu = 2. heinäkuuta 2008 | Kieli ={{en}} }}</ref>
 
===Videopelit===
[[2000-luku|2000-luvulla]] erityisesti videopeleissä ääninäytteleminen on ollut kasvussa. Yhä useampi näyttelijä tekee näytelmäroolien lisäksi äänirooleja ja videopelien tuotannon kehittyessä menestyneempään suuntaan, osa heistä saatetaan tunnistaa jopa paremmin videopelien rooleista, kuin näytelmärooleistaan. Muun muassa [[Michael Ironside]] ja [[Keith David]] ovat nousseet mittavien televisiourien jälkeen takaisin tunnettavuuteen ''[[Splinter Cell (pelisarja)|Splinter Cell]]in'' ja ''[[Halo (videopelisarja)|Halo]]n'' myötä.<ref name="Reuters.com">{{Verkkoviite | Tekijä = | Nimeke = Reuters.com | Osoite = http://www.reuters.com/article/technologyNews/idUSWRI14206320080131?pageNumber=1&virtualBrandChannel=10004 | Ajankohta = | Julkaisija = | Viitattu = 12. helmikuuta 2008 | Kieli ={{en}} }}</ref>.
 
===Annie-palkinto===
{{Pääartikkeli|[[Annie-palkinto]]}}
Vuosittaisessa Annie-palkintogaalassa jaetaan palkinto muun muassa ääninäyttelijöille parhaasta televisio- ja elokuvaroolisuorituksesta. Parhaimmillaan ääniroolista on voinut voittaa [[Emmy-palkinto|Emmy-palkinnon]], jonka ovat voittaneet muun muassa [[Dan Castellaneta]] vuosina 1992, 1993 ja 2004, [[Nancy Cartwright]] vuonna 1992, [[Rob Paulsen]] vuonna [[1999]], [[Pamela Adlon]] vuonna [[2002]], sekä [[Joe Alaskey]] vuonna [[2004]].
 
==Japanissa==
[[Japani]]ssa ääninäyttelijät kulkevat nimityksellä seiyū ({{k-ja|声優}}). Japanin animaatiotuotanto valmistaa noin 60 prosenttia maailman animaatiosarjoista.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.time.com/time/asia/2003/cool_japan/story.html | Nimeke = What's Right With Japan | Tekijä = Jim Frederick | Tiedostomuoto = html | Julkaisu = TIME Asia | Viitattu = 15. elokuuta 2008 | Kieli = {{en}}}}</ref> Maassa on noin 130 seiyū-koulua.<ref>{{Lehtiviite | Tekijä = Terumitsu Otsu, Mary Kennard | Otsikko = The art of voice acting | Julkaisu = The Daily Yomiuri | Ajankohta = 27. huhtikuuta 2002}}</ref> Seiyūjen koulutus on Japanissa organisoituneempaa toimintaa kuin esimerkiksi ääninäyttelijöillä [[Yhdysvallat|Yhdysvalloissa]], jossa ei ole ääninäyttelemiseen perustuvia kouluja ja ääninäyttelijöiksi haluavat käyvät lähinnä näyttelijäkoulujen pitämillä äänikursseilla. Seiyū-kouluihin siirrytään peruskoulutuksen jälkeen, mutta vain parhaimmisto oppilaista valitaan seiyūiksi ja todennäköisyys tulla tunnetuksi alalla on hyvin matala. Kaikki seiyūt eivät ole seiyū-koulujen entisiä oppilaita, vaan heidät on koulutettu ammattiin lapsesta saakka tai he ovat erityisesti vanhojen seiyūjen tapauksessa klassisesti koulutettuja näyttelijöitä, jotka ovat siirtyneet [[teatteri]]n lavalta ääninäyttelyn maailmaan. [[1990-luku|1990-]] ja [[2000-luku|2000-luvuilla]] on myös yleistynyt menestyvien viidetaiteilijoiden trendi saavuttaa uutta kuuluisuutta alkamalla seiyūksi.
 
Seiyūt ovat ääninäyttelijöitä radiokuunnelmissa ja osallistuvat Japanin ulkopuolella tuotettujen elokuvien ja televisiosarjojen [[japanin kieli|japaninkieliseen]] ääniraidan [[jälkiäänitys|jälkiäänitykseen]], mutta parhaiten heidät tunnetaan [[anime]]sarjojen ja [[videopeli]]envideopelien ääninäyttelystä. Monien seiyūjen nimi yhdistetään pysyvästi heidän esittämiin roolihahmoihin hyvin suosituissa ja kaupallisesti menestyneissä animesarjoissa. Animen valtavan määrän ja kysynnän takia seiyūjen rooliluettelossa on jopa satakunta animesarjaa. Hyvin menestyvän animaatioteollisuuden takia monet seiyūt ovatkin Japanin [[populaarikulttuuri]]n kuuluisuuksia, jotka tekevät työtään täysipäiväisesti. Monet vanhempien sukupolvien seiyūt ovat jatkaneet ammattia [[eläke|eläkkeelle]] ja jopa kuolemaansa asti. Kuuluisat seiyūt siirtyvät usein myös muusikoiksi, [[J-pop]]-laulajiksi ja radiojuontajiksi sekä näyttelevät japanilaisissa [[elokuva|elokuvissa]] ja [[televisiosarja|televisiosarjoissa]]. Japanissa on perustettu seiyūjeille omia värväystoimistoja, jotka päättävät seiyūjen kiinnityksestä animesarjoihin ja valitsevat heille sopivan roolituksen animesarjoissa. Värväystoimistot myös käyvät kaupallisesti tuottoisaa liiketoimintaa seiyūjen työsuhteen siirtämisestä toisten värväystoimistojen kesken. Seiyūjen suosio Japanissa vetää vertoja tavallisille näyttelijöille, [[popmusiikki|pop]]-muusikoille ja muille viihdemaailman idoleille, ja monet heistä ovat saavuttaneet [[julkisuuden henkilö]]nhenkilön aseman. Heille on perustettu fanikerhoja ja vankkoja seuraajakuntia paitsi Japanissa myös Yhdysvalloissa ja muissa [[länsimaat|länsimaissa]].
 
Seiyūn ammatin suuren arvostuksen takia tunnettuja ja suosittuja seiyūja on lukemattomia, muun muassa [[Kikuko Inoue]], [[Megumi Hayashibara]], [[Aya Hirano]], [[Aya Hisakawa]], [[Nana Mizuki]], [[Kotono Mitsuishi]], [[Ikue Ōtani]], [[Romi Paku]], [[Kugimiya Rie]], [[Mitsuki Saiga]], [[Yukari Tamura]], [[Akira Kamiya]], [[Jun Fukuyama]], [[Toshio Furukawa]], [[Tōru Furuya]], [[Daisuke Gōri]], [[Rikiya Koyama]], [[Mamoru Miyano]], [[Toshiyuki Morikawa]], [[Jōji Nakata]], [[Akio Ōtsuka]], [[Chikao Ōtsuka]], [[Kaneto Shiozawa]], [[Kōichi Yamadera]] ja [[Norio Wakamoto]].
 
=== Seiyū-termin historia ===
Japanilaisen ääninäyttelyn juuret ulottuvat [[1920-luku|1920-luvun]] puoliväliin valtion [[julkisen palvelun yleisradiotoiminta|yleisradioyhtiön]] [[NHK|NHK:n]]:n aloitettua ensimmäiset japaninkieliset radiolähetykset. Alun perin japanilaisia radioääniä ja dubbaajia kutsuttiin "ääninäyttelijöiksi"”ääninäyttelijöiksi” ({{k-ja|声の俳優|koe no haiyū}}), mutta käytössä lyhentyi ensimmäiseen ja viimeiseen [[kanji]]in muodostaen sanan seiyū. Sana levisi laajaan käyttöön vasta [[1970-luku|1970-luvulla]], erityisesti animesarjan ''[[Space Battleship Yamato]]'' myötä. Jotkut ennen tätä aikaa aloittaneet vanhemmat ääninäyttelijät saattavat vierastaa seiyū-termin käyttöä ja pitävät sitä vähättelevänä, koska se ei enää sisällä "näyttelijä"-sanaa. [[1960-luku|1960-luvulla]] Japanin ulkopuolella tuotettuja elokuvien ja televisiosarjojen tuonnin nousun myötä japaninkielisen jälkiäänityksen tekemistä varten alettiin kouluttaa seiyūja perinteisten elokuva- ja televisionäyttelijöiden paikalle. [[1980-luku|1980-luvulle]] mennessä animesta oli tullut Japanin valtavirtaviihdettä varmistaen seiyūjen yhteiskunnallisen aseman japanilaisessa populaarikulttuurissa. Ensimmäisten erittäin suosittujen animesarjojen seiyūjen nimet levisivät maan halki, ja he alkoivat esiintyä myös animesarjojen ulkopuolella televisio- ja radio-ohjelmissa. 1990-luvun puoliväli esitteli seiyūjen ammattiin uuden menetelmän saada rooleja ja saavuttaa kuuluisuutta [[videopeli]]envideopelien ääninäyttelyllä. Samalla vuosikymmenellä tapahtunut [[Internet]]in teknologinen ja yhteiskunnallinen läpimurto antoi seiyūjen faneille menetelmän hankkia, kerätä ja varastoida tietoa seiyūista sekä laajentaa seiyūjen seuraajakuntien levinneisyyttä Japanin ulkopuolelle maailmanlaajuisessa mittakaavassa.
 
Japanilaisen ääninäyttelyn juuret ulottuvat [[1920-luku|1920-luvun]] puoliväliin valtion [[julkisen palvelun yleisradiotoiminta|yleisradioyhtiön]] [[NHK]]:n aloitettua ensimmäiset japaninkieliset radiolähetykset. Alun perin japanilaisia radioääniä ja dubbaajia kutsuttiin "ääninäyttelijöiksi" ({{k-ja|声の俳優|koe no haiyū}}), mutta käytössä lyhentyi ensimmäiseen ja viimeiseen [[kanji]]in muodostaen sanan seiyū. Sana levisi laajaan käyttöön vasta [[1970-luku|1970-luvulla]], erityisesti animesarjan ''[[Space Battleship Yamato]]'' myötä. Jotkut ennen tätä aikaa aloittaneet vanhemmat ääninäyttelijät saattavat vierastaa seiyū-termin käyttöä ja pitävät sitä vähättelevänä, koska se ei enää sisällä "näyttelijä"-sanaa. [[1960-luku|1960-luvulla]] Japanin ulkopuolella tuotettuja elokuvien ja televisiosarjojen tuonnin nousun myötä japaninkielisen jälkiäänityksen tekemistä varten alettiin kouluttaa seiyūja perinteisten elokuva- ja televisionäyttelijöiden paikalle. [[1980-luku|1980-luvulle]] mennessä animesta oli tullut Japanin valtavirtaviihdettä varmistaen seiyūjen yhteiskunnallisen aseman japanilaisessa populaarikulttuurissa. Ensimmäisten erittäin suosittujen animesarjojen seiyūjen nimet levisivät maan halki, ja he alkoivat esiintyä myös animesarjojen ulkopuolella televisio- ja radio-ohjelmissa. 1990-luvun puoliväli esitteli seiyūjen ammattiin uuden menetelmän saada rooleja ja saavuttaa kuuluisuutta [[videopeli]]en ääninäyttelyllä. Samalla vuosikymmenellä tapahtunut [[Internet]]in teknologinen ja yhteiskunnallinen läpimurto antoi seiyūjen faneille menetelmän hankkia, kerätä ja varastoida tietoa seiyūista sekä laajentaa seiyūjen seuraajakuntien levinneisyyttä Japanin ulkopuolelle maailmanlaajuisessa mittakaavassa.
 
==Tunnettuja ulkomaisia ääninäyttelijöitä==
{{palstoitus alkaa}}
* [[Billy West]]
* [[Charlie Adler]]
* [[Jess Harnell]]
* [[Jim Cummings]]
{{palstanvaihto}}
* [[June Foray]]
* [[Kath Soucie]]
* [[Trey Parker]]
* [[Walt Disney]]
{{palstoitus loppuu}}
 
==Suomalaisia ääninäyttelijöitä==
{{palstoitus alkaa}}
* [[Aarre Karén]]
* [[Akira Takaki]]
* [[Jari Salo]]
* [[Jarkko Tamminen]]
{{palstanvaihto}}
* [[Jarmo Heikkinen]]
* [[Jarmo Koski]]
* [[Mika Ala-Panula]]
* [[Mikko Kivinen]]
{{palstanvaihto}}
* [[Nina Tapio]]
* [[Ossi Ahlapuro]]
* [[Rinna Paatso]]
* [[Samuel Harjanne]]
{{palstanvaihto}}
* [[Santeri Kinnunen]]
* [[Sari Ann Moilanen]]
* [[Velimatti Ranta]]
* [[Vesa Vierikko]]
{{palstoitus loppuu}}
 
==Katso myös==
22 976

muokkausta