Ero sivun ”Arvo Salo” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa |
Pientä viilausta |
||
Rivi 1:
'''Arvo Jaakko Henrikki Salo''' ([[2. toukokuuta]] [[1932]] [[Merikarvia]] – [[9. heinäkuuta]] [[2011]] Merikarvia) oli suomalainen [[kirjailija]], [[lehtimies]] ja [[poliitikko]]. Hän toimi [[Suomen Sosialidemokraattinen Puolue|SDP]]:n [[kansanedustaja]]na 1966–1970 ja 1979–1983 ja [[kulttuuriministeri]]nä 1982–1983.<ref>{{Edustajamatrikkeli|nro=910143|ajankohta=13.7.2011|viitattu=25.7.2011}}</ref> Lisäksi hän toimi erilaisissa luottamustehtävissä muun muassa Helsingin kaupunginvaltuustossa, [[Väinö Tannerin säätiö]]n hallituksen puheenjohtajana ja [[Työväen sivistysliitto|Työväen sivistysliiton]] puheenjohtajana. Hän sai professorin arvonimen [[2003]].
Lehtimiesurallaan hän oli päätoimittajana ''[[Ylioppilaslehti|Ylioppilaslehdessä]]'', toimittajana muun muassa ''[[Helsingin Sanomat|Helsingin Sanomissa]]'' ja ''[[Uutispäivä Demari|Suomen Sosialidemokraatissa]]''. Hän sai Eino Leinon palkinnon vuonna 1964 ja ''[[Suomen Kuvalehti|Suomen Kuvalehden]]'' journalistipalkinnon 1977.
Kirjailijana Salo tuli tunnetuksi runoistaan ja näytelmistään. Hän sai [[Eino Leinon palkinto|Eino Leinon palkinnon]] 1964. Salon kirjoittamista näytelmistä tunnetuin on ''[[Lapualaisooppera]]''. Muita ovat muun muassa ''Mustalaisoperetti'' (1969), ''Yks perkele, yks enkeli'' (1985), ''Vallan miehet'' (1986), ''Ouraooppera'' (2002), ooppera ''Matilda ja Nikolai'' Porin oopperalle 2004. Pakinakokoelmia ovat muun muassa ''Kirjeitä hyllystäni'' (1977) ja ''Valitut huulet'' (1966). Tunnettuna sanataiturina hän
Salo kuoli 79-vuotiaana [[Noormarkku|Noormarkun]] terveyskeskuksessa heinäkuussa [[2011]].
== Lähteet ==
| |||