Ero sivun ”Nykyfilosofia” versioiden välillä
[arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
pEi muokkausyhteenvetoa |
Tmh (keskustelu | muokkaukset) Ei muokkausyhteenvetoa |
||
Rivi 3:
Kautta filosofian historian on ollut nähtävissä kaksi selkeää filosofistieteellistä suuntausta. Positivistit ovat painottaneet tieteiden arvovapautta ja luonnontieteellistä pohjaa, kun taas tulkitsijat ja hermeneutikot taasen painottavat ihmisläheistä näkökulmaa. 1900-luvulla positivistisen suuntauksen edustajat, kuten [[looginen positivismi|loogiset positivistit]] liittyvät läheisesti '''[[analyyttinen filosofia|analyyttiseen]]''' suuntaukseen, kun taas [[hermeneutiikka|hermeneutikot]], [[eksistentialismi|eksistentialistit]] ja muut tulkitsevampaa suuntausta painottavat kuuluvat '''[[mannermainen filosofia|mannermaiseen]]''' suuntaukseen.
Nykyfilosofian kolmanneksi suuntaukseksi määritetään usein '''[[
Joskus yhä neljänneksi suuntaukseksi on eroteltu [[roomalaiskatolinen kirkko|roomalaiskatolilaisen kirkon]] '''[[uustomismi]]'''. Aikaisemmasta [[Aristoteles|aristoteelisesta]] [[syllogismi|syllogistisesta]] suuntauksesta vahvasti argumentaatiotapojaan ammentavasta klassisesta [[tomismi]]sta syntynyt perinne on ehdottomasti lähempänä analyyttista kuin mannermaista perinnettä. Puhtaasti [[teologia]]an ja jumaluskoon pohjautuvat uustomismin eri muodot eivät kuitenkaan ole kovin yhteensopivia puhtaan [[sekularismi|sekulaaria]] ja [[luonnontiede|luonnontieteellistä]] näkökulmaa painottavan analyyttisen suuntauksenkaan kanssa. Uustomismin asemaa erillisenä traditiona vahvistaa myös sen erittäin selkeästi määritelty kokonaisvaltainen [[maailmankuva]] ja [[ihmiskuva]], joka kattaa kaiken [[ontologia]]sta [[etiikka]]an yhteensopivilla opetuksillaan.
{{1900-luvun filosofiset koulukunnat}}
|