Ero sivun ”Insinööri” versioiden välillä

[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Rivi 21:
==Insinööriammattikunta Suomessa==
===Historia===
Suomalaisen teknisen koulutuksen historia alkaa vuonna 1835 annetusta keisarillisesta asetuksesta, jolla määrättiin perustettavaksi ”manufaktuuri- ja hantverkkikouluja”. Ensimmäiset tällaiset oppilaitokset perustettiinkin vuonna 1849 [[Helsinki]]in, [[Turku]]un ja [[Vaasa]]an. Sopivien opettajien ja oppilaiden puutteessa Turun ja Vaasan teknilliset reaalikoulut näivettyivät ja muuttuivat myöhemmin ammattikoulutasoisiksi laitoksiksi, mutta Helsingin oppilaitos muutettiin jo 1870-luvulla Polyteknilliseksi opistoksi ja vuonna 1908 [[Teknillinen korkeakoulu|Teknilliseksi korkeakouluksi]]. Alkuvaiheessa TKK:lla saattoi suorittaa insinöörin, maanmittarin (lakkautettu 1930-luvulla, vaihtunut maanmittauksen DI:ksi) tai arkkitehdin tutkinnot, joihin kuitenkin yleisesti liitettiin etuliite diplomi-, sillä korkeakoulun tutkintotodistusta kutsuttiin saksalaiseen tapaan diplomiksi. Tapa virallistettiin 1940-luvulla.
 
Kehitys, joka johti Teknillisen korkeakoulun perustamiseen oli luonteeltaan valtiojohtoista ja keskittyi Helsinkiin. Maan merkittävin teollisuuskaupunki oli kuitenkin Tampere, jossa oli jo varhain kiinnitetty huomiota työvoiman kouluttamiseen muun muassa perustamalla sunnuntai- ja [[kansakoulu]]ja. Vuonna 1886 Tampereen kaupunki perusti teknillisen koulun, jonka tehtävänä oli kouluttaa ammattitaitoista työvoimaa lähinnä työnjohtotehtäviin. Koulu laajennettiin vuonna 1913 [[Tampereen teknillinen oppilaitos|Tampereen teknilliseksi oppilaitokseksi]], jossa oli ammattikoulu- ja opistolinjat. Opistolinja jakaantui lyhyempään ja pitempään kurssiin., joille ei ollut varsinaisia tutkintonimikkeitä. Sotien välisenä aikana monet muutkin Suomen kaupungit perustivat vastaavia oppilaitoksia nopeuttamaan teollistumistaan. On huomattava, että 1960-luvulta alkaen näiden oppilaitosten nimien oikeinkirjoitusta muutettiin siten, että sana ”tekninen” korvasi ”teknillisen”. Nykyään sanaa teknillinen käytetään vain puhuttaessa yliopistotasoisesta koulutuksesta tai haluttaessa tietoisesti vaikuttaa vanhahtavalta.
Rivi 28:
 
Insinöörin ja teknikon toimenkuvien ero oli sotien jälkeisenä aikana selkeä: insinööri oli lähinnä keskijohdon tutkinto, kun taas kaksi-, myöhemmin kolmivuotinen teknikkokoulutus valmisti työnjohdon tehtäviin. Rakennusalalla teknikkokoulutusta vastasi [[rakennusmestari]]n tutkinto. Siirryttäessä ammattikorkeakouluihin 1990-luvulla lyhyemmistä [[opisto]]asteen tutkinnoista kuitenkin luovuttiin, minkä seurauksena teknikkokoulutus lakkasi. Korkeakoulu-uudistuksella tavoiteltiin kansainvälisesti vertailukelpoisia tutkintorakenteita, tosin monet yritykset edelleen kaipaavat teknikkoja sillä insinööreillä (AMK) ei yleensä ole heidän tasoistaan käytännön osaamista.
 
Diplomi-insinöörin tutkintoja on myönnetty Suomessa vuodesta 1908 lähtien, jolloin Polyteknillinen opisto muuttui Teknilliseksi korkeakouluksi (TKK). Samalla TKK sai yliopiston aseman. Alkuvaiheessa TKK:lla saattoi suorittaa insinöörin, maanmittarin (lakkautettu 1930-luvulla, vaihtunut maanmittauksen DI:ksi) tai arkkitehdin tutkinnot, joihin kuitenkin yleisesti liitettiin etuliite diplomi-, sillä korkeakoulun tutkintotodistusta kutsuttiin saksalaiseen tapaan diplomiksi. Tapa virallistettiin 1940-luvulla.
 
===Insinöörikoulutus===