Ero sivun ”Armas Äikiä” versioiden välillä

Äikiä palasi vuonna 1947 Suomeen<ref>Krekola, s. 372, 404.</ref>, mutta hän ei saanut koskaan takaisin Suomen kansalaisuuttaan. Äikiä työskenteli työviisumilla toimittajana melko vaikutusvaltaisella paikalla [[Demokraattinen Lehdistöpalvelu|Demokraattisen lehtipalvelun]] (DLP) johdossa. Hän kirjoitti myös pakinoita SKP:n pää-äänenkannattaja [[Työkansan Sanomat (1945)|Työkansan Sanomiin]] nimimerkillä ''Liukas Luikku''<ref name="KB" />. Töitä rajoitti huomattavasti Äikiän Venäjällä kehittynyt alkoholismi, joka katkaisi hänen työskentelynsä joskus jopa viikkokausiksi.

Vuonna 1952 Äikiä ajautui konfliktiin [[Suomen Kansan Demokraattinen Liitto|SKDL]]:n [[Vapaa Sana (sanomalehti)|Vapaan Sana]]n päätoimittaja [[Raoul Palmgren]]in kanssa. Palmgren piti DLP:n toimittamaa materiaalia julkaisukelvottomana ja sen johtajan ''Viljo Veijon'' nimellä julkaisemia romaaneja taiteelliselta arvoltaan vähäisinä. Äikiä voitti kiistan, sillä Palmgren jätti marraskuun lopussa eroanomuksensa SKP:lle, ja SKDL:n liittotoimikunta vapautti hänet päätoimittajan tehtävistä 15. joulukuuta 1952.<ref>Haikara, s.102–111.</ref> Tilalle nimitettiin [[Jarno Pennanen]]. Vuoden 1956 loppukesästä Äikiä nimitettiin lyhyeksi aikaa SKP:n pää-äänenkannattaja [[Työkansan Sanomat (1945)|Työkansan Sanomien]] vt. päätoimittajaksi lomalle siirretyn [[Mauri Ryömä]]n tilalle, jolloin hänen tehtäväkseen muodostui Ryömän käynnistämän avoimesti puolueen ongelmia ruotineen lehdistökeskustelun taltuttaminen.<ref>Veli-Pekka Leppänen: ''Ohranasta oppositioon; Kommunistit Helsingissä 1944–1951, s. 837. KSL, Helsinki 1994.</ref>