Ero sivun ”Latinalainen keisarikunta” versioiden välillä

[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p w-fix
pEi muokkausyhteenvetoa
Rivi 23:
Keisarikunta joutui heti alkuunsa vaikeuksiin, kun sen piti puolustautua bulgaareja vastaan. Keisari Balduin jäi bulgaarien vangiksi [[Adrianopolin taistelu (1205)|Adrianopolin taistelu]]ssa [[5. huhtikuuta]] [[1205]]. Latinalaisen armeijan pelasti [[Venetsia]]n [[doge]] [[Enrico Dandolo]], joka saapui paikalle myöhemmin. Dandolo kuoli pian tämän jälkeen.
 
Balduinin nuoremmasta veljestä [[Henrik Flanderilainen|Henrik]]istä tuli keisari, ja hän hallitsi kymmenen vuotta, laajentaen samalla keisarikunnan alueita erityisesti [[Traakia]]ssa. Vuonna [[1211]] HendrikHenrik hyökkäsi Nikaian keisarikuntaa vastaan liittoutuneena [[Seldžukit|seldžukkien]] sulttaani Kaj-Khusrau I:n ja Trapezuntin (Trebizondin) kanssa. Tästä ei tullut mitään kun Nikaia voitti seldžukit ja solmi heidän kanssa rauhansopimuksen. Epiroksen despotaatin hallitsija [[Theodoros Angelos Dukas]] valtasi vuonna [[1215]] [[Makedonia]]n ja kukisti Tessalonikan kuningaskunnan vuonna [[1224]]. Theodoros kruunautti itsensä keisariksi ja oli valtaamaisillaan Konstantinopolin takaisin, mutta bulgaarit kukistivat hänet vuonna [[1230]].
 
Henrikin kuoltua vuonna [[1216]] lapsettomana hänen lankonsa Courtenayn Pietari kruunattiin keisariksi [[Rooma]]ssa, mutta hän ei päässyt Konstantinopoliin ennen kuolemaansa. Pietarin vaimo [[Flanderin Jolanda]] hallitsi miehensä poissa ollessa. Kun Jolanda kuoli vuonna [[1219]], hänen ja Pietarin poika [[Courtenayn Robert]] valittiin keisariksi. Hän saapui Konstantinopoliin vuonna [[1221]].