Ero sivun ”Kiintymyssuhdeteoria” versioiden välillä

[[Image:Mother-Child care.jpg|thumb|Äiti ja lapsi.]]

'''Kiintymyssuhdeteoria''' ({{k-en|Attachment theory}}) perustuu brittiläisen [[psykiatri]]n ja [[psykoanalyytikko|psykoanalyytikon]] [[John Bowlby]]n ajatuksiin ja tutkimuksiin 1960- ja 1970-luvulta. Kiintymyssuhdeteoriassa on vaikutteita sekä psykoanalyysin periaatteista että eläinten käyttäytymistä tutkivasta [[etologia]]sta, eläinten leimautumiskäyttäytymisen alueelta. Näistä lähtökohdista Bowlby päätteli, että myös ihmislapsen varhaiskehitystä säätelee vahvasti turvallisuuden tarve ja pyrkimys pysytellä erityisesti vaarallisissa tilanteissa mahdollisimman lähellä hoivaavaa aikuista. Bowlbyn (1979) mukaan "kiintymyssuhdeteoria on yritys käsitteellistää ihmisen taipumusta muodostaa voimakkaita tunnesiteitä toisiin ihmisiin ja selittää niitä ahdistuksena, vihamielisyytenä, depressiona ja tunteiden eristämisenä ilmeneviä stressin muotoja, jotka aiheutuvat tahattomista erokokemuksista ja menetyksistä" (suom. [[Jari Sinkkonen_(psykiatri)|Jari Sinkkonen]])<ref name="Sinkkonen1">Sinkkonen, J., Kiintymyssuhdeteoria – tutkimuslöydöksistä käytännön sovelluksiin [Katsaus]. Duodecim, 2004. 120: p. 1866–1873.</ref>.

Kiintymyssuhdeteorian lähtökohta on [[luonnonvalinta|luonnonvalinnan]] tuloksena ihmisessä ja ylipäätään kädellisissä kehittynyt kiintymyssysteemi, jonka tarkoitus on tarjota avuttomalle jälkeläiselle turvaa ympäristön vaaroja vastaan.<ref name=LN>Leo Näreaho: Kunnianhimoinen kirja uskonnonfilosofiasta. ''Tieteessä tapahtuu'' 7/2006, s. 77.</ref>