Ero sivun ”Kalevala kuvataiteissa” versioiden välillä

[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
→‎Mytologia ja klassiset aiheet: ei voinut ymmärtää
Rivi 20:
Kalevalaan liittyvä innostus sai tukea myös Ruotsista, jossa [[Götiska förbundet|Gööttiläinen liitto]] pyrki luomaan kansallisen ajattelutavan muinaisten [[germaanit|germaanien]] hengessä.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä=Hirn, Yrjö | Nimeke=Matkamiehiä ja tietäjiä: Tutkielmia suomalaisesta sivistyksestä ja Kalevalaromantiikasta | Sivu=191 | Selite=(Lärt folk och landstrykare.) Suomentanut Maija Auterinen | Julkaisupaikka=Helsinki | Julkaisija=Otava | Vuosi=1939}}</ref> Aluksi kalevalaiset kuvitus- ja maalausaiheet perustuivat [[mytologia|mytologiseen]] kuvataiteeseen, jota edusti muun muassa [[R. W. Ekman]].
 
MuinaisrunoudenMytologian kuvittamista alettiin kuitenkin arvostella. Esimerkiksi arvovaltainen [[C. G. Estlander]] tuomitsi Ekmanin suuren ''Väinämöisen soitto'' -maalauksen ”mytologisena roskana”. Mutta maalauksella oli myös puolustajansa. [[Sakari Topelius]], joka käytti nimimerkkiä ”Bore”, kirjoitti Ekmanin maalauksesta erittäin innostuneen arvion ''[[Helsingfors Dagblad]]iin'':<blockquote>”…tämä maalaus on koostettu kuva Suomen kansan kaikkein suloisimmista lapsuudenunelmista, tämä maalaus on itsessään suomalainen eepos.”<ref>Bore, ''Helsingfors Dagblad'' 5.4.1867.</ref></blockquote>
 
Myös kuvanveistäjä [[Carl Eneas Sjöstrand|C. E. Sjöstrand]] tulkitsi Kalevala-aiheita [[antiikin kuvanveisto]]n ihanteiden valossa.<ref>''Kalevala kuvissa'', s. 37.</ref>