Kun [[Friedrich von Paulus|Friedrich von Pauluksen]] johtama Saksan [[6. armeija]] aloitti hyökkäyksensä Stalingradin keskustaan kesällä 1942 Mamajevin kurgaani oli yksi hyökkäyksen pääkohteista. Kukkulasta (joka sotilaskartoissa tunnetaan sen metrikorkeuden perusteella myös nimellä "kukkula 102.0") käytiin heti alussa rajuja taisteluja. Kukkulan kontrollointi oli taistelun kannalta tärkeää, sille sen laelta pystyi hallitsemaan koko Stalingradin keskustaa. Saksalaisten vallatessa kukkulan lopulta, he käyttivät sitä sillanpäänä itse kaupungin valtaamiseen. Saksalaiset valtasivat kurgaanin kupeella sijaitsevan rautatieaseman 14. syyskuuta.
Samana päivänä [[Aleksander Rodimtsev]]in komentama [[Neuvostoliiton 13. Kaartinkaartin Kivääridivisioonakivääridivisioona]] ylitti [[Volga]]n raskaassa tykistötulessa. 13. Kaartin Kivääridivisioonandivisioonan joukot hyökkäsivät Kurgaanille joutuen veriseen taisteluun. 16. syyskuuta mennessä Rodimtsevin joukot valtasivat Mamajevin kurgaanin takaisin. Seurasi raskaita taisteluja ja seuraavina päivinä lähes kaikki 13. Kaartin Kivääridivisioonandivisioonan Kurgaanille lähetetyt joukot olivatoli kuolleettuhottu. Seuraavina päivinä saksalaiset suorittivat vastahyökkäyksiä.
27. syyskuuta saksalaiset hallitsivat jälleen Mamajevin kurgaania. Neuvostojoukot kuitenkin pitivät asemansa kukkulan rinteillä ja 284. Kivääridivisioonankivääridivisioonan vahvistettua neuvostojoukkojen puolustusta taistelut Kurgaanilla pysähtyivät. Saksalaiset pysyivät kukkulalla asemissa 26. tammikuuta 1943 asti jolloin Stalingradin motti oli käytännössä luhistunut.
Neuvostoliiton marsalkka ja Stalingradin taistelun sankari [[Vasili Tšuikov]] on haudattu Mamajevin kurgaaniin, samoin kuin myös tarkka-ampuja [[Vasili Zaitsev]].
