Ero sivun ”Tokelau” versioiden välillä

==Historia==

''Pääartikkeli: [[Tokelaun historia]]''

okelau asutettiin [[polynesialaiset|polynesialaisten]] siirtolaisten toimesta noin 1&nbsp;000 vuotta sitten, mutta se yhtenäistyi vasta 1700-luvulla. Tuolloin [[Fakafoto]] valloitti aijemmin itsenäiset [[Atafu]]n ja [[Nukunonu]]n saaret useiden sotien jälkeen.<ref name="Lonely Planet 2006, s. 680">Lonely Planet 2006, s. 680</ref> Tiettävästi ensimmäinen eurooppalainen Tokelaulla oli Nukunonoun havainnut [[Edward Edwards]] vuonna 1765. Vuonna 1841 yhdysvaltalainen tutkimusryhmä vietti alueella useita päiviä tutkien aluetta ja tehden siitä katsauksen.<ref name="Information Bulletin on Tokelau">{{Verkkoviite | Osoite = http://www.mfat.govt.nz/Foreign-Relations/Pacific/Tokelau/0-tokelaubooklet.php | Nimeke = Information Bulletin on Tokelau | Tekijä = | Tiedostomuoto = | Selite = | Julkaisu = | Ajankohta = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = New Zealand Ministry of Foreign Affairs and Trade | Viitattu = 6.7.2011 | Kieli = {{en}} }}</ref> 1820-luvulta lähtien Tokelaulla alkoi käydä valaanpyytäjiä [[Yhdistynyt kuningaskunta|Britanniasta]] ja [[Yhdysvallat|Yhdysvalloista]]. Alueella alkoi saapua lähetyssaarnaajia 1840-luvulta lähtien. Lähetyssaarnaajia tuli sekä [[katolilaisuus|katolilaisten]], että [[protestantismi|protestanttien]] tahoilta. Lähetyssaarnaajat tulivat lähinnä [[Samoa]]lta. 1850-luvulla [[ranska]]lainen lähetyssaarnaaja [[Pierre Batailon]] siirsi noin 500 Tokelaun asukasta [[Wallis]]in saarelle hänen pelätessään näiden muuten koulevan nälkään. Hieman myöhemmin 1860-luvulla [[Peru]]sta tulleet [[orjuus|orjakauppiaat]] veivät mukanaan 250 tokelaulaista. Tuolloin määrä vastasi noin puolta Tokelaun asukasluvusta. Saarten asukkaiden määrä oli orjakaupan ja tautien takia huvennut noin tuhannesta 200:n. Yrittäessään pelastaa loput asukkaat Tokelau pyysi pääsyä Britannian suojelualueeksi ja alueesta tuli brittien siirtomaa vuonna 1889. Tokelausta tuli osa [[Gilbert- ja Ellicesaaret|Gilbert- ja Ellicesaarten]] protektoraattia.<ref name="Lonely Planet 2006, s. 680" />