Ero sivun ”Tutkiva oppiminen” versioiden välillä

[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Bks (keskustelu | muokkaukset)
p viitteetön, kh
Rivi 1:
{{viitteetön}}
{{Pedagogiset mallit}}
'''Tutkiva oppiminen''' on pedagoginen malli, jossa toimitaan tieteellisen tutkimuksen tapaisesti. Pyrkimyksenä on ymmärtää tutkimuksen kohteena olevia ilmiöitä tai ratkaista monimutkaisia ongelmia. Uutta tietoa asiasta rakennetaan sosiaalisesti ryhmässä, mutta tietoa etsitään myös yksilöllisesti sovitun työnjaon mukaisesti. Löydettyä tietoa analysoidaan ja käsitellään kriittisesti ryhmän istunnoissa. [[Oppiminen]] tapahtuu spiraalimaisena [[prosessi]]na siten, että opittavaa kohdetta rajataan ja tarkastellaan yhä syvällisemmin. Työskentelyn edetessä kohde täsmentyy uusien kysymysten (tutkimusongelmien) avulla. Parhaaseen tulokseen päästään, jos tutkimusongelmat ovat opiskelijoille itselleen aitoja ja autenttisia.
Rivi 23 ⟶ 24:
# Tietoa etsitään yksilöllisesti, mutta uutta tietämystä rakennetaan sosiaalisesti ryhmässä.
# Tietoa hankitaan monipuolisesti ja monialaisesti.
# Opiskelijat oppivat jakamaan asintuntemustaanasiantuntemustaan.
# Tutkivan oppimisen tavoitteena on kehittää opiskelijoiden metakognitiivisia taitoja. Näitä ovat mm. kriittisen tiedonhankinnan, tiimityön, päättelyn, tieteellisen ajattelun, itsesäätelyn, reflektoinnin sekä ongelmaratkaisun taidot.
# Opettajan tehtävä on olla tukena, kannustajana ja tuutorina.
Rivi 43 ⟶ 44:
Uutta tietoa etsitään eri lähteistä, kuten kirjallisuudesta, sähköisistä lähteistä, asiantuntijoiden haastatteluista, kokeiden tekemisestä ja tutkimusaineiston kokoamisesta. Keskeisessä asemassa ovat oppilaan itsensä asettamat ongelmat, hänen aikaisemmat tietonsa ja intuitiivisten teorioiden muodostamisessa syntyneet ongelmat. Tietolähteistä saatavaa tietoa käytetään omien kysymysten ja niille muodostettujen selitysten kehittämiseen. Tietoja ei siis kopioida sellaisenaan. Siksi on tärkeää, että tiedonhaun lähtökohtana ovat oppilaiden tuottamat aidot kysymykset.
 
Oppilaat voivat esimerkiksi kirjoittaa tietokoneen ääressä muistiinpanoja pienille lapuille, jotka toimivat työskentelyteorioiden kirjoittamisen tukena. Tällä pyritään vähentämään tiedon kopiointia ja lisäämään oppilaiden omaa ajattelua. Kopioinnin ongelmaa voidaan myös välttää tarpeeksi monimutkaisilla tutkimusongelmilla, jolloin oppilaat joutuvat todella etsimään, yhdistämään ja muokkaamaan tietoa pystyääkseenpystyäkseen vastaamaan asettamaansa tutkimusongelmaan.
Tutkiva oppiminen on jatkuvasti monimutkaistuva prosessi, jossa opiskelijat luovat haastavampia työskentelyteorioita, luopuvat arkikäsityksistään ja löytävät avainobjekteja, kuten käsitteitä, malleja ja viitekehyksiä, jotka selittävät ja auttavat ymmärtämään tutkimuksen kohteena olevia ilmiöitä.
 
Rivi 63 ⟶ 64:
*Etäpelto, A. & Tynjälä, P. 1999. Oppiminen ja asiantuntijuus. Työelämän ja koulutuksen näkökulmia. Juva, WSOY.
*Hakkarainen, K., Lonka, K. & Lipponen, L. 2001. Tutkiva oppiminen. Älykkään toiminnan rajat ja niiden ylittäminen. Porvoo, WSOY.
*Lakkala, M. & Lallimo, J. 2002. Verkko-oppmisenoppimisen organisointi ja ohjaaminen kohti tutkivaa ongelmakeskeistä oppimista. Teoksessa: Koskinen, K., Renko, T. & Vihervaara, E. (toim.) Etälukion käsikirja. Ohjeita ja malleja etäopetuksen aloittamiseen ja käytännön työhön. Opetushallitus. Vantaa, Dark oy. [http://www.helsinki.fi/science/networkedlearning/texts/lakkalalallimo2002.pdf Saatavilla verkossa]
*Lehtinen, E. (toim.). 1997. Verkkopedagogiikka. Helsinki, Edita.
* {{Kirjaviite | Tekijä=Kosonen, Martti | Nimeke=Tutki ja tuumaile | Julkaisupaikka=Helsinki | Julkaisija=Opetushallitus | Vuosi=1994 | Tunniste=ISBN 951-719-040-9}}