Ero sivun ”Puolan–Liettuan sota” versioiden välillä

Vilnan kysymystä pohdittiin Kansainliitossa Belgian entisen ulkoministeri [[Paul Hymans]]in johdolla. Hyman ehdotti Liettuan jakamista Vilnan ja Kaunasin kantoneihin ja tasavalle unionia muistuttavaa suhdetta Puolaan. Tätä ei kuitenkaan Liettuassa hyväksytty. Esitystä tarkennettiin, mutta sekin hylättiin Liettuan toimesta vuonna 1921. Liettuan armeija painosti hallitusta neuvottelujen aikana, ja Liettuan pääneuvottelija Ernestas Galvanauskasia vastaan tehtiin pommi-isku, josa hän haavoittui. 8. tammikuuta 1922 Żeligowski järjesti Keski-Liettuassa ''sejmin'' vaalit. Äänestysprosentiksi ilmoitettiin 60 ja parlamentista tuli täysin puolalainen. Sejmin asialistalla oli vain kysymys suhteista Puolaan ja helmikuussa päätettiin Vilnan liittämisestä Puolaan. Puolan sejm hyväksyi ehdotuksen maaliskuun lopulla liittoutuneiden protesteista huolimatta.<ref name="Kallio 2009, s. 202" /> Kansainliitto lopetti välitysyrityksensä koskien Vilnaa, ja tarjosi Liettualle korvauksena Klapeidaa ja ''de jure'' tunnustusta. Maaliskuussa 1923 suurlähettiläiden kongressi hyväksyi Puolan ja Venäjön välisen rajan sellaisena kuin se oli muodostunut Riian rauhassa vuonna 1921. Vilna ja Suvalkijan eteläosa jäivät Puolalle ja niiden mukana Puolaan muodostuio 200&nbsp;000 liettualaisen vähemmistö.<ref>Kallio 2009, s. 204</ref>

 

 

==Viitteet==