Ero sivun ”Neutralisaatiotekniikka” versioiden välillä

'''Neutralisaatiotekniikka''' ({{k-en|techniques of neutralization}}) eli '''rikoksen selittelytavat''' on [[kriminologia]]ssa käytetty lähestymistapa, jossa tutkitaan sitä, miten [[rikos|rikoksia]] tekevät henkilöt järkeistävät tekonsa itselleen ja pyrkivät vakuuttamaan myös muut tekonsa oikeutuksesta. Neutralisaatio antaa rikokselle myönteisen merkityksen. Neutralisaatiotekniikka on eräs yleiseen oppimisteoriaan perustuva rikollisen käyttäytymisen selitysmalli, muut ovat eriytyvä oppimisalttius, matkiminen sekä palkinnot/[[rangaistus|rangaistukset]]-tasapaino.<ref>Kivivuori 2008, 222-234</ref> Klassinen neutralisaatioteoria on esitetty 1957 (Sykes & Matza)<ref>Siponen & Vance 2010, 488</ref>. Vastuun kieltämistä voidaan pitää yleisimpänä rikollisen teon järkeistämistapana<ref>Kivivuori 2008, 224</ref>.

Klassisiin neutralisaatioihin kuuluvat vastuun kieltäminen ({{k-en|Denial of Responsity}}), vahingon kieltäminen ({{k-en|Denial of Injury}}), rikoksen kohteen arvon kieltäminen ({{k-en|Denial of Victim}}), tuomion tuomitseminen ({{k-en|Contemn the Concemmers}}) ja vetoaminen korkeampiin velvollisuuksiin ({{k-en|Appeal to Higher Loyalties}}). Uudempia neutralisaatioita ovat vetoaminen tilien pysymiseen tasapainossa ({{k-en|Metaphor of The Ledger}}, "tilikirjavertaus") ja vetoaminen toimimiseen [[pakkotila|pakon edessä]] ({{k-en|Defencee of Necessity}}, "välttämättömyyden pakko").<ref>Kivivuori 2008, 224-229 ja Siponen & Vance 2010, 488.</ref>