Ero sivun ”Neutralisaatiotekniikka” versioiden välillä

[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
//lisätty kielirägit neutralisaatiotekniikoiden englanninkielisiin termeihin; korjattu viittauksen pistevirhe; lisätty kursivointi teoksen nimeen osiossa kirjallisuutta.
//lisätty maininta vastuun kieltämisenä yleisimpänä rikoksen selittenynä osioon johdantoluku.
Rivi 1:
'''Neutralisaatiotekniikka''' ({{k-en|techniques of neutralization}}) eli '''rikoksen selittelytavat''' on [[kriminologia]]ssa käytetty lähestymistapa, jossa tutkitaan sitä, miten [[rikos|rikoksia]] tekevät henkilöt järkeistävät tekonsa itselleen ja pyrkivät vakuuttamaan myös muut tekonsa oikeutuksesta. Neutralisaatio antaa rikokselle myönteisen merkityksen. Neutralisaatiotekniikka on eräs yleiseen oppimisteoriaan perustuva rikollisen käyttäytymisen selitysmalli, muut ovat eriytyvä oppimisalttius, matkiminen sekä palkinnot/[[rangaistus|rangaistukset]]-tasapaino.<ref>Kivivuori 2008, 222-234</ref> Klassinen neutralisaatioteoria on esitetty 1957 (Sykes & Matza)<ref>Siponen & Vance 2010, 488</ref>. Vastuun kieltämistä voidaan pitää yleisimpänä rikollisen teon järkeistämistapana<ref>Kivivuori 2008, 224</ref>.
 
==Määritelmät==
Klassisiin neutralisaatioihin kuuluvat vastuun kieltäminen ({{k-en|Denial of Responsity}}), vahingon kieltäminen ({{k-en|Denial of Injury}}), rikoksen kohteen arvon kieltäminen ({{k-en|Denial of Victim}}), tuomion tuomitseminen ({{k-en|Contemn the Concemmers}}) ja vetoaminen korkeampiin velvollisuuksiin ({{k-en|Appeal to Higher Loyalties}}). Uudempia neutralisaatioita ovat vetoaminen tilien pysymiseen tasapainossa ({{k-en|Metaphor of The Ledger}}, "tilikirjavertaus") ja vetoaminen toimimiseen [[pakkotila|pakon edessä]] ({{k-en|Defencee of Necessity}}, "välttämättömyyden pakko").<ref>Kivivuori 2008, 224-229 ja Siponen & Vance 2010, 488.</ref>
 
Neutralisaatiotekniikoihin kuulumattomia suomalaisessa kriminologiassa havaittuja rikosten selitysmalleja nuorisorikollisten joukossa ovat lisäksi itsensä toteuttamisen -malli (rikollinen teko on keino itseilmaisuun) ja tekojen kieli -malli (henkilö viestii teoillaan "pahaa oloaan" tai "huutaa apua". Ensimmäistä voidaan pitää modernin "ymmärrysretoriikan" siirtymisenä rikollisten käyttämäksi järkeistämistekniikaksi ja jälkimmäinen on lähellä klassinen vastuun kieltämisen neutralisaatiotekniikkaa.<ref>Kivivuori 2008, 228</ref>