Wikipedia

Ero sivun ”Kevin Nash” versioiden välillä

Selaa historiaa interaktiivisesti
[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
Derpent (keskustelu | muokkaukset)
359 muokkausta
Ei muokkausyhteenvetoa
Lähteetöntä pois
Rivi 1:
{{Lähteetön}}{{Korjattava|Tiedot tietolaatikkoon}}
[[Kuva:The TNA Legends Kevin Nash.jpg|thumb|Kevin Nash vuonna 2009.]]
'''Kevin Scott Nash''' (s. [[9. heinäkuuta]] [[1959]] [[Detroit]]) on [[Yhdysvallat|yhdysvaltalainen]] [[showpainija]].
*Kotipaikka: Detroit, Michigan
*Syntymäaika: 9.7.1959
*Pituus: 211 cm
*Paino: 143 kg
*Lopetusliike: Jackknife Powerbomb
*Entiset nimet: Diesel (WWE), Vinnie Vegas, Oz, Master Blaster Steele
*Lempinimet: Big Sexy, Big Daddy Cool
*Uran kohokohdat:
**5 x World Heavyweight Championship
**1 x WWE Heavyweight Championship
**2 x World Tag Team Championship
**1 x Intercontinental Championship
**7 x WCW Tag Team Championship
**2 x TNA Legends Championship
== Ennen painiuraa ==
Kevin Scott Nashilla oli jo lapsuudesta saakka kaksi suosikkiharrastusta, sarjakuvat ja wrestling. Hän kasvoi ihaillen sen aikaisia legendoja kuten [[Dick the Bruiser]] ja [[The Sheik]]. Hän kuitenkin valitsi tavoitteekseen ammattilaiskoripalloilijan uran [[NBA]]:ssa, mikä oli luonnollinen valinta pojalle, joka jo 14-vuotiaana oli 208 cm pitkä.{{Selvennä|Taitaa pästää ennätystenkirjaan parissakin luokassa, kaveri näyttääkseen lyhentynyt muutaman sentin nuoruusvuosiensa jälkeen (Per johdanto)}}
 
Nash kirjoittautui detroitilaiseen Aquinas High Schooliin ja sai valmentajakseen Ron Gulyasin. Valmentaja huomasi pian Nashin kyvyt ja hänestä tuli koulun koripallojoukkueen avainpelaajia. Kova harjoittelu kannatti, kun Nashista tuli Michiganin tavoitelluin pelaaja saaden kutsuja lähes 200 koulusta - ainoastaan Magic Johnson on yltänyt tavoitellumpaan asemaan. Hän valitsi Tennesseen yliopiston Knoxvillessa.
 
Kouluopinnot eivät kuitenkaan sujuneet Nashilta hyvin. Vuonna 1980 hän siirtyi kahdeksi vuodeksi armeijaan ja palveli Saksassa sotilaspoliisina. Hän kertoi myöhemmin, että se oli viisas ratkaisu, sillä armeija opetti hänelle kuria ja kovan työn arvostusta. Palveluksen jälkeen hän jatkoi koripalloilijan uraa Espanjassa ja Saksassa, mutta kerran hän sai vakavan polvivamman, mikä piti hoitaa leikkauksella - polvivammat vaivaisivat häntä pahasti painiurallakin.
 
Kun Nash lopulta luopui haavestaan NBA-koripalloilijan urasta, hän palasi Detroitiin. Hän työskenteli eri baareissa portsarina ja harrasti samalla kehonrakennusta. Hän alkoi kuitenkin herätellä uudelleen lapsuudenhaavettaan tulla ammattilaispainijaksi ja muutti Atlantaan. Siellä hänet ennen pitkää huomasivat Steinerin veljekset ja Dusty Rhodes, joka esitteli hänet TV-pomoille. Pian hän pääsi harjoittelemaan Jody Hamilton The Assassin -painikouluun (siitä tuli myöhemmin Power Plant, WCW:n virallinen harjoituskoulu).
 
== Painiura ==
Nash debytoi wrestlingin alalla joulukuun 1989 Clash of the Championsissa NWA:ssa, jossa hän esitti Nancy Sullivanin henkivartijaa Nitronia. Tämän jälkeen Nash muodosti tagteamin Al Greenin kanssa, ja he painivat NWA:ssa nimellä Master Blasters. Syyskuussa 1990 Nash ja Green voittivat Lightning Express-joukkueen Clash of the Champions XII:ssa. Halloween Havocissa puolestaan kukistuivat Steve Armstrong ja Tracey Smothers.
 
Master Blastersien hajosi kuitenkin ennen pitkää. Toukokuun 19. päivä 1991 Dusty Rhodes esitteli Super Brawl I:ssä uuden Ihmemaa Oz-gimmickin. Kevin Nash oli Oz, jolla oli pitkä vihreä viitta, vihreä suippohattu, vihreät trikoot ja hopeanvärinen tukka. Hänen seuranaan oli The Wizard (Kevin Sullivan), jolla oli koulutettu apina olkapäällään. Mukana olivat myös Dorothy, Tinamies, Pelkurimainen leijona ja Toto, jotka astuivat Ozin kanssa esiin Smaragdikaupungista. Oz sai WCW:n taholta voimakkaan pushin ja ensiesiintymisessään Super Brawlissa hän voitti entisen raskaansarjan maailmanmestari Tim Parkerin vain 26 sekunnissa, käyttäen vakuuttavaa Airplane Spin-lopetusliikettään.
 
Clash of the Champions XV:ssä kesäkuussa Oz kukisti Johnny Richin ja esiintyi jonkin aikaa myös Japanissa. Syyskuussa 1991 Oz osallistui Clash of the Champions XVI:n Battle Royaliin, jonka voitti El Gigante. Viimeisen kerran Oz nähtiin vuoden 1991 Halloween Havocissa, jossa hän hävisi Bill Kazmaierille. Sen jälkeen gimmick hylättiin.
 
Ozin jälkeen Nash kuului jonkin aikaa Diamond Dallas Pagen Diamond Mine-talliin, jossa mukana olivat myös muun muassa Raven ja Scott Hall. Hän tunsi kuitenkin, ettei saanut WCW:ltä tarpeeksi tunnustusta, joten vuonna 1993 hän siirtyi WWE:n leipiin.
[[Kuva:Diesel in 1994.jpg|thumb|Kevin Nash "Dieselina" WWF:ssa vuonna 1994.]]
== World Wrestling Federation ==
Nash aloitti jälleen henkivartijan roolissa, varjellen tällä kertaa Shawn Michaelsia. Hän auttoi Michaelsin moneen voittoon. Pian Nash alkoi painia myös itse ja uudella tähtinimellään Diesel hän alkoi saavuttaa sitä arvostusta, jota vaille hän oli WCW:ssä jäänyt. Nash nousi fanien suosikiksi vuoden 1994 Royal Rumblessa, jossa katsojat hurrasivat joka kerta, kun hän pudotti jonkun toisen pelistä.
 
Nash pysytteli kuitenkin Shawn Michaelsin ystävänä ja kumppanina ja huhtikuussa 1994 hän voitti Michaelsin avulla Intercontinental-mestaruuden entiseltä WCW-kumppaniltaan Scott Hallilta, joka tuolloin paini nimellä Razor Ramon. Sitten Nash sai ensimmäisen mestaruusottelunsa King of the Ring 1994:ssä, jolloin hän otteli Bret Hartia vastaan.
 
Elokuussa 1994 Nash ja Michaels voittivat WWE:n joukkuemestaruuden kukistamalla Samun ja Fatun (nyk. Rikishi), ja Nashista tuli samanaikaisesti sekä Intercontinental- että joukkuemestari. Tätä ei kuitenkaan kestänyt pitkään, kun Nash puolustaessaan IC-mestaruutta Summerslamissa hävisi sen takaisin Scott Hallille apuun tulleen Michaelsin harhapotkun johdosta. Tapaus alkoi horjuttaa kaverusten kumppanuutta ja se katkesi lopullisesti Survivor Seriesin eliminointiotteluun, kun Michaelsin potku jälleen osui vahingossa Nashiin ja tämä laskettiin ulos. Ystävyys oli lopussa ja tämän johdosta Nashilta ja Michaelsilta otettiin pois joukkuemestaruus.
 
Nash ei kuitenkaan pysynyt kauan ilman mestaruusvyötä. Tällä kertaa hän saavutti huipun, kun hän marraskuussa 1994 murskasi helposti WWE:n nelinkertaisen maailmanmestarin Bob Backlundin voittaen ensimmäisen maailmanmestaruutensa.
 
Seuraavan vuoden aikana Nash kohtasi monia vihollisia ja haastajia. Royal Rumble 1995:ssä Bret Hart epäonnistui mestaruuden valloituksessa, Wrestlemania XI:ssä kukistui vanha ystävä Shawn Michaels ja toukokuussa In Your House 1:ssä hävisi Psycho Sid diskauksella. Nashin ja Sidin välille kehittyi syvä vihanpito ja King of the Ringissä Nashin ja Bam Bam Bigelowin joukkue kukisti Sidin ja Tatankan muodostaman tiimin. Myös heinäkuussa In Your House 2:ssa Nash voitti mestaruusottelun Sidia vastaan lumberjack-matsissa. Summerslamissakin hän onnistui juuri ja juuri pysymään mestarina ottelussa King of the Ringin voittanutta King Mabelia vastaan.
 
Paitsi lukuisia mestaruudenpuolustuksia, Nash onnistui myös nousemaan WWE:n joukkuemestariksi Shawn Michaelsin kanssa, jonka kanssa hän oli sopinut välinsä. Syyskuussa 1995 In Your House 3:ssa Nash ja Michaels voittivat joukkuemestaruuden Owen Hartilta ja Yokozunalta. Teknisten syiden takia mestaruudet piti kuitenkin palauttaa, mutta ystävyys Michaelsin kanssa oli varmistunut.
 
Nash pysyi WWE:n maailmanmestarina lähes vuoden, mikä oli pisin yhtäjaksoinen mestaruuskausi WWE:ssä 90-luvulla. Survivor Series 1995:ssä Bret Hart päätti Nashin mestaruuskauden. Nash janosi kostoa Hartille ja iski tälle powerbombin lukuisia kertoja. Nash otteli useita hurjia matseja muun muassa Bret ja Owen Hartia, Undertakeria ja Michaelsia vastaan. Hän sai myös uusintaottelun mestaruudesta Bret Hartia vastaan teräshäkkiottelussa In Your House 6:ssa helmikuussa 1996. Hän oli jo voitolla, mutta yllättäen Undertaker vetäisi hänet ulos häkistä, jolloin mestaruus säilyi Hartilla. Nash otti Undertakerin tähtäimeensä ja miehet taistelivat monia kertoja. Wrestlemania XII:ssa Nash ja Undertaker kohtasivat toisensa. Undertaker onnistui nousemaan lukuisista Nashin powerbombeista ja saamaan voiton.
 
Wrestlemania XII oli Nashin viimeisiä hetkiä WWE:ssä, sillä hän oli ystävänsä Scott Hallin kanssa päättänyt palata WCW:iin.
 
== Paluu World Championship Wrestlingiin ==
Keväällä 1996 Scott Hall ilmaantui WCW:n lähetykseen. Hän kertoi aikovansa vallata WCW:n areenat ja että "Big Man" liittyisi häneen myöhemmin. Seuraavalla viikolla Hall kutsui "Big Manin" esiin ja Kevin Nash liittyi häneen. Nash ja Hall muodostivat tagteamin nimeltä Outsiders ja näyttämishalussaan haastoivat WCW:n kolme suurinta painijaa kohtaamaan heidät. Great American Bashissa WCW:n johtaja Eric Bischoff lupasi Outsidersin kohtaavan tähdet Bash at the Beach-PPV:ssä, mutta kun Bischoff kieltäytyi kertomasta, keitä nämä tähdet olisivat, hän sai maistaa powerbombia näyttämön läpi.
 
Seuraavien viikkojen aikana Nashista ja Hallista kasvoi kaksi WCW:n päätähteä. Lopulta määrättiin, että he kohtaisivat Bash at the Beachissa Stingin, Randy Savagen ja Lex Lugerin. Outsidersien kumppani jäi vielä arvailujen varaan. Itse kamppailussa Outsiders aloitti kaksistaan, mutta he onnistuivat tasoittamaan tilanteen hakkaamalla Lugerin. Ottelun aikana kuitenkin yllätyspaluun tehnyt Hulk Hogan ilmaantui esiin. Kaikki luulivat hänen tulevan loukkaantuneen Lugerin tilalle, mutta hän tipauttikin leg dropin Randy Savagelle. Hulk Hogan liittyi Outsidersiin Nashin ja Scott Hallin rinnalle eräässä wrestlingin historian kuuluisimmassa hetkessä. Hoganista tuli Hollywood Hogan ja uuden joukkion nimeksi New World Order, lyhennettynä nWo.
 
Nash, Hall ja Hogan värväsivät nopeasti monta painijaa nWo:iin. Myös johtaja Bischoff liittyi heihin ja nWo:sta tuli lähes yhtä vahva kuin WCW:stä. Nash ja Hall voittivat Hogg Wildissa Stingin ja Lex Lugerin ja Halloween Havocissa Harlem Heatilta WCW:n joukkuemestaruuden.
 
nWo:n voiman kasvaessa Nash aloitti vihanpitonsa Giantin kanssa väittäen, että hän itse oli WCW:n todellinen jättiläinen. Hän sai Giantin allekirjoittamaan sopimuksen matsista Souled Outissa, mutta Giant ei saisi koskea häneen sitä ennen. Heti sopimuksen solmimisen jälkeen Nash aloitti hyökkäilynsä Giantin kimppuun. Yhdessä vaiheessa hän muun muassa heitti kahvia tämän naamalle. Sitten eräänä iltana Giant sekosi ja hän hajotti painikehän paljain käsin. Souled Outissa miesten kesken käytiin täysi sota. Siellä Nashin powerbomb epäonnistui ja Giant putosi maahan niska edellä. Vaikka tämä olikin työtapaturma, WCW esitti Nashin tehneen sen tahallaan ja itse asiassa kielsi Nashilta Jackknife Powerbombin käytön. Nash ei kiellosta piitannut ja alkoi kutsua itseään nimellä "Big Sexy Giant Killer". Hän teki powerbombeja muille jatkuvasti ja usein hänet vietiin pois kehästä käsiraudoissa.
 
nWo vahvistui merkittävästi kun Scott Steiner liittyi ryhmään Superbrawl VIII:ssa. Mutta pian Nashin luomalle ryhmälle oli tiedossa vaikeuksia. Kostonhimoinen Giant palasi ja Nash joutui monesti vastakkain tämän kanssa. Nashilla alkoi olla erimielisyyksiä ensin Randy Savagen ja sitten itsensä Hollywood Hoganin kanssa. Ryhmä hajosi Spring Stampedessa sattuneiden tapahtumien jälkeen. Siellä Hogan ja Nash kohtasivat mailajoukkuematsissa Roddy Piperin ja Giantin ja voittivat nämä, vaikka Hogan eräässä vaiheessa iskikin Nashia mailalla. Myöhemmin samana iltana, kun Hogan oli avustamassa WCW:n maailmanmestaria ja toveriaan Stingiä tämän mestaruusottelussa Savagea vastaan, Nash syöksyi takaisin areenalle. Hän iski Stingiä Powerbombilla (mitä hänellä oli jälleen lupa käyttää) ja Savage voitti mestaruuden.
 
Spring Stampeden jälkeen Nash muodosti oman ryhmänsä, johon liittyivät Savage, Konnan ja Curt Hennig. Tämän vuoksi WCW:ssä oli nyt kaksi nWo:ia, "alkuperäinen" nWo Hollywood eli "valkoiset", jota johti Hogan, ja "kapinallisryhmä" nWo Wolfpac (susilauma) eli "punaiset", jonka pomona oli Nash. nWo Wolfpacin päätehtävänä oli vastustaa nWo Hollywoodia. Mutta jos osasi Nash koota iskuryhmää, osasi sen Hogankin, joka pudotti pommin värväämällä "valkoisiin" Giantin! Nyt sota Nashin ja Giantin välillä oli noussut uusiin ulottuvuuksiin. Slamboreessa Giant ja Sting ottelivat Outsiderseja vastaan joukkuemestaruudesta. Mutta nyt myös Outsiders hajosi, kun Scott Hall kääntyi pitkäaikaista kumppaniaan Nashia vastaan ja petoksen johdosta Giant ja Sting voittivat mestaruuden.
 
Nash suuttui, mutta nWo Wolfpac vain vahvistui, kun Hallin tilalle tuli Lex Luger. Oman pomminsa nWo Wolfpac pudotti, kun sen riveihin liittyi Lugerin pitkäaikainen ystävä. Uusi jäsen oli Sting. Kun Sting voitti Giantin yksintappelussa joukkuemestaruudesta, hän sai itse valita kumppaninsa uudeksi joukkuemestariksi. Ja Sting valitsi Big Sexy Kevin Nashin!
 
Kaikkien ystävien pettämisten ja selkäänpuukottamisten jälkeen "sota" alkoi olla jo lievä ilmaisu kahden nWo-ryhmän välisestä tilasta. Välien selvittämiseksi järjestettiin Road Wildissa erityinen nWo Battle Royal, johon osallistuivat Hall, Scott Norton, Hennig, Giant, Sting, Luger, Nash ja Konnan. nWo ei kuitenkaan ollut oman Battle Royalinsa päätähti, vaan tuon gladiaattoritaiston voitti yllättäen mukaan lähtenyt Bill Goldberg, joka oli hiljattain voittanut Hollywood Hoganilta WCW:n maailmanmestaruuden. Goldberg teki selvää jälkeä molemmista nWo:n ryhmittymistä ja legendaarisessa loppuratkaisussa iski Spearin ja Jackhammerin massiiviselle Giantille, noussen voittajaksi. Tällöin Nash epäilemättä otti Goldbergin tähtäimeensä ja alkoi valmistautua nousuun huipulle.
 
Scott Hallin kanssa kinastelunsa ohella Nash ja Goldberg ottivat monesti mittaa toisistaan. Mutta myös toisella WCW:n supertähdellä, Diamond Dallas Pagella, oli mestaruushaaveita. Ensin Nash yritti saada DDP:n liittymään Wolfpaciin, mutta tämä kieltäytyi, minkä johdosta DDP sai maistaa Powerbombia. Fall Brawlissa käytiin mahtava War Games-ottelu maailmanmestaruuden ykköshaastajan paikasta. Nashin, DDP:n, Stingin, Lugerin ja Stevie Rayn ohella turnaukseen osallistui neljä wrestling-legendaa: Bret Hart, Hollywood Hogan, Roddy Piper ja vastikään WCW:iin liittynyt Warrior. War Gamesin ja ykköshaastajan paikan voitti DDP.
 
DDP epäonnistui Halloween Havocissa Bill Goldbergia vastaan ja ykköshaastajan paikka tuli jälleen hakuun. World War III:ssa järjestettiin yksi kaikkien aikojen mahtavimmista turnauksista, kun 60 painijaa otteli kolmessa eri kehässä mahdollisuudesta haastaa Goldberg. Tuo ilta oli yksi Nashin uran kohokohtia. Hän taisteli mahtavasti, hallitsi turnausta ja lopulta nousi esiin ainoana jäljelle jääneenä ja mestaruuden ykköshaastajana.
 
Edessä oli WCW:n vuoden tärkein PPV, joulukuun lopussa (1998) järjestettävä Starrcade. Bill Goldberg näytti voittamattomalta, sillä hän oli kaatanut WCW:ssä lähes kaikki vastustajansa ja hänellä oli tilillään yli 170:n ottelun yhtäjaksoinen voittoputki. Odotettavissa oli todellinen suurmiesten ottelu, mutta ikävä kyllä se meni täysin piloille, kun ensin Disco Inferno, sitten Bam Bam Bigelow ja lopulta entistä ystäväänsä auttamaan tullut Scott Hall. Hall onnistui runnomaan Goldbergin niin pahasti, ettei tämä jaksanut enää nousta Nashin Powerbombista. Sen jälkeen Nash teki selätyksen ja nousi WCW:n maailmanmestariksi ensimmäisen kerran. (kuva: www.kevinbigsexynash.com)
 
Vaikka Nash oli voittanut mestaruuden vuoden päätapahtumassa ja vielä katkaissut voittamattomana pidetyn Bill Goldbergin voittoputken, hän sanoi olevansa tyytymätön epäreiluun tapaan, jolla voitto oli tullut. Nash osoitti yllättävän kuuloista urheilullisuutta tarjoamalla Goldbergille uusintaottelua mestaruudesta. Se määrättiin vuoden 1999 ensimmäiseen Nitroon. Goldberg kuitenkin pidätettiin yllättäen ennen ottelua. Syylliseksi epäiltiin paikalle ilmaantunutta Hollywood Hogania, joka nousi otteluun Nashia vastaan Goldbergin sijasta. Sitten eräässä WCW:n historian häpeällisimmistä kohtauksista Nash antoi vapaaehtoisesti Hoganin selättää itsensä, luovuttaen pois vaivalla hankkimansa mestaruusvyön. Heti Hoganin "voiton" jälkeen nWo Wolfpac rakennettiin uudelleen. Siihen tulivat Nash, Hogan, Hall, Luger ja Steiner.
 
Pian Nash päätti pitkän kiistansa Giantin kanssa voittamalla tämän ottelussa Giantin urasta (Giant siirtyi sen jälkeen WWE:iin nimellä Big Show). Spring Stampedessa Goldberg kosti Starrcaden nöyryytyksensä voittamalla Nashin Spearin ja Jackhammerin jälkeen.
Nash sai mahdollisuuden otella jälleen mestaruudesta, kun WCW:n johtaja Ric Flair järjesti hänelle mestaruusottelun Slamboreehen. Voimakkaalla Powerbombillaan Nash kukisti silloisen mestarin DDP:n ja nousi maailmanmestariksi toisen kerran. (kuva: www.kevinbigsexynash.com) Mutta tällä kerralla hän ei aikonut antaa vyötä suosiolla Hoganille. Hän puolusti titteliään muun muassa David Flairia vastaan kesäkuussa, kunnes menetti sen Randy Savagelle Bash at the Beachissa. Nash kosti Savagelle heti seuraavan illan Nitrossa, kun hän iski tälle Powerbombin tämän otellessa mestaruusottelua Hollywood Hoganin kanssa. Hogan nousi jälleen mestariksi, mutta Nash haastoi tämän otteluun itseään vastaan Road Wildissa.
 
Hoganin suostuttua otteluun Nash aloitti Hoganin henkisen painostuksen ja hyökkäsi tämän nWo:iin kuuluvaa veljenpoikaa Horace Hogania kohti. Nash otti terrorikumppaneikseen Rick Steinerin ja Sid Viciousin ja yhdessä he alkoivat sotia Hogania, Stingiä ja Goldbergia vastaan. Hogan sai tarpeekseen ja päätti nostaa panoksia. Jos hän häviäisi Road Wildissa, hän lopettaisi uransa. Viimeisessä Nitrossa ennen Road Wildia sovittiin ottelu, jossa ratkaistaisiin myös Nashin uran tulevaisuus. Vastakkain olivat toisaalla Hoganin, Stingin ja Goldbergin muodostama joukkue ja toisaalla Nash, Sid Vicious ja Rick Steiner. Nashin joukkue hävisi, joten Road Wildissa sekä Hoganin että Nashin urat olivat panoksena, kun mestaruusottelun häviäjä lopettaisi uransa.
 
Road Wildissa Hogan ja Nash kävivät verisen taistelun. Mutta vaikka Nash sai Powerbombin isketyksi, Hogan nousi yhä ylös. Ja sen jälkeen Hogan tipautti Big Leg Dropin, sai selätyksen ja pysyi mestarina. Nash oli hävinnyt ja ura näytti päättyneen.
 
Vuoden 1999 loppupuolella Nash alkoi kuitenkin taas näyttäytyä WCW:n lähetyksissä. Hän pysyi Scott Hallin kanssa ringsidella, katseli otteluita ja esitti kommentteja toimittajille. Nashin ja Hallin näyttäytyminen alkoi ärsyttää Bill Goldbergia, etenkin sen jälkeen kun WCW antoi heille uuden sopimuksen ja Outsiders oli jälleen koossa.
 
Outsiders aloitti suursodan Goldbergia ja Bret Hartia vastaan. Eräässä Texas Tornado-matsissa, jossa Nash toimi vierailevana erotuomarina, hän auttoi Hallia voittamaan USA:n mestaruuden Hallin, Hartin, Viciousin ja Goldbergin ottelussa. Sitten Outsiders kukisti WCW:n joukkuemestaruuden voittaneet Hartin ja Goldbergin nousten näin jälleen joukkuemestareiksi.
 
Vuosituhannen vaihduttua Scott Hall sai vakavan polvivamman, jonka johdosta Outsidersien piti luovuttaa joukkuemestaruus. Nash ei kuitenkaan luovuttanut noin vain, vaan ilmoitti, että joukkuemestaruusturnauksessa "Scott" olisi hänen kumppaninaan. Ensimmäisessä ottelussa Sid Viciousia ja Wallia vastaan Scott ilmaantuikin - Scott Steiner nimittäin. Nash ja Steiner voittivat ja etenivät turnauksessa, mutta hävisivät finaaleissa David Flairille ja Crowbarille.
 
Nashilla alkoi olla kinaa WCW:n uuden asiamiehen (commissioner) Terry Funkin kanssa. Nämä kaksi kohtasivat toisensa hardcore-matsissa Souled Out 2000:ssa. Nash voitti ottelun ja samalla myös Funkin viran WCW:n uutena asiamiehenä. Nash huomasi myös toisen tilaisuuden olevan ulottuvilla. Kun Chris Benoit luopui vapaaehtoisesti WCW:n maailmanmestaruudesta (hän siirtyi WWE:iin) hän määräsi Sid Viciousin ottelemaan siitä vastustajana... Nash itse! Vicious voitti ottelun, mutta Nash otti häneltä mestaruuden pois ja julisti maailmanmestariksi... itsensä!
 
Nashin kolmas mestaruuskausi kesti ruhtinaallisen vuorokauden, ennen kuin Vicious nappasi vyön lopullisesti voittamalla teräshäkissä käydyn kolmiottelun Nashia ja Ron Harrisia vastaan. Tämän jälkeen Nash loukkasi nilkkansa pahasti eräässä house show'ssa ja joutui olemaan jonkin aikaa sivussa. Hän luovutti asiamiehen tehtävät nWo-kumppanilleen Jeff Jarrettille. (kuva: www.kevinbigsexynash.com)
 
Nash ei kuitenkaan tullut vakuuttuneeksi Jarrettin kyvyistä, ja hän palasi ottaen samalla asiamiehen tehtävät takaisin itselleen. Jarrett ei ollut mielissään eikä miesten välejä parantanut se, että Nash määräsi Jarrettin ottelemaan maailmanmestarin (Sid Viciousin) ykköshaastajan paikasta Scott Hallia vastaan. Hallin ja Jarrettin ottelu päättyi molemminpuoliseen diskaukseen ja Nash käytti valtuuksiaan tehden molemmista miehistä ykköshaastajia. Mutta kun hän määräsi, että Jarrettin liittolaisina toimivat Harrisin veljekset eivät saisi olla kehän vierellä ottelun aikana, Jarrett sai tarpeekseen ja iski Nashia kitarallaan. Big Sexy joutui taas syrjään ja taas Jarrett otti asiamiehen tehtävät (maailmanmestaruus häneltä jäi saamatta).
 
Nash palasi WCW:iin kun Eric Bischoff ja Vince Russo tulivat takaisin sen johtoon. Kun Bischoff ja Russo muodostivat oman nuorten lupauksien New Blood-ryhmänsä, Nash palasi liittyäkseen kokeneimpien painijoiden Millionaire's Clubiin. Vaikka hän oli kainalosauvojen varassa hänestä tuli pian Millionairesien puhemies. Loukkaantuminen ei estänyt WCW:n tulokasta Mike Awesomea hyökkäämästä hänen kimppuunsa. Nash kosti Spring Stampedessa, jossa hän iski Awesomea kainalosauvallaan ja samalla auttoi Scott Steinerin lähemmäksi voittoa käynnissä olleessa turnauksessa USA:n mestaruudesta. Millionaire's Clubin ohella Nash veljeili myös muiden veteraanien kuten Hoganin, Stingin ja Lugerin kanssa vastustajina Filthy Animals ja muita ryhmiä. Awesomen kanssa välit selvitettiin ambulanssimatsissa, jossa DDP juoksi näyttämölle ja iski tälle Diamond Cutterin. Sitten Nash heitti Awesomen pöydän läpi Powerbombilla.
 
Jeff Jarrett oli säilynyt Nashin silmätikkuna. Jarrett oli voittanut WCW:n maailmanmestaruuden toukokuussa 2000 ja Nash kävi monta ottelua tämän kanssa. Vince Russo oli liittoutunut Jarrettin kanssa, kun taas Nashin puolella oli Scott Steiner. Nash voittikin Jarrettin ja nousi jälleen maailmanmestariksi. Jarrett kaappasi vyön pian takaisin ja sota miesten välillä alkoi taas. Nash onnistui nousemaan ykköshaastajaksi mestaruusotteluun Great American Bashiin. Ennen PPV:tä New Blood yritti saada Nashin ottelukyvyttömäksi, mutta Steinerin ja Bill Goldbergin avulla hän vältti hyökkäykset. Great American Bashissa Nashin kimpussa olivat Jarrettin lisäksi myös New Bloodin ja Filthy Animalsin miehet, mutta silti Nash säilytti yliotteen Jarrettista. Bill Goldbergkin saapui kehään. Kaikki luulivat hänen tulleen Nashin avuksi, mutta yllättäen Goldberg hakkasikin Nashin, jolloin Jarrett sai voiton ja säilytti mestaruuden.
 
Goldbergista tuli nyt New Bloodin palkkasoturi ja Nash halusi välittömästi kostaa tälle häviönsä. Hän haastoi Goldbergin otteluun monta kertaa ja hyökkäili alinomaa tämän kimppuun. Ottelu käytiin Bash at the Beachissa hyvin väkivaltaisessa tunnelmassa. Mutta Nash joutui jälleen kerran petoksen uhriksi, kun hänen toinenkin liittolaisensa, Scott Steiner, kääntyi häntä vastaan ja auttoi Goldbergin voittoon. Nyt Nash oli sodassa molempia miehiä vastaan ja nämä joutuivat useasti hänen vihansa kohteeksi. Vihanpidon teki sähköiseksi myös se, että kaikki kolme pitivät itseään maailmanmestaruuden oikeana ykköshaastajana. New Blood Risingissa Nashin, Goldbergin ja Steinerin välillä käytiin kolmiottelu ykköshaastajuudesta. Nash voitti ottelun iskemällä Powerbombin Steinerille, sen jälkeen kun Goldberg yllättäen lähti pois kehästä kesken matsin.
 
Koska silloinen mestari Booker T ei ollut WCW:läisten suosiossa, Nash hautasi sotakirveen Steinerin, Jarrettin ja Russon kanssa. Nash ja Booker T kohtasivat mestaruusottelussa Nitrossa, jolloin kehävalvojana toimi Steiner ja tuomarina Jarrett. Panokset olivat selvästi Booker T:tä vastaan ja Jarrettin iskettyä tätä kitarallaan, Nash sai Powerbombin perille ja nousi mestariksi viidennen kerran. Booker T sai kuitenkin revanssin Fall Brawlissa, jossa mestaruusottelu käytiin teräshäkissä. Booker T selvisi voittajaksi ja otti mestaruuden takaisin. Häviön jälkeen Nash hylkäsi New Bloodin, koska oli tyytymätön Russoon.
 
Toimittuaan jonkin aikaa nuorten painijoiden muodostaman Natural Born Thrillers-ryhmän valmentajana ("Coach" Kevin Nash) hän löysi yllättävän liittolaisen DDP:sta, sanoen tätä ainoaksi mieheksi, johon hän saattoi luottaa. Nash ja DDP kutsuivat tagteamiaan nimellä InSiders (!) ja heidän tähtäimessään oli luonnollisesti joukkuemestaruus. Joukkuemestareina olivat tuohon aikaan (marraskuussa 2000) Natural Born Thrillersin Chuck Palumbo ja Sean Stasiak, mutta koska WCW:n asiamies Mike Sanders oli NBT:n puolella, InSiders epäonnistui joukkuemestaruuden voitossa. Mutta WCW:n johtajan Ric Flairin saatua Sandersin aisoihin, Nash ja DDP voittivat joukkuemestaruuden viimeisessä Starrcadessa. Tämä oli Nashin kuudes joukkuemestaruus ja DDP oli hänen kolmas mestarikumppaninsa.
 
Natural Born Thrillers ei kuitenkaan luovuttanut suosiolla. Palumbo vaihtoi tagteam-kumppanikseen Sean O'Hairen ja heidät kiinnitettiin mestaruusotteluun InSiderseja vastaan WCW Sin-PPV:hin tammikuussa. InSiders näytti olevan vahvoilla, kun ykköshaastajiksi nimitetyt Lex Luger ja Buff Bagwell sekaantuivat otteluun ja aiheuttivat tappion Nashille ja DDP:lle, koska eivät halunneet kohdata näitä mestaruusottelussa.
 
Kun Scott Steiner, joka oli noussut maailmanmestariksi, yritti seuraavassa Nitrossa nimittää Alex Wrightin uudeksi ykköshaastajaksi, Nash huomasi tilaisuutensa tulleen ja iski Powerbombilla Wrightin näyttämön läpi. Hän julistautui itse Steinerin ykköshaastajaksi ja virallisti asian voittamalla Buff Bagwellin ottelussa. Nash ja Steiner alkoivat kumpikin vaania toisiaan ja Nash jopa piti Ric Flairin poikaa Davidia panttivankina saadakseen läpi vaatimuksensa pysyä haastajana. Eräs Steinerin hyökkäys oli kuitenkin niin raaka, että näytti kuin Nash ei pystyisi enää edes kävelemään. Ric Flair määräsi, että Steinerin ja Nashin mestaruusottelu olisi "Loser Retires"-ottelu, eli häviäjä lopettaisi painiuransa.
 
Nashilla ei näyttänyt olevan mitään mahdollisuuksia ja Superbrawlissa hänet tuotiin kehän laidalle pyörätuolissa ja jalka kipsattuna. Steiner nauroi ja käski tuomarin aloittaa uloslaskenta, jotta Nashin ura WCW:ssä saisi armokuoleman, mutta silloin Nash äkkiä nousi ylös, heitti kipsin pois ja hyppäsi kehään! Hän tipautti Steinerin kanveesiin tämän omalla mestaruusvyöllä ja selätti tämän, saavuttaen voiton parissa sekunnissa. Mutta Ric Flairilla oli sanansa sanottavana. Hän astui näyttämölle ja julisti mestaruusottelun ratkeavaksi vasta kahdella voitolla kolmesta. Steiner ja Nash veivät verilöylynsä kehän ulkopuolelle, jolloin Steinerin liittolainen Midajah iski Nashia lyijyputkella. Taas Flair sekaantui otteluun määräten sen Falls Count Anywhere-matsiksi, jolloin Steiner sai helpon erävoiton kehän ulkopuolella tasoittaen tilanteen. Molemmat painijat taistelivat raivoisasti tietäen oman uransa olevan vaakalaudalla. Nash sai lopulta Powerbombin perille, mutta Midajah hyökkäsi hänen kimppuunsa ennen kuin hän ehti ratkaista ottelun. Midajahkin sai maistaa Nashin voimia, mutta tämän häirinnän aikana Flair kolkkasi erotuomarin tajuttomaksi. Vironnut Steiner haki käsiinsä tuolin ja iski sillä Nashin sileäksi. Sitten hän pisti Nashin Steiner Reclineriin ja toinen tuomari päätti ottelun. Nash oli moninkertaisen screwjobin tuloksena hävinnyt ja hänen piti sopimuksen mukaisesti lähteä WCW:stä viimeisen kerran.
 
== Paluu World Wrestling Federation/Entertaimentiin ==
WCW:n taru oli Nashin häviö tapahduttua jo lopussa, ja sen sulauduttua WWE:iin, Ric Flairista tuli monien mutkien kautta WWE:n omistaja Vince McMahonin rinnalla. McMahon oli raivoissaan siitä, että joutui jakamaan elämäntyönsä toisen kanssa ja päätti toimia. Helmikuussa 2002 käydyssä No Way Outissa hän järjesti yhden wrestlingin lähihistorian suurimmista yllätyksistä. Hän ilmoitti aikovansa tuhota WWE:n, koska ei enää voinut yksin hallita sitä, ja että hän aikoi tuoda parhaat mahdolliset miehet suorittamaan tuhoamisen. Sen jälkeen hän toi näyttämölle kolme entistä WWE:n supertähteä, jotka muodostivat hänen uuden soturijoukkonsa, nWo:n! Esiin tulivat luonnollisesti Outsiders, Kevin Nash yhdessä vanhan ystävänsä Scott Hallin kanssa ja todellinen suuryllättäjä, yhdeksän vuoden tauon jälkeen WWE:iin palannut Hollywood Hogan.
 
Vaikka olikin palannut WWE:iin rytinällä, vuosi 2002 ei ollut Nashille suotuisa. nWo ei noussut lähellekään WCW:n suuruuden päiviä, kun ensin Hogan heitettiin ulos tämän hävittyä Rockille Wrestlemania X8:ssa, ja sen jälkeen Scott Hall irtisanottiin yhtiöstä. Nash otti heidän tilalleen vanhat nWo:laiset X-Pacin ja Big Show'n (Giant), mutta ryhmän johtamisesta ei tullut mitään Nashin jatkuvien loukkaantumisten takia. Hän ei otellut ainoassakaan PPV:ssä vuonna 2002, ja vaikka hänen yllätysvetonsa tuoda vanha ystävä Shawn Michaels takaisin WWE:iin nWo:n väreissä olikin menestys, Vince McMahon lakkautti nWo:n kesällä 2002. Kaiken lisäksi Nash reväytti reisilihaksensa niin pahasti, että joutui olemaan poissa kehistä koko loppuvuoden.
 
Vaikka palasikin kehiin keväällä 2003, Nash on joutunut kamppailemaan vammojensa kanssa. Hän yritti kolme kertaa riistää WWE:n raskaansarjan maailmanmestarilta Triple H:lta tittelin, mutta epäonnistui ensin Judgment Dayssa, sitten Insurrextionissa ja lopulta Bad Bloodin Hell In a Cell-ottelussa. Mutta Nash oli 90-luvun pitkäaikaisin yhtäjaksoinen maailmanmestari, eikä hän tule luovuttamaan suosiolla jahtiaan kohti painimaailman huippua.
 
== TNA ==
Nash siirtyi WWE:stä TNA:han vuonna 2004 jossa hän oli 2011 alkuun asti. Hän on tähän mennessä voittanut [[TNA Global Championship|TNA Legends Championship]]in kahdesti, ensimmäisen kerran 19. heinäkuuta 2009 [[A.J. Styles]]ilta, ja toisen kerran 16. elokuuta 2009 [[Mick Foley]]lta.
 
== Paluu WWE:hen (2011) ==
Nash palasi WWE:n Royal Rumble tapahtumassa 30. tammikuuta, esiintyen Dieselinä. Hän tuli Royal Rumble matsiin numerolla 32. ja noin kolmen minuutin jälkeen hänet eliminoi [[Wade Barrett]].
{{DEFAULTSORT:Nash, Kevin}}
 
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/wiki/Kevin_Nash”