Ero sivun ”Poltetun maan taktiikka” versioiden välillä

[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
TXiKiBoT (keskustelu | muokkaukset)
p Botti lisäsi: tr:Yakıp yıkma taktiği
Ei muokkausyhteenvetoa
Rivi 1:
[[Kuva:Sodankylä 1944.jpg|thumb|250px|Suomalaiset joukot saapuvat saksalaisten polttamaan [[Sodankylä|Sodankylän kirkonkylään]] Lapin sodan aikaan vuonna 1945.]]
[[Kuva:BrennendeOelquellenKuwait1991.jpg|thumb|250px|Palavia öljylähteitä [[Kuwait]]issa vuonna 1991.]]
'''Poltetun maan taktiikka''' on [[strategia]], jossa sotajoukkojen vetäydyttäessävetäytyessä tuhotaan [[infrastruktuuri]], perusrakenne, josta voisi olla etenevälle viholliselle hyötyä. Tavanomaisen ruokavarantoihin, siltoihin, kulkuyhteyksiin, viestiyhteyksiin liittyvän tuhoamisen lisäksi poltetun maan taktiikkaan sisältyy rakennusten laaja tuhoaminen.
 
[[Suuri Pohjan sota|Suuressa pohjan sodassa]] (1700–1721) Ruotsin kuningas [[Kaarle XII]] hyökkäsi Venäjälle 35 000 sotilaan voimin. Venäläiset käyttivät poltetun maan taktiikkaa ja talvi oli vuosisadan kylmin. Talven jälkeen hengissä oli enää 19 000 sotilasta. [[Pultavan taistelu]] ratkaisi sodan ja päätti Ruotsin suurvalta-aseman Euroopassa.
Rivi 14:
[[Talvisota|Talvisodassa]] 1939-1940 suomalaisjoukot paikoitellen polttivat taloja, joista arveltiin olevan eteneville neuvostoliittolaisille hyötyä. [[Petsamo]]sta vetäytymisen aikana rakennukset poltettiin järjestelmällisesti.
 
Laajasti poltetun maan taktiikkaa käyttivät [[natsi-Saksa|saksalaiset]] vuonna 1944 [[Lapin sota|Lapin sodan]] aikana turvatakseen vetäytymistään Pohjois-Suomesta. Saksalaisten tuhoamistaktiikka oli perusteellista ja järjestelmällistä. Rakennukset ja liikenneyhteydet hävitettiin tai miinoitettiin. Rautatiestä käyttökelvottomaksi joutuitehtiin 471 kilometriä. Maantieverkostoa miinoitettiin tai räjäytettiin kulkukelvottomaksi 9&nbsp;500 kilometriä. Kaikki lossit laitureineen, 675 siltaa ja noin 2&nbsp;800 maantierumpua tuhottiin. Puhelin- ja lennätinlinjoja tuhottiin eri asteisesti 3&nbsp;700 kilometriä.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Jouni Kallioniemi| Nimeke = Lapin sota 1944-1945 Suursodan loppunäytös pohjoisessa| Vuosi = 1989| Kappale = | Sivu = 59 | Selite = | Julkaisupaikka =Raisio | Julkaisija =Teospiste Oy | Tunniste = | www = | www-teksti = | Tiedostomuoto = | Viitattu =27.7.2008| Kieli = }}</ref><ref name="arr">{{Kirjaviite | Tekijä= Veli Arrela (toim.)| Nimeke= Tuhkasta nousi Lappi| Selite=s. 5-8 | Julkaisija= Lapin maakuntaliitto ry| Vuosi= 1983| Tunniste=| www = | www-teksti = | Tiedostomuoto = | Viitattu = 27.7.2008| Kieli = }}</ref> Lisäksi saksalaiset asettivat maastoon huomattavan määrän miinoja turvatessaan vetäytymistään miinasuluilla.
 
Lapin läänissä tuhottiin kaikkiaan noin 15&nbsp;000 rakennusta, arvioilta 40–47&nbsp;% koko läänin rakennuskannasta. Taajamista pahiten tuhoutui [[Savukoski]], jonka rakennuksista hävitettiin 95&nbsp;%. Rovaniemen ja [[Enontekiö]]n rakennuksista tuhottiin 90&nbsp;%.<ref name="arr"/> [[Sodankylä]]n, [[Kolari]]n, [[Turtola]]n (nyk. [[Pello]]), [[Muonio]]n ja [[Salla]]n tuhoprosentti vaihteli noin 60–75 % välillä.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Sampo Ahto| Nimeke = Aseveljet vastakkain. Lapin sota 1944-1945| Vuosi = 1980| Kappale = | Sivu = 484| Selite = |Julkaisupaikka =Helsinki | Julkaisija = Kirjayhtymä| Tunniste = ISBN 951-26-1726-9| www = | www-teksti = | Tiedostomuoto = | Viitattu = 27.7.2008|Kieli = }}</ref> Rakennukset tuhottiin käyttötarkoituksesta välittämättä: esimerkiksi Rovaniemen, [[Enontekiö]]n, [[kemijärvi|Kemijärven]] ja [[Turtola]]n kirkot poltettiin.<ref name="ym">{{Verkkoviite | Tekijä= Lapin ympäristökeskus| Nimeke=Lapin läänin kirkkorakentaminen | Ajankohta= 20.4.2004 | Osoite= http://www.ymparisto.fi/default.asp?node=3931&lan=fi| Julkaisija= Valtion ympäristöhallinto| Luettu= 27.7.2008}}</ref> Tuhoamatta jäi vain muutama kylä – [[pelkosenniemi|Pelkosenniemen]] [[Suvanto (kylä)|Suvanto]] säästyi kokonaan.