Ero sivun ”Kompressointi” versioiden välillä

 

'''MITEN KOMPRESSORI/LIMITTERI TOIMII?'''

 

Laite toimii yleensä linjatasoisena ja se on parasta kytkeä mikserin kanava-, ryhmä- tai lähtöinserttiin. Itse esimerkiksi usein kytken päälaululle oman kompressorin ja köörilaulut menevät oman ryhmänsä kautta, jonka inserttiin on kytketty kompura. Juttu on tietenkin myös aina rahasta ja räkissä olevasta tilasta kiinni. Ja tietenkin myös todellisesta tarpeesta.

Säädettävät asiat vaihtelevat jonkin verran merkki- ja laitekohtaisesti. Käydään läpi muutama yleisesti käytössä oleva säätö ja sen tarkoitus. Määrästä ja ajasta on pääasiassa kysymys. Monet parametreista ovat tuttuja jo edellisestä jutusta, jossa kerrottiin '''''noise gatesta.'''''

 

 

Tresholdilla säädetään tasoa, jonka jälkeen signaalin dynamiikkaan puututaan. Tresholdin alapuolella signaali pääsee läpi alkuperäisessä muodossaan. Yläpuolella mylly alkaa jauhaa tulevien säätöjen mukaisesti.

Joissain laitteissa tresholdia ei pääse säätämään erikseen. Treshold on siis kiinteä. Tällaisissa laitteissa me joudumme tasapainoilemaan sisääntulevan signaalin tasolla. Usein moisista härveleistä löytyy sisääntulon ja lähdön tasonsäädöt. Niiden avulla sinun pitäisi yrittää osua laitteen toiminta-alueelle.

 

 

Ratio säätää kompressoinnin määrää. Päästämme laulajan hekumahetket 10 desibeliä yli tresholdin. Ratio on säädetty 2:1 -asetukseen. Kompura päästää tresholdin ylittävältä osalta karjahduksista 5 desibeliä läpi, ja loput viisi se yrittää hukuttaa laitteen uumeniin. Emme siis ole surkastaneet dynamiikkaa puoleen, vaan kajonneet ainoastaan tresholdin ylittäneeseen osaan. Esimerkkimme äijä karjuu 100 desibeliä ja me vietiin siitä viisi.

10:1 -asetuksella ääntä pääsee läpi yksi desibeli yli tresholdin.

 

 

20:1 ja sitä rankempaa kompressointia kutsutaan sitten jo limitoinniksi. Silloin säädetyn tresholdin yli ei päästetä signaalia juuri lainkaan.

Ratio alkaa yleensä 1:1:stä ja päättyy 20:1:een tai äärettömän suhde yhteen.

 

 

Kun ääni ylittää treshold-tason, attackillä päätetään, kuinka nopeasti meidän tulee puuttua signaaliin. Ajat vaihtelevat millisekunnin osista satoihin millisekunteihin.

Juttu muuttuu, kun päästään tästä millisekunnista pitempiin aikoihin. Mitä enemmän signaali sisältää matalia taajuuksia, sitä pitempi pitäisi kompuran attack-ajan olla. Tästähän sitten taas seuraa se, että esimerkiksi bassarin napsaus pitää käytännössä jättää hoitamatta. Tai bassarin alapäästä tulee makkaraa.

 

 

Tietysti tämäkin ongelma on ratkaistu. Löytyy härveleitä, joissa suoritetaan taajuudesta riippuvaista kompressointia. Löytyy laitteita, joissa signaali jaetaan kaistoittain kompressoitavaksi erikseen. Kahdesta kaistasta ainakin kuuteen erilliseen asti. Ja taas se BSS on omilla laduillaan; eikä mielestäni metsässä ollenkaan. Heidän DPR-901 hoitaa kompressointia ainoastaan halutuille taajuuksille. Laitteessa säädetään tavallisten parametrien lisäksi taajuus ja sen kaistanleveyttä. Kaksikanavaisena se hoitaa kaksi taajuutta tai yksikanavaisena neljä.

 

 

Tunnetuinta taajuudesta riippuvaista limitointia on s-limitointi. Toisten ihmisten konsonantit, varsinkin ässät ja teet, tulevat toistettaessa ja äänitettäessä välillä muuhun lauluun nähden paljon kovempaa. Ässät asettuvat aina selvästi jollekin taajuudelle. Osassa laitteista säädetään vain taajuutta ja limitoinnin määrää. Toisissa lisäksi leikattavan taajuuden leveyttä. Lisäksi löytyy laitteita, jotka limitoivat kaikkia valitun taajuuden yläpuolella olevia ääniä.

 

 

Release-säädöllä päätetään, kuinka kauan puristettavan signaalin kimpussa painitaan tresholdin alituttua. Ja ajan olisi syytä osua. Tämä on varmaan tärkein säätö koko kompressoinnissa. Liian lyhyt release-aika aiheuttaa pumppausta. Signaalitaso lutkuttaa ylös ja alas. Liian pitkä aika aiheuttaa myös pumppausta ja saa puhujan kuulostamaan hengästyneeltä sammakolta.

Muista, että release-ajan tulee olla ainakin nelinkertainen attack-aikaan verrattuna.

 

 

Useista laitteista löytyy auto-toiminto. Se ohittaa attack- ja release-aikojen asetukset. Useimmiten auto-asetukset toimivat hyvin puheelle ja laululle. Myös jouset, kosketinsoittimien mattosoundit toimivat hyvin kyseisillä ajoilla. Ja esite lupaa tietenkin auto-toiminnon seuraavan signaalia ja hoitavan aikoja sen mukaan. Uskoiskohan?

 

 

Joistain laitteista löytyy vielä erillinen piikkilimitteri. Siitä pääsee säätämään yleensä ainoastaan tresholdia. Ratio on niin jyrkkä kuin tehtaan setä on saanut tehtyä. Ajat on myös valmiiksi päätetty. Kaiken edellä esitetyn perusteella voimme päätellä, että joskus piikkilimitteri osuu ja joskus ei. Yleensä efekti on aika totaalinen. Eli soundi menee aivan paskaksi. Sama pätee suojaukseen tarkoitettuja, esimerkiksi kaiutinprosessorien toimintaa.

 

 

Aina käytettäessä kompressoria sinne ajetun signaalin taso tippuu. Tämän vuoksi on hyvä päästä palauttamaan signaalin taso alkuperäiseksi. Tämä helpottaa myös alkuperäisen ja kompuroidun signaalin vertailua.

Joissain laitteissa samainen potikka tottelee nimeä make-up gain.

 

 

Jokaisesta kompurasta löytyy yleensä mittari nimeltä gain reduction. Se kertoo, paljonko sisääntuleva signaali on vaimentunut.

Joissain laitteissa pystytään lisäksi seuraamaan sisään tulevan ja joskus myös lähtevän signaalin tasoa.

 

 

Kun halutaan suojella kaiutinta liikeradan ylittymiseltä, homma on todella vaikea. Silloin attack-ajan pitää olla niin lyhyt, että se ei kuulosta todellakaan hyvältä.

Ei siis voida tehdä idioottivarmaa prosessoria, joka ei tee toimiessaan signaalille mitään pahaa - minun mielestäni.

 

 

Drawmer on yksi alan konkareista. Heidän vanha kompuransa oli tyypiltään muistaakseni DL221, tuoreempi versio aiheesta on DL241. Arvot on hatusta, mutta se ei nyt ole jutun pääasia. 221:ssä attack oli säädettävissä 0,05 - 5 ms:n ja 241:ssä 0,5 - 100 ms:n välillä. Potikka kello 11:ssä on yleinen roudarin valinta. Mutta soundi näissä kahdessa saman valmistajan eri laitteessa on täysin erilainen. 221 on täysin säröllä. Ja sitten kylillä huudellaan, että se on ihan paska.

Kaiken edellä esitetyn vaahtoamisen jälkeen on hyvä muistaa, että oma korva on paras mittari. Mutta toivottavasti tämä juttu antoi sinulle vastauksen edes yhteen kysymykseen kompressoinnista; silloin sen lukeminen kannatti.

 

Saarisen Reiskan ääniartikkelit http://www.nettiteatteri.com/reiska/index.htm