Ero sivun ”Fischer–Tropsch-menetelmä” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p r2.7.1) (Botti lisäsi: uk:Процес Фішера-Тропша |
|||
Rivi 15:
Hiilimonoksidin ja vedyn seosta kutsutaan [[synteesikaasu]]ksi. Hiilidioksidia ja hiilimonoksidia tuotetaan [[hiili]]- ja [[puu]]pohjaisten polttoaineiden osittaisella hapetuksella. Synteesikaasun vetypitoisuutta voidaan säätää vesikaasurektiolla.
Kiinteän aineen hapeton [[pyrolyysi]] tuottaa metaanipitoista pyrolyysikaasua jota voidaan käyttää suoraan polttoaineena. Yleensä kaasu poltetaan tarvittavan reaktiolämmön tuottamiseksi. Pyrolyysi tuottaa suuren määrän hiilivetyjä (tyypillisesti 20% lähtöaineista) ilman Fischer-Tropsch-muunnosta. Flash -pyrolyysissä on maksimoitu hiilivetyjen tuotanto. Hiilivetyjen, joita prosessin mukaan kutsutaan pyrolyysiöljyksi tai tervaksi, hyödyntämistä haittaa usein niiden suuri happipitoisuus. Pyrolyysiprosessilla on nykypäivänä lähinnä merkitystä vanhojen
FT prosessi on käyttökelpoinen tuottamaan nestemäisiä hiilivetyjä kiinteistä polttoaineista, kuten hiilestä tai erityyppisistä kiinteää hiiltä sisältävistä jätteistä sekä biomassoista.
Tuotetut neste ja vahamaiset hiilivety-yhdisteet jalostetaan halutunlaiseksi synteettiseksi polttoaineeksi, kaasumaiset yleensä poltetaan. Tyydyttämättömistä kaasuista voidaan valmistaa mm.
Jos tarvitaan nestemäistä öljyn kaltaista polttoainetta, voiteluainetta tai vahaa, voidaan käyttää Fischer-Tropsch-menetelmää. Jos vedyn tuotanto halutaan maksimoida, voidaan käyttää vesi-kaasu-muunnosreaktiota <!-- water gas shift reaction-->, jolloin tuotokseksi jää vain [[hiilidioksidi]]a ja vetyä eikä ollenkaan hiilivetyjä.
Nestemäiset polttoaineet ovat haluttuja, niiden korkean energiasisällön ja yksinkertaisen varastoimisen vuoksi. Ne ovat myös melko turvallisia esim vetyyn verattuna. Hiilivetyjen polttotekniikka on myös nykypäivänä melko hyvin halittua ja ne saadaan palamaan puhtaasti. Biomassasta tuotetut hiilivedyt ovat
==Historia==
| |||