Ero sivun ”SF-paraati” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa |
Tarkempi juoni, musiikista, arvioita. "Nyky-jotain" on termi, jota Wp:ssa kehotetaan välttämään. On parempi puhua vuoden se ja se kriitikoista. Vuonna -25 lukija tuskin mieltää vuotta -11 nykyajaksi. |
||
Rivi 11:
| leikkaaja = Yrjö Norta
| lavastaja = [[Antero Suonio]]
| pääosat = [[Tauno Palo]]<br>[[Ansa Ikonen
| maa = [[Suomi]]
| tuotantoyhtiö = [[Suomen Filmiteollisuus]]
| ensi-ilta = [[12. toukokuuta]] [[1940]]
| kesto = 86
| kieli = [[Suomen kieli|Suomi]]
| ikäraja = S
Rivi 25:
| elonet = ek2jzp
}}
'''SF-paraati''' on [[Yrjö Norta]]n ohjaama vuonna [[1939]] valmistunut musiikkielokuva. Elokuvan ensi-ilta oli [[12. toukokuuta]] [[1940]], kaksi kuukautta [[Talvisota|talvisodan]] päättymisestä. Itse elokuva oli tehty jo ennen sotaa kesällä 1939, mutta se jäi esittämättä aiemmin. Tarinassa viitataan esimerkiksi [[Helsinki|Helsingissä]] vuonna 1940 pidettäviksi suunniteltuihin [[Kesäolympialaiset 1940|olympialaisiin]].<ref name=paju>Arto Pajukallio, Elokuvat, Helsingin Sanomat 17.6.2011, sivu D 7</ref> ''SF-paraati'' on ensimmäinen suomalainen elokuvamusikaali, lennokas musiikkikomedia, jolle oli tarvetta raskaan ja suuria uhrauksia vaatineen kansakunnan kohtaloita määrittäneen sodan jälkimainingeissa.▼
▲'''SF-paraati''' (''SF-paraden'') on
''SF-paraatissa'' esitetään useita ikivihreiksi kohonneita [[Iskelmä|iskelmiä]], kuten ''Nuoruuden sävel'' ja "Pot-pot-pot-pot-potkut sain...''.
Nykykriitikoista Tv-maailman kriitikko pitää ''SF-paraatia'' aikansa eläneenä eskapistisena hupailuna<ref name=tvm>Päivän elokuvia, Tv-maailma, 23/2011 sivu 29</ref>, Leffatykin esittelijä taas Tauno Palon ja Ansa Ikosen kirkkaimpana yhteisenä saavutuksena<ref>[http://www.leffatykki.com/elokuva/sf-paraati Leffatykki.fi]</ref>. Helsingin Sanomien kriitikon mukaan se on musiikki-ilottelua, matkailumainosta ja yhtiön tähtien suosion pönkitystä.<ref name=paju/>▼
Televisioensi-iltansa ''SF-paraati'' sai [[22. kesäkuuta]] [[1973]]. Elokuva on julkaistu myös [[DVD]]:nä.
==Juoni==▼
==Näyttelijät==
{{Näyttelijä-rooli
|'''Näyttelijä'''|'''Rooli'''
Rivi 50 ⟶ 48:
|[[Jaakko Furman]]|Lasse Paalu
}}
▲==Juoni==
{{Juonipaljastus}}
Ansa Koskeli on [[Turismi|turistiopas]], jonka johdolla esitellään kesän 1939 Helsinkiä. Musiikkia harrastava [[taksi]]kuski Tanu Paalu on iskenyt häneen silmänsä. Ansaan on ihastunut myös hänen kollegansa, Jopi Rintee. Mies varastaa suudelman Ansalta, mistä neito suivaantuu pahan kerran. Kolmantena Ansaan ihastuneena uroona on hänen esimiehensä johtaja Anger, joka ahdistelee häntä eräänä iltana. Seuraus: Ansa raivostuu. Eräällä turistikierroksella Ansa löytää maasta turistin maahan pudonneen rannerenkaan. Tunnollinen opas laittaa sen talteen, mutta väärään paikkaan: omaan ranteeseensa. Kun korunsa hukannut rouva huomaa helyn Ansan ranteessa, hän on oitis vaatimassa potkuja tälle.
Jopi on tietoinen Ansan viattomuudesta, mutta haluaa kostaa Ansan viileän suhtautumisen hänen taannoiseen lähestymisyritykseensä ja valehtelee johtaja Angerille, ettei tiedä asiasta mitään. Ansa joutuu oikeusmurhan uhriksi ja saa potkut. Hän saa uuden työpaikan [[kioski]]n myyjänä. Kioskilla hän tapaa yllättäen Tanun ja alkaa vähitellen lämmetä miehelle. Myös Tanulla on epäonnea työasioissa: hänen taksinsa (avomallinen punainen luksusauto [[Opel Admiral]], vuosimalli 1939<ref>Nevalainen, Petri: Kaikkien aikojen Tauno Palo, Ajatus Kirjat, 2007, s. 89</ref>) pannaan ajokieltoon ja hän menettää myös soittajanpaikkansa ravintolassa.
Tanun mielessä alkaa syntyä uusi iskelmä, joka on pian leviävä kuin tauti ympäri kaupunkia! Ansa kirjoittaa lauluun sanat. Syntyy ''Nuoruuden sävel''. Pian Ansa ja Tauno esittävät kappaleen [[radio]]ssa. Asiakaspulasta kärsivän ravintola Sensation johtajat haluavat Tanun ja Ansan houkuttelemaan asiakkaita uuden suosikki-iskelmän avulla. Asiakkaat ihastuvat Tanun ja Ansan eritahtiseen esitykseen, mutta johtajat pitävät sitä [[fiasko]]na ja antavat saman tien potkut parille. ''Nuoruuden sävelen'' oikeasta sävellajista kehkeytyy lopulta mahtava riita, joka johtaa Ansa ja Tanun välirikkoon.
Jopin omaatuntoa alkaa kolkuttaa ja hän selvittää koruskandaalin johtaja Angerille, joka haluaa palkata Ansan välittömästi takaisin palvelukseensa. Ansa suostuu. Tanu puolestaan pääsee jatkamaan kuljettajan ammattiaan. Mutta ravintola Sensatioon on iskenyt jälleen asiakaskato! Alkaa hillitön jahti ympäri Helsinkiä: Ansa ja Tanu on löydettävä ja äkkiä. Kun heidät vihdoin saadaan ravintolan lavalle, he esittävät ''Nuoruuden säveltä'' edelleen [[dissonanssi]]ssa. Yleisö on riemuissaan. Ennen pitkää suosikkipari löytää [[konsonanssi]]n ja elokuvan loppu on tanssi- ja lauluspektaakkelia.
Sivujuonena ''SF-paraatissa'' seurataan [[Kivennapa|kivennapalaista]] Toppo Tattia, joka saapuu Helsinkiin etsimään veljeään Aku Ruususta. Ansan äiti Siiri Koskeli ja Aku muodostavat elokuvan subrettiparin.
{{Juonipaljastus loppu}}
==Musiikki==
''SF-paraatin'' musiikkikappaleet sävelsi [[Georg Malmstén]]. Siinä esitetään muun muassa aikansa tarttuva iskelmä "Pot-pot-pot-pot-potkut sain...", jonka on sanoittanut [[Reino Ranta]]. Elokuvan johtoaihe on ''Nuoruuden sävel''. Se alkaa soida ennen alkutekstejä ja itse alkutekstien kohdalla musiikki on sovitettu kulloinkin esillä olevan nimen logiikkaan. Runsas puolet ''SF-paraatista'' kuluu tilanteisiin, joissa Tanu hakee oikeaa muotoa ''Nuoruuden sävelelle''.<ref>Nevalainen, Petri: Kaikkien aikojen Tauno Palo, Ajatus Kirjat, 2007, s. 86</ref>
Petri Nevalainen kirjoittaa kirjassaan ''Kaikkien aikojen Tauno Palo'': "''SF-paraatissa'' mielenkiinnon herättää myös tietoisuus siitä, että Malmsténin iskelmät yhdistävät elokuvassa eri yhteiskuntaluokkia ja ammatteja: suusta suuhun kiertävät iskusävelmät toimivat monta vuosisataa vanhojen kaanon-laulujen tavoin."<ref>Nevalainen, Petri: Kaikkien aikojen Tauno Palo, Ajatus Kirjat, 2007, s. 88</ref>
Ikonen ja Palo esittivät elokuvan sävelmiä myöhemmin yhteiskiertueillaan ja levyttivät niitä 1970-luvulla.
==Arviot==
SF-paraati sai aikalaiskriitikoilta melko myönteisen vastaanoton. Elokuvan nokkeluutta ja kepeyttä kiiteltiin. [[Ilta-Sanomat]] antoi tunnustusta Lutsin tavalle kuvata Helsinkiä. Lehti piti kappaletta "huolettomana kevätparaatina", jonka "moniaita tunnelmakohtauksia" olisi tosin voinut lyhentää. [[Uusi Suomi]] nosti esiin Malmsténin keväisen nuorekkaan musiikin. Lehti huomautti myös ajankohdasta: " --- jos yleisö suhtautuu elokuvaan pidättyvämmin kuin tavallisesti, ei se johdu siitä, että se olisi ikävä, vaan siitä, että ajat ovat toiset kuin silloin, kun filmiä ruvettiin tekemään." ''SF-paraatin'' näyttelijöitä kehuttiin kautta linjan. Kaarle Angerkoski kuoli pian kuvausten päätyttyä, ja hänet mainittiin "armoitettuna koomikkona", jonka kuolema oli suuri menetys taiteelle.<ref name="SKFG4">Suomen kansallisfilmografia 4, s. 500 ja 501</ref>
▲
==Huomioita==
Toivo Särkkä tilasi ''SF-paraatin'' alkuperäiskäsikirjoituksen maisteri Tapio Pihalta. Jo käsikirjoitusvaiheessa Pihan mielessä kangasteli tietty näyttelijäkaarti; hän nimesi roolihenkilöt osittain heidän mukaansa. Elokuvan mainonnassa käytetty luonnehdinta "Helsingin kattojen yllä ja alla" viittaa [[René Clair]]in varhaiseen äänielokuvaan ''Sous les toits de Paris'' (''[[Pariisin kattojen alla]]'') (1930).<ref>Suomen kansallisfilmografia 4, s. 501 ja 502</ref>
''SF-paraati'' oli yksi useista ennen talvisotaa valmistuneista suomalaisista elokuvista, joiden ensi-ilta siirrettiin välirauhan kuukausiin. Sen oli määrä saada ensi-iltansa vuosikymmenen viimeisenä päivänä, 31. joulukuuta 1939, mutta sodan takia ensiesitys siirtyi seuraavaan kevääseen. Lokakuun 1939 lopussa Suomen Filmiteollisuus mainosti ''SF-paraatia'' elokuvaksi modernista Helsingistä. Tutut suosikkinäyttelijät haluttiin esitellä katsojille uudesta näkökulmasta "hauskan ja elegantin revyyelokuvan tähtinä", jotka "laulavat ja tanssivat elämäniloa vaikeisiin aikoihin".<ref name="SKFG4502">Suomen kansallisfilmografia 4, s. 502</ref>
Kaupallisesti ''SF-paraati'' menestyi melko hyvin; se keräsi katsojia hieman ensi-iltavuotensa keskiarvoa enemmän. Vuoden 1945 loppuun mennessä elokuvan oli nähnyt 411 844 maksanutta katsojaa.<ref name="SKFG4502"/>
Ikonen oli kuvausten aikana raskaana. Kesän 1939 kuluessa se alkoi näkyä, mutta ohjaaja Norta ei tästä piitannut. Syntyi eripuraa Ikosen ja Nortan välille. Ikonen mainitsee Nortan ainoana ohjaajana, jonka kanssa hänellä elokuvaurallaan oli vaikeuksia.<ref>Saarikoski, Tuula: Tähtiaika, Weilin+Göös 1980, s. 81</ref>
Paitsi että ''SF-paraati'' on tähditetty 1930-luvun lopun suosikein, myös sen pienissä sivuosissa ja avustajatason osissa vilahtelee tunnettuja nimiä. Näistä mainittakoon esimerkiksi [[Verna Piponius]] ja [[Rauha Rentola]] turisteina, [[Laila Jokimo]] tanssiravintolan yleisönä, [[Sylvi Salonen]] konekirjoittajana ja [[Jalmari Rinne]] oopperalaulajana.<ref>http://www.elonet.fi/title/ek2jzp/tekija</ref>
==Lähteet==
*Suomen kansallisfilmografia 2, Oy EDITA Ab 1999, ISBN 951-37-1582-5
*Elonet ''SF-paraati''
{{Viitteet}}
[[Luokka:Vuoden 1940 elokuvat]]
[[Luokka:Suomalaiset mustavalkoelokuvat]]
| |||