Ero sivun ”Turvetuotanto” versioiden välillä

[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
iw, f
-toistoa
Rivi 51:
 
==Jyrsinturve==
Yleisin turvetuotantomenetelmä on ''jyrsinturvemenetelmä''. Tämä menetelmä on myös halvin tapa tuottaa turvetta, jos säät ovat sille suotuisia. Jyrsinturvemenetelmän ensimmäinen vaihe on jyrsintä, jossa saran pinnasta irrotetaan kuivumaan halutun vahvuinen turvekerros eli jyrsös. Jyrsös on paksuudeltaan yleensä kahdesta viiteen senttimetriä. Jyrsiminen suoritetaan [[traktori]]n perään kytkettävällä jyrsimellä, joita on kolmenlaisia, rumpujyrsimiä, veitsijyrsimiä ja kiekkojyrsimiä. Jyrsös kuivuu aurinkoenergian avulla, ja kuivumista edistetään kääntämällä jyrsöstä erityisellä kääntäjällä, joka kytketään traktorin perään. Jyrsöstä käännetään, kunnes se on nostokuivaa. Kun jyrsös on kuivunut riittävästi, se kootaan traktorin keulaan kytketyllä karheajalla saran keskelle karheeksi. Yhdestä karhetusta jyrsöksestä käytetään nimitystä satokierros. Karheella kuiva turve kestää melko hyvin sadetta kastumatta. Kun karheeseen on saatu kerätyksi yhdestä kuuteen satokierrosta, se lastataan hihnalastaajalla traktorilla hinattaviin turve[[perävaunu]]ihin, joilla se kuljetaan tuotantoalueella oleviin varastoaumoihin. Aumat täytyy tiivistää hyvin, etteivät ne kastuisi ja jotta ne eivät syttyisi itsestään palamaan lämpenemisen johdosta.
 
Jyrsinturve on suon pinnalla olevaa turvetta, mikä on jyrsitty irti alemmista turvekerroksista. Se kuivaa auringonpaisteessa ja sitä voidaan kääntää koneellisesti kuivatuksen aikana kerran, kaksi tai jopa kolme kertaa kuivamisen edistämiseksi. Kun irrotettu ja käännetty pinnassa oleva jyrsös on riittävän kuiva, kootaan se pitkiksi kekomaisiksi vanoiksi, joita kutsutaan karheiksi.
 
Karheiden sisältämää turvetta kutsutaan satokierrokseksi. Karheella satokierros ei kastu niin kuin se kastuisi, mikäli sitä ei olisi ajettu karheelle. Karheelle kootaan vielä 3-5 kuivanutta jyrsöstä lisää satokierroksiksi, jolloin karhe alkaa olla niin suuri, että se kannattaa korjata suolta pois. Karheilta neljän, viiden tai kuuden satokierroksen turpeet kootaan suuriin kekoihin aumoiksi, mistä turve voidaan toimittaa ostajille.
 
{| class="wikitable" align="right" style="float: right; margin-left: 10px"
Rivi 94 ⟶ 91:
|----
|}
Yleisin turvetuotantomenetelmä on ''jyrsinturvemenetelmä''. Tämä menetelmä on myös halvin tapa tuottaa turvetta, jos säät ovat sille suotuisia. Jyrsinturvemenetelmän ensimmäinen vaihe on jyrsintä, jossa saran pinnasta irrotetaan kuivumaan halutun vahvuinen turvekerros eli jyrsös. Jyrsös on paksuudeltaan yleensä kahdesta viiteen senttimetriä. Jyrsiminen suoritetaan [[traktori]]n perään kytkettävällä jyrsimellä, joita on kolmenlaisia, rumpujyrsimiä, veitsijyrsimiä ja kiekkojyrsimiä. Jyrsös kuivuu aurinkoenergian avulla, ja kuivumista edistetään kääntämällä jyrsöstä erityisellä kääntäjällä, joka kytketään traktorin perään. Jyrsöstä käännetään, kunnes se on nostokuivaa. Kun jyrsös on kuivunut riittävästi, se kootaan traktorin keulaan kytketyllä karheajalla saran keskelle karheeksi. Yhdestä karhetusta jyrsöksestä käytetään nimitystä satokierros. Karheella kuiva turve kestää melko hyvin sadetta kastumatta. Kun karheeseen on saatu kerätyksi yhdestä kuuteen satokierrosta, se lastataan hihnalastaajalla traktorilla hinattaviin turve[[perävaunu]]ihin, joilla se kuljetaan tuotantoalueella oleviin varastoaumoihin. Aumat täytyy tiivistää hyvin, etteivät ne kastuisi ja jotta ne eivät syttyisi itsestään palamaan lämpenemisen johdosta.
 
==Palaturve==
 
Palaturvemenetelmässä turvetta otetaan koneellisesti jopa puolen metrin syvyydestä ja siitä tulee eräänlaisia paksuja mattoja turvesaran laidoille, jotka ajetaan myös karheelle. Palaturvemenetelmässä kuitenkin kootaan vain 1-3 satokierrosta samanaikaisesti kuivavaksi, mitkä nekin kootaan aumoihin odottamaan kuljetusta asiakkaalle.
 
''Palaturvemenetelmä'' ei ole niin riippuvainen säästä kuin jyrsinturvemenetelmä. Palaturvemenetelmässä turve irrotetaan koneella, palajyrsimellä, joka leikkaa turvetta kentän pinnasta puolen metrin syvyyteen saakka. Palajyrsin muokkaa turpeen tiiviiksi massaksi, joka purkautuu kentälle lainehtivaksi "matoksi", niin kutsutuksi lainepalaturpeeksi. Palaturpeeseen muodostuu jo parin tunnin kuivumisen jälkeen vettähylkivä pinta. Riittävästi kuivunut ja käsittelyn kestävä lainepalakerros kootaan karheejalla saran laidoille karheiksi, joissa kuivuminen edelleen jatkuu. Karheamisen jälkeen saralle voidaan nostaa kuivumaan uusi satokerta. Sekin karhetaan saran laidoille kuivumista jatkamaan ensimmäisen karheen viereen. Saralle nostetaan 1-3 satokertaa, minkä jälkeen riittävästi kuivuneet karheet kootaan varastoitavaksi. Karheet lastataan seulalla varustetulla kuormaajalla turveperävaunuihin ja kuljetetaan varastoaumoihin, jotka suojataan peittämällä sateelta ja lumelta.<ref>[http://www.turveruukki.fi/index.php?382 Turveruukki Oy], 10. helmikuuta 2007</ref>