Ero sivun ”Bretonit” versioiden välillä

Bretonit olivat frankkien muodollisen vallan alla 800-luvulle saakka, jolloin [[Nominoë]] yhdisti frankkien alaisuudessa olleet [[Domnonia]]n, [[Cornouaille]]n ja [[Bro Waroc'h]]in kuningaskunnat. Bretagnesta oli läheiset yhteydalliin, bretonit tekivät kauppaa [[Penzace]]ssa ja [[Truro]]ssa ja [[kornit]] vastaavasti [[Malo]]ssa ja [[Brest]]issä. [[Normannivalloitus|Normannivalloituksen]] yhteydessä monia bretoneja muutti takaisin Britanniaan etenkin Cornwalliin ja Walesin rajalle. Bretagnen yläluokka ranskalaistui kielellisesti ja kulttuurillisesti jo 1200-luvulla, vaikka rahvas säilyikin ranskaa taitamattomina. 1400-luvulla koitti Bretagnen kukoistusaika ja siitä tuli yksi läntisen Atlantin tärkeimmistä kaupan keskuksista. Bretagne säilyi itsenäisenä 1400-luvun loppuun asti sen hallitsijoiden käyttäessä hyväkseen Ranskan ja Englannin kuningaskuntien erimielisyyksiä. Itsenäisyys päättyi lopulta Bretagnen herttuattaren mentyä naimisiin Ranskan kuninkaan kanssa vuonna 1491, vaikkakin Bretagne säilytti monia vapauksia hallinnossaan. Bretagne sai pitää yllä jonkinasteista autonomiaa [[Ranskan vallankumous|Ranskan vallankumoukseen]] saakka.<ref name="CELTS" />

 

 

Ennen [[toinen maailmansota|toista maailmansotaa]], Bretagnessa oli useita pieniä kansallismielisiä poliitisia liikkeitä. Monet näistä liikkeistä olivat ajan tavan mukaan demokratian vastaisia. Kun saksalaiset miehittivät Bretagnen, he liittoutuivat paikallisen kiihkokansallisen ''[[Parti National Breton]]in'' kanssa. Ranskan vastarintaliike murhasi monia liikkeen johtajista ja muista bretoni-nationalisteista. Toisaalta monet bretonit toimivat vastarintaliikkeessä. Sodan aikana saksalaiset sallivat monia kulttuurillisia uudistuksia alueella ja tällöin aloitettiin muun muassa bretonin kieliset radiolähetykset. Sodan päätyttyä tätä käytettiin syynä bretonien kansallisen liikkeen alasajolle. Bretonin puhujia häirittiin ja vaatimuksia bretonin kielen opetuksesta kouluissa syytettiin fasistisiksi.<ref name="CELTS" /> 1951 tuli kuitenkin voimaan laki jossa bretonin kielen ja kulttuurin opettaminen sallittiin kolmena tuntina viikossa mikäli opettaja oli tähän kykenevä<ref>[http://www.omniglot.com/writing/breton.htm/ Breton (ar brezhoneg)]</ref>. Sodan jälkeen myös Ranskan alueiden rajat muotoiltiin uudelleen ja [[Pays-de-la-Loire]]n sekä Bretagnen raja saivat nykyiset muotonsa, Pays-de-la-Loire sai osia historiallisesta Bretagnesta ja muun muassa sen vanhan pääkaupungin [[Nantes]]in.