Ero sivun ”Kaarle Wärri” versioiden välillä

Hänet valittiin säätynsä nuorimmaksi valtiopäivämieheksi [[Säätyvaltiopäivät 1867|säätyvaltiopäiville 1867]], jotka järjestettiin [[suuret nälkävuodet|suurena nälkävuonna]], mutta ei enää [[Säätyvaltiopäivät 1872|säätyvaltiopäiville 1872]]. Syynä luottamuksen puutteeseen uskotaan olleen sen, että hän edusti ratsutilallisia, kun kihlakuntien valitsijakokouksissa suuri osa valitsijoista oli lehmiä pitäviä maanviljelijöitä. Wärri valittiin uudelleen [[Säätyvaltiopäivät 1877|säätyvaltiopäiville 1877]], [[Säätyvaltiopäivät 1877|säätyvaltiopäiville 1877]], [[Säätyvaltiopäivät 1882|1882]], [[Säätyvaltiopäivät 1885|1885]], [[Säätyvaltiopäivät 1888|1888]], [[Säätyvaltiopäivät 1891|1891]]. Valtiopäivämieheksi valintansa lisäksi hän oli vielä talonpoikaissäädyn puhemieskin [[Säätyvaltiopäivät 1894|1894]], [[Säätyvaltiopäivät 1891|1891]] ja [[ylimääräiset säätyvaltiopäivät 1899]].

”Nouse, jalo, lempeä ruhtinas, jonka siunattua muistoa sinun suomalainen kansasi tänään viettää! Nouse henkemme silmien eteen vuosikausien hämärän takaa, virittämään meissä ne rakkauden ja kiitollisuuden tunteet, joilla olemme sinuun liitetyt! Ota meiltä vastaan vahvistus omille yleville sanoillesi, mitkä tällä kertaa me, Suomen kansan laillisesti kokoontuneet edustajat, sydämemme syvyydestä kerromme: ´Ei yksikään Sinun toimistasi ole saattanut häiritä sitä luottamusta, joka tulee olla hallitsijan ja kansan kesken.´ − Olkoon nostamamme vaskeen valettu rakas kuvasi meille ja sukupolville tuleville vuosisadasta vuosisataan suomalaisen kansan puolesta pysyväisenä todistuksena, että se on käsittänyt Sinun työsi niin kuin Sinä käsitit sen tarpeita ja syvimpiä toivomuksia…Mikä oli se taikasauva, jolla Keisari-Suuriruhtinas Aleksanteri II sai talven kevääksi muuttumaan, mielet elvytetyiksi, innostuneen työn kaikilla aloilla vireille? Se ei ollut muu kuin Hänen ylevä luottamuksensa kansaan ja siitä seuraava kansan luottamus häneen. Kehittyköön kansan voimat vapaasti ´niiden lakien ja laitosten turvissa, jotka ovat Suomen kansan tapoihin juurtuneet´; rauetkoot kaikki kahleet, jotka sitovat sen toimintaa; olkoot kaikki Suomen kansalaiset yhdenarvoiset velvollisuuksissa ja oikeuksissa; avautukoon sivistyksen ja sen kautta yhteiskunnallisen vaikutuksen tie suomenkielisillekin, jotka siihen saakka olivat niistä pois suljetut. − Näin johdatettiin kansan enemmistön voimat kaikki isänmaan suuren vainion viljelykseen, sadointuhansin käsivarsin lisääntyivät työntekijät, ja sato on näyttäytynyt satatuhatkertaiseksi… Valoa kansalle, uudet alat auki sen aineelliselle työlle, siten lausui Hallitsija ilmi itse ydinkohdan hänen vastaisessa hallitusohjelmassaan. Se oli lyhyt, mutta se oli eloa täynnä. Ja sen rakennuksen vahvalle pohjalle, jonka hänen autuas setänsä kerran oli laskenut, Hän vihdoin kohotti loistavan huipun, vahvistaen kansallemme määräajoittain kokoontuvan eduskunnan, jonka ympäröimänä Hän puhui sanoja, joita ylevyydessä ei voita mikään, mitä ikinä joku hallitsija on kansallensa lausunut…

Wärri oli lujan vakaumuksen mies, eikä ollut lämpöä ja tarmoa vailla, milloin se tuli kysymykseen. Hän herätti huomiota ja saavutti suurta arvonantoa perin harkitulla, maltillisella esiintymisellä, josta ei silti puuttunut selvää kantaa, mitä hän ei yrittänytkään peitellä. Toisinaan hän oli myös äkkipikainen ja kiivaskin, kuten hänen poikansa Juho Wärri on kuvannut isäänsä kertoen hänen olleen auttamattoman hermostuva. Vähäpätöisistäkin asioista hän sai torumisen aihetta. Ehkä eniten hän itse kärsi kiukunpuuskistaan. ”Mutta, kun tuo ns. pahanlainen puhti oli ohi oli isä sangen laatuunkäypä kansalainen”. Huumorintajuinenkin hän oli, vaikka jotkut saattoivat pitää häntä vanhoillisena ja ahdasmielisenäkin. Edelleen Juho Wärri on muistellut, että jos isää kohtasi jokin yllättävä tiedotus, kutsu uuteen tehtävään tai suruviesti, hän joko vetäytyi kammioonsa tai lähti ulos luonnon helmaan.

[[Saini Laurikkala]] on puolestaan kuvannut Wärriä teoksessa Suomen talonpoikia Lallista Kyösti Kallioon seuraavasti: luonteenomaista hänelle oli ”asiallisuus, harkinta, tunnollisuus, runsaat tiedot sekä vakaa, selvä periaatteellinen kanta. Liioittelua hän vältti, ei arkamaisista sovittelusyistä tai haluten peittää kantaansa, vaan siksi, että hänen luonteensa perusominaisuuksiin kuului oikeamielisyys, tasapuolisuus ja synnynnäinen, vakavan kristillisen mielen leimaama hienotunteisuus.” Hänen varovaisessa luonteessaan oli, kuten länsisuomalaisilla talonpoikaisedustajilla yleensäkin, myös vanhoillisia piirteitä. Kerran hän lausui mm. ”Ylen voimakas opinionin virta näyttää minusta arveluttavalta, etten uskalla tähän virtaan antautua. Sillä niin huimaavaa ja huvittavaa kuin se saattaisi ollakin, niin kauan kuin itse virrassa eteenpäin riennetään, niin luultavaa minusta myös on, että tuo virta, kun kerran loppuun päästään, päättyy suvantoon, joka saattaa turmioon kaikki, jotka virtaan ovat ajautuneet.”

* [[Oma maa]]

* Ari Vilén, 2009 ''Kaarlo Wärrin syntymästä 170 vuotta'', http://www.loimaanseutu.fi/_FileRoot/610869.doc