Ero sivun ”Chilen ihme” versioiden välillä

[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
MerlIwBot (keskustelu | muokkaukset)
p Botti lisäsi: id:Keajaiban Chili
Tituz (keskustelu | muokkaukset)
Tekstiä tasapainotettu yksipuolisesta monetarismin palvonnasta, myös lähdekritiikki (esim. CIA-lähteet)
Rivi 1:
{{lähteetön}}
'''Chilen ihme''' oli [[Milton Friedman]]in kynäilemä termi, jota hän käytti [[Chile]]n taloudellisista uudistuksista, joita [[Augusto Pinochet]] [[Chicagon pojat|neuvonantajiensa]] kanssa teki [[1970-luku|1970-]] ja [[1980-luku|1980-luvuilla]]. NEuvonantajiin kuului Friedmanin ohella muun muassa Friedrich Hayek.
[[Kuva:Chile GDP.jpg|thumb|right|320px|[[Chile]] (sininen) [[Etelä-Amerikka]] (oranssi) [[BKT]] henkilöä kohti (1945-2003).]]
[[Kuva: Economic growth of Chile.PNG|thumb|right|250px|[[Chile]] (oranssi) ja keskimääräinen [[Etelä-Amerikka]] (sininen) taloudellinen kasvu ([[BKT]]) (1971-2007).]]
Rivi 6:
Neuvonantajat, [[Chicagon pojat]], saivat nimensä siitä, että he opiskelivat [[monetarismi|monetaristista]] taloustiedettä [[Chicagon yliopisto]]lla [[Milton Friedman]]in johdolla ennen [[vallankumous]]ta.
 
Chilen ihmettä käytetään usein myös sarkastisessa mielessä. [[Vasemmisto]]laiset muistuttavat, että Pinochet'n kauden alkupuolella 4,3 [[Prosentti|prosentista]] aina 22 prosenttiin asti ja reaalipalkat putosivat 40 prosenttia ennen kuin Milton Friedmanin oppien mukaisesti valuuttakurssi vapautettiin ja talouden tervehtyminen alkoi. Chile oli myös [[Latinalainen Amerikka|Latinalaisen Amerikan]] ainoa maa, jossa opiskelijoiden määrä väestöstä väheni 1970-luvulla, sotilasjuntan vallankaappauksen jälkeen. [[Oikeisto]]laiset muistuttavat puolestaan, että pitkällä aikavälillä Chile vaurastui huomattavasti nopeammin kuin alueen muut maat keskimäärin ja että alun taantuma johtui aikaisemmasta [[sosialisti]]sen [[Salvador Allende|Allende]]n velka- ja inflaatiopolitiikastapolitiikasta.
 
==Liberalistinen näkemys==
Suurin osa vapaan markkinatalouden kannattajistakin muistuttaakin, että esimerkiksi maailman johtaviin oikeistolaiin aivoriihiin kuuluvan Cato-instituutin tutkimusten mukaan vaikkapa Suomessakin oli vapaamielisempi talouspolitiikka tuolloin. Valtava julkisen velan otto sekä ammattiyhdistysten kieltäminen lailla ovat kummatkin vahvasti talousliberalismia vastaan, eikä Chilen tuolloista taloutta voi siis pitää kovin hyvänä esimerkkinä vapaasta markkinataloudesta. Toisaalta siitä kuitenkin tehtiin Latinalaisen Amerikan mittakaavassa taloudellisesti vapaa ja uudistusten jälkeen maassa on ollut muuta maanosaa erittäin paljon nopeampi talouskasvu, jos tarkastellaan koko aikaväliä. Augusto Pinochetin ja Chicagon poikien politiikka johti kuitenkin räikeään taloudelliseen eriarvoisuuteen kaappauksen valtavan inhimillisen hinnan ohella. Chilen ohella myös muun muassa Argentiinan monetaristit turvautuivat valtion velkaannuttamiseen sitoakseen tulevien hallitusten kädet talouspolitiikassa.
 
Maassa mm. vapautettiin ulkomaankauppaa, jolloin yritykset joutuivat kilpailemaan asiakkaista ja sopeutumaan näiden tarpeisiin. Tämä johti työvoiman ja pääomien siirtymiseen tuottamattomista tuottavammille aloille ja yrityksille, mikä aiheutti tilapäisesti rankkaa rakennemuutosta mutta johti liberaalien mukaan terveempään talouden pohjaan. Tämän politiikan toinen puoli oli maan vähäosaisten tarpeiden jättäminen tyydyttämättä, ja aiheutui valtaosin julkiseen sektoriin ja sen työntekijöihin kohdistetusta systemaattisesta alasajosta ja sortotoimista.
Lisäksi [[Salvador Allende]]n aikana rapautettiin talouden rakenteet ja elettiin velaksi, joten liberaalikaan talouspolitiikka ei olisi kokonaan estänyt jonkinasteista krapulaa. Esimerkiksi [[inflaatio]]n taltuttaminen aiheuttaa systemaattisesti tilapäistä taantumaa ja työttömyyttä, ja Allende oli päästänyt inflaation nousemaan 140 %:iin. Allenden hintasääntely oli johtanut elintarvikepulaan ja työvoiman ja pääoman sijoittumiseen tehottomiin tehtäviin.
 
Kun sittemmin Chilen taloutta vapautettiin merkittävästi, maa nousi lähes Etelä-Amerikan rikkaimmaksi ja tuloeroista huolimatta köyhimmänkin kansanosan asema nousi paremmaksi kuin muissa alueen maissa.{{Lähde||15. syyskuuta 2008}}
 
Maassa mm. vapautettiin ulkomaankauppaa, jolloin yritykset joutuivat kilpailemaan asiakkaista ja sopeutumaan näiden tarpeisiin. Tämä johti työvoiman ja pääomien siirtymiseen tuottamattomista tuottavammille aloille ja yrityksille, mikä aiheutti tilapäisesti rankkaa rakennemuutosta mutta johti liberaalien mukaan terveempään talouden pohjaan.
 
Inflaation vähennyttyä talous lähti kasvuun, mutta kesäkuussa [[1979]] talousministeri Sergio de Castro kiinnitti valuuttakurssin kesäkuussa [[1979]] taltuttaakseen loput
inflaatiosta. Tämän seurauksena kauppataseeseen tuli paha vaje
ja otettiin paljon dollarilainoja, jolloin kuplan puhjettua vuonna 1982 tuli yli kahden vuoden vakava taantuma (mitä Usan samanaikainen taantuma pahensi). Tämä kiinteä kurssi oli vapaasti kelluvia valuuttakursseja kannattavan Milton Friedmanin ja muiden monetaristien oppien vastaista.
 
[[Suomi|Suomessa]] tapahtui vastaava ilmiö [[1980-luku|1980-]] ja [[1990-luku]]jen taitteessa, kun ensin vapautettiin valuuttalainat ja vasta vuonna [[1992]] [[markka]] päästettiin kellumaan, jolloin valuuttalainat muuttuivat kalliiksi. Järjestystä on kritisoitu vääräksi. Myös Suomen erheellinen politiikka johtui maan siirtymisestä keynesiläisyydestä monetarismiin.
 
Valuuttakurssi vapautettiin myöhemmin, jolloin talous taas pian toipui ja vuodesta [[1985]] Chilen talous on kasvanut selvästi nopeammin kuin Latinalaisessa Amerikassa keskimäärin. Samalla tulee huomata, että taloudellinen toipuminen ajoittuu keskeisesti aikaan, jolloin Augusto Pinochetin regiimi oli jo lakannut, Pinochetin ollessa maanpaossa Iso-Britanniassa henkilökohtaisen ystävänsä Margaret Thatcherin avustamana.
 
Nykyään vain 18,2 % chileläisistä elää köyhyysrajan alapuolella
(Brasiliassa 31 %, Boliviassa 64 %).<ref name=POVERTY>[http://indexmundi.com/g/r.aspx?t=0&v=69 ''Country Comparison > Population below poverty line'', CIA World Factbook, January 1st 2007]</ref>, joskin tiedot vaihtelevat lähteestä riippuen huomattavasti.
 
Pinochet'n kauden (1974 - 1990) perintönä työttömyys jäi 1990-luvuksi 5 - 6 %:iin mutta on sittemmin vasemmistohallinnon aikana noussut 8 - 10 %:iin.
 
==Vasemmistolainen näkemys==
Rivi 35 ⟶ 29:
==Milton Friedman ja Chilen talous==
 
[[Milton Friedman]] kävi Chilessä 1970-luvulla yksityisen järjestön vieraana pitämässä puheen talouden vapauttamisen hyödyistä, mm. siitä, miten se vähitellen rapauttaa diktatuurit ja johtaa myös poliittiseen vapauteen[http://www.pbs.org/wgbh/commandingheights/shared/minitextlo/int_miltonfriedman.html#10]. Toisaalta Friedmanin ja Chicagon poikien asema neuvonantajana ei kuitenkaan olisi ollut mahdollista ilman sotilasvallankaappausta ja Augusto Pinochetin diktatuuria.
[http://www.pbs.org/wgbh/commandingheights/shared/minitextlo/ufd_reformliberty_full.html]. Samalla Friedman tapasi kerranPinochetin, Pinochet.ja Pinochet pyysi Friedmanilta kirjettä siitä, mitä talousuudistuksia maassa tulisi tehdä, ja Friedman kirjoitti sellaisen.<ref name=REASON>[http://www.reason.com/news/show/118494.html DOHERTY, Brian. ''The Life and Times of Milton Friedman: Remembering the 20th century's most influential libertarian.'' Reason Magazine, March 2007 Print Edition] Friedman's 21 April 1975 letter may be found in Milton and Rose Friedman's ''Two Lucky People'' and in an [http://www.cb.cl/newcbcl/Estudios/DetalleE.asp?Id=1297 online Chilean newspaper].</ref> Hän on samoin neuvonut sosialististen diktatuurien talouspolitiikaa kuten Jugoslavian ja Kiinan. Naomi Klein onkin teoksessaan "The Shock Doctrine: The Rise of Disaster Capitalism" nostanut esiin Friedmanin aseman myös Kiinan diktatuurin neuvonantajana.
 
Friedman on ilmoittanut vastustavansa kaikkia diktatuureja mutta katsovansa, että talouden vapauttaminen auttaa kansaa sekä suoraan vaurauden kautta että välillisesti diktatuurin elinaikaa lyhentämällä.[http://www.pbs.org/wgbh/commandingheights/shared/minitextlo/ufd_reformliberty_full.html]. Samalla on muistettava, että Salvador Allende oli demokraattisin vaalein valittu presidentti, ja ettei esimerkiksi Kiinan hallinto ole osoittanut merkkejä kovista otteista luopumiseen.
 
Friedmanin mukaan "Chilen ihme" ei ollut se, että talousuudistukset toivat sellaisen kasvun - sehän on hänen mukaansa tiedetty jo 1700-luvulta asti - vaan se, että sotilasjuntta antoi toteuttaa ne.[http://www.druglibrary.org/special/friedman/socialist.htm] Näin Friedman vetosi 1700-luvun fysiokratien näkemykseen talouden toiminnasta. Samalla on huomattava, että läntisen maailman vauraus perustuu olennaisesti fysiokratian hylkäämiseen Keynesiläisen taloustieteen toimesta, oppisuunta, joka on mahdollistanut myös tasaisemman tulonjaon ja väestön kaikkien osien perustarpeiden tyydyttämisen. Friedmanilaisen monetarismin nousu Euroopassa 1970-luvun puolesta välistä, kiihtyen 1990 ja 2000-luvulla, onkin johtanut taloudelliseen ja sosiaaliseen eriarvoistumiseen Chilen ihmeen tavoin.
 
== Lähteet ==