Ero sivun ”Paraisten kirkko” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa |
|||
Rivi 20:
Alttarin edessä on Kuitian kartanon hauta, johon on haudattu Klaus Eriksson Fleming (noin 1535-1597) ja Erik Fleming (1517 - 1548)
=== Agricola-kappeli ===
Suomenkielisen väestön määrä Paraisilla kasvoi voimakkaasti 30-vuotisen sodan aikana 1600-luvun alkupuolella. Keskiaikaisen perinteen mukainen, alttarin takana ollut sakaristo on 1689-1690 laajennettu suomenkielisen seurakunnan jumalanpalvelustilaksi.<ref name="Hie">{{Hie2007|126–129}}</ref> Per Brahen ja hänen puolisonsa Christina Catharina Stenbockin oletetaan olleen muutostöiden idean ja osin rahoituksenkin takana koska heidän vaakunansa on maalattu rakennuksen seinään.<ref name="Sui">{{Sui1985|179-181}}</ref> Tämä niin kutsuttu "Finska kyrkan" palveli suomenkielisen väestön jumalanpalvelustilana aina 1900-luvun ensimmäiselle vuosikymmenelle. Vuonna 1904 seurakunnan suomenkieliset pyysivät, että suomenkielisiä jumalanpalveluksia pidettäisiin joka viikko aiemman joka toisen viikon sijaan. Seurasi kiivas keskustelu, jonka aikana kappalainen Fredrik Gideon Nilsdorff ilmoitti mielipiteenään, että kahdesti kuussa, kuten tähänkin asti, riittää. 1906 päädyttiin nykytilaa ennakoivaan kokeiluun: suomenkielinen jumalanpalvelus alettiin pitää ruotsinkielisen palveluksen jälkeen joka sunnuntai. Järjestely herätti vastalauseita siitä, että suomenkielinen palvelusväki ei pääsisi enää kulkemaan isäntäväen kyydillä kirkkoon. Järjestely havaittiin kuitenkin hyväksi ja entinen "Finska kyrkan" sisustettiin hetken tyhjänä olon jälkeen kirkkomuseoksi.<ref name="Sui">{{Sui1985|358-361}}</ref> Jumalanpalvelukset pidetään Paraisilla vieläkin siten, että ruotsinkielinen jumalanpalvelus on kello 10 ja suomenkielinen kello 12 paitsi kuukauden ensimmäisenä sunnuntaina jolloin järjestys on päinvastainen.▼
[[File:Paraisten kirkko länsipääty Agricola-kappeli.png|thumb|Paraisten kirkko länsipääty]]
▲Suomenkielisen väestön määrä Paraisilla kasvoi voimakkaasti 30-vuotisen sodan aikana 1600-luvun alkupuolella. Keskiaikaisen perinteen mukainen, alttarin takana ollut sakaristo on 1689-1690 laajennettu suomenkielisen seurakunnan jumalanpalvelustilaksi.<ref name="Hie">{{Hie2007|126–129}}</ref> Per Brahen ja hänen puolisonsa Christina Catharina Stenbockin oletetaan olleen muutostöiden idean ja osin rahoituksenkin takana koska heidän vaakunansa on maalattu rakennuksen seinään.<ref name="Sui">{{Sui1985|179-181}}</ref> Tämä niin kutsuttu "Finska kyrkan" palveli suomenkielisen väestön jumalanpalvelustilana aina 1900-luvun ensimmäiselle vuosikymmenelle. Vuonna 1904 seurakunnan suomenkieliset pyysivät, että suomenkielisiä jumalanpalveluksia pidettäisiin joka viikko aiemman joka toisen viikon sijaan. Seurasi kiivas keskustelu, jonka aikana kappalainen Fredrik Gideon Nilsdorff ilmoitti mielipiteenään, että kahdesti kuussa, kuten tähänkin asti, riittää. 1906 päädyttiin nykytilaa ennakoivaan kokeiluun: suomenkielinen jumalanpalvelus alettiin pitää ruotsinkielisen palveluksen jälkeen joka sunnuntai. Järjestely herätti vastalauseita siitä, että suomenkielinen palvelusväki ei pääsisi enää kulkemaan isäntäväen kyydillä kirkkoon. Järjestely havaittiin kuitenkin hyväksi ja entinen "Finska kyrkan" sisustettiin hetken tyhjänä olon jälkeen kirkkomuseoksi ja se sai nimekseen Agricola-kappeli.<ref name="Sui">{{Sui1985|358-361}}</ref> Jumalanpalvelukset pidetään Paraisilla vieläkin siten, että ruotsinkielinen jumalanpalvelus on kello 10 ja suomenkielinen kello 12 paitsi kuukauden ensimmäisenä sunnuntaina jolloin järjestys on päinvastainen.
| |||