Ero sivun ”Korean Airin lento 007” versioiden välillä

[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Raksu (keskustelu | muokkaukset)
laajennusta
Raksu (keskustelu | muokkaukset)
Ei muokkausyhteenvetoa
Rivi 31:
==Lento==
===Alasampumista edeltävät tapahtumat===
 
[[Tiedosto:KAL007.svg|thumb|left|250px|Korean Airin lennon 007 onnettomuuspaikka sekä suunniteltu ja todellinen lentoreitti kartalla.]]
 
{| class="sortable wikitable" style="margin:auto; float:right; font-size:85%;"
Rivi 74 ⟶ 76:
* 23 miehistöä, 76 matkustajaa
|}
[[Tiedosto:KAL007.svg|thumb|left|250px|Korean Airin lennon 007 onnettomuuspaikka sekä suunniteltu ja todellinen lentoreitti kartalla.]]
 
Korean Airin lento 007 oli [[Boeing 747|Boeing 747-230B]] -matkustajalentokone, jonka sarjanumero oli CN20559/186 ja rekisteri HL7442. Kone oli toimitettu palvelukseen 28. tammikuuta 1972. 31. elokuuta 1983 lentokone lähti [[New York]]in [[John F. Kennedyn kansainvälinen lentoasema|John F. Kennedyn kansainvälisen lentoaseman]] portilta 15 35 minuuttia myöhässä kello 23.50 [[EDT]] (3.50 [[UTC]]). Kone teki polttoainetankkausta varten välilaskun [[Alaska]]n [[Anchoragen kansainvälinen lentoasema|Anchoragen kansainvälisellä lentoasemalla]], josta se lähti [[Soul (kaupunki)|Souliin]] kello 13.00 UTC. Lennon määränpää oli [[Korean tasavalta|Etelä-Korean]] [[Gimpon lentoasema]].
Rivi 96 ⟶ 97:
[[Tiedosto:Soviet intelligence ships.jpg|thumb|275px|Neuvostoliiton aluksia Korean Airin lennon 007 onnettomuuspaikalla.]]
 
Kylmän sodan jännitteiden takia tapahtuman kulusta ei ollut välitöntä tarkkaa tietoa. Kuusi tuntia alasampumisen jälkeen Etelä-Korean hallitus ilmoitti, että Korean Airin lento 007 oli lentoasemalla Neuvostoliitossa, mutta kaikki matkustajat ja miehistönjäsenet olivat kunnossa. [[Yhdysvaltain ulkoministeri]] [[George P. Shultz]] piti lehdistötilaisuuden välikohtauksesta 1. syyskuuta. Juri Andropovin hallinto ei halunnut tunnustaa Korean Airin lennon 007 alasampumista, vaan yritti salata välikohtauksen. Kaksitoista tuntia alasampumisen jälkeen [[Itar-Tass]] väitti neuvostoliittolaisten hävittäjien kohdanneen tunnistamattoman lentokoneen, joka rikkoi Neuvostoliiton ilmatilaa Sahalinilla. Totuus Korean Airin lennon 007 kohtalosta varmistui 2. syyskuuta. 5. syyskuuta presidentti Reagan tuomitsi Korean Airin lennon 007 alasampumisen televisiopuheessa, jossa hän nimitti tapausta "[[rikos ihmisyyttä vastaan|rikokseksi ihmisyyttä vastaan]]" ja "epäinhimilliseksi raakalaismaisuudeksi".<ref>{{Verkkoviite | Tekijä = | Nimeke = Address to the Nation on the Soviet Attack on a Korean Civilian Airliner | Osoite = http://www.reagan.utexas.edu/archives/speeches/1983/90583a.htm | Ajankohta = 5.9.1983 | Julkaisija = Ronald Reagan Presidential Library | Viitattu = 23.5.2011 | Kieli = {{en}} }}</ref> Reagan syytti turmasta Neuvostoliiton johdon välinpitämättömyyttä inhimillisestä kärsimyksestä. 6. syyskuuta Yhdysvaltain YK-lähettiläs [[Jeane Kirkpatrick]] antoi [[Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvosto]]lle selvityksen välikohtauksesta. Samana päivänä Neuvostoliitto tunnusti ensimmäisen kerran Korean Airin lennon 007 alasampumisen. 8. syyskuuta Shultz tapasi Neuvostoliiton ulkoministeri [[Andrei Gromyko]]n [[Madrid]]issa, mutta Gromyko ei vastannut Yhdysvaltain kysymyksiin välikohtauksesta. 12. syyskuuta Neuvostoliiton [[veto-oikeus]] esti turvallisuusneuvoston päätöslauselman, jossa tuomittiin matkustajakoneen alasampuminen.
 
Kahdeksan vuorokautta Korean Airin lennon 007 alasampumisen jälkeen Neuvostoliiton armeijan komentaja marsalkka [[Nikolai Ogarkov]] kiisti Neuvostoliiton tietävän matkustajakoneen hylynonnettomuuspaikan sijainninsijaintia. Todellisuudessa Neuvostoliitto oli kuitenkin määrännyt etsinnänetsinnät vain puoli tuntia alasampumisen jälkeen. HelikopteritNeuvostoliiton helikopterit ja sotalaivat lähetettiin Moneronin saaren vesille. Etelä-Korea laittoi Yhdysvallat ja Japanin etsimään Koreanmatkustajakoneen Airinhylkyä lennonja 007ihmisten jäännöksiäruumiita. Neuvostoliitto yritti häiritä Yhdysvaltain, Etelä-Korean ja Japanin laivojen toimintaa. Neuvostoliittolaiset syyllistyivät muun muassa tutkimuslaitteiston vahingoittamiseen, väärien signaalien lähettämiseen, sotalaivojen laittamiseen törmäyskurssille muita aluksia päin ja pommittajien lennättämiseen onnettomuuspaikalla. Neuvostoliiton sukeltajat eivät havainneet ruumiita merenpohjasta, mutta 9. syyskuuta aallot huuhtoivat Hokkaidōn rannalle kolmetoista kappaletta ihmisen ruumiinosia. 26. syyskuuta KGB:n kenraalimajuri A. I. Romanenko luovutti yhdysvaltalaisille ja japanilaisille matkustajien kenkiä, joiden neuvostoliittolaiset väittivät kelluneen vedessä ja lojuneen rannalla Sahalinin ja Moneronin saarilla. Muissa etsinnöissä löytyi muun muassa kirjoja, käsilaukkuja ja vaatteita. Matkustajakone oli hajonnut pudotuksessa kappaleiksi, mutta sukeltajat löysivät istuinpaikkoja ja rungon metallinpalasia.
 
Korean Airin lennon 007 alasampuminen lietsoi Yhdysvalloissa antikommunisista ilmapiiriä ja Etelä-Koreassa Neuvostoliiton vastaisia mielenosoituksia. Ennen välikohtausta rauhanliike oli nakertanut Länsi-Saksaan sijoitettavien Pershing II -ydinohjusten kannatusta, mutta Korean Airin lennon 007 alasampumisen jälkeen Naton suunnitelman vastustus heikkeni. Välikohtaus kiristi Yhdysvaltain ja Neuvostoliiton välit [[ydinsota|ydinsodan]] partaalle. Kun Nato järjesti vuoden 1983 marraskuussa kymmenpäiväisen [[Able Archer 83]] -sotaharjoituksen, Neuvostoliitto otaksui Yhdysvaltain aikovan tehdä ydinaseiskun. Toisaalta Korean Airin lennon 007 alasampuminen sai Yhdysvallat laajentamaan Anchoragen lennonjohdon tutkan kantaman 320 kilometristä 1&nbsp;200 kilometriin. Välikohtauksen johdosta presidentti Reagan ilmoitti 16. syyskuuta 1983 Yhdysvaltain laivaston käyttämän satelliittinavigointijärjestelmän NavStarin vapauttamisesta siviilikäyttöön. Nykyisin järjestelmä tunnetaan nimellä [[GPS|Global Positioning System]]. Vuonna 1986 Yhdysvallat, Etelä-Korea ja Neuvostoliitto perustivat yhdessä lennonjohdon valvomaan pohjoisella Tyynellämerellä lentäviä siviililentokoneita.