Ero sivun ”Daitō-ryū aiki jūjutsu” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
Rivi 4:
Daitō-ryū aikijūjutsu tunnetaan parhaiten levittäjästään [[Sōkaku Takeda]]sta (1859-1943). Kyseisellä tyylisuunnalla saattaa olla pitkäkin historia, mutta kirjattuja tietoja ei koulukunnasta ole ennen Takedaa. On hyvin mahdollista, että Takeda oli Daito-ryûn perustaja.
Nykyään Daito-ryû voidaan jakaa ainakin kahteen "tyyliin": Daito-ryû aikibudô on Sokakun pojan, Tokimune Takedan, perustama formaali suunta 1950-luvun alussa. Tokimune laati formaalit vyökoetekniikat ja jakoi nämä osiin modernien kyû-dan-vyöarvojen mukaan (Hiden mokuroku a.k.a Shoden)ja otti käyttöön judosta tutun kyû-dan-järjestelmän osoittamaan edistymistä aikibudôssa. Daitô-ryû aikijûjutsu taas noudattelee Sokaku Takedan opetuksia ja epämuodollista opetustapaa. Yleistyksenä voidaan sanoa, että aikibudô on hyvin formaali systeemi, jossa japanilaiset käytöstavat (reihô) näyttelevät suurta osaa ja lopetukset suoritetaan lähinnä käsin, sekä muodollisella miekaniskulla. Vastustaja myös heitetään usein kauaksi itsestä. Aikijûjutsu puolestaan käyttää kolmea periaatetta: Älä seiso vastutajan edessä, heitä/kaada/pudota vastustaja lähelle omia jalkojasi ja käytä lopetuksiin käsiä vahvempia jalkoja. Muodollisuudet eivät myöskään näyttele samanlaista roolia kuin aikibudôssa. Nämä tyylit eroavat käytännössä melko tavalla toisistaan, eikä asiaa tuntemattoman olisi kovin helppoa tunnistaa niitä samaan koulukuntaan kuuluviksi.
Sodan jälkeisen Japanin voimakas pasifismi toi suuria muutoksia taistelulajien (budô/bujutsu) harjoitteluun. Enää ei ollut kovinkaan hyväksyttävää puhua vastustajan tappamiseen tähtäävistä tekniikoista, vaan luonteen kasvattaminen nousi tärkeimmäksi päämääräksi. Lajit myös muuttuivat entistä enemmän näytöksissä suurta suosiota nauttivien näytävien liikkeiden ja heittojen suuntaan. Ihmisillä ei ollut turvallisessa Japanissa varsinaista käyttöä tehokkaille, mutta kivuliaammille ja vähemmän näyttäville tekniikoille.
| |||