Britit aloittivat sodan ''Simlan manifestilla'', jossa he julistivat, että turvatakseen Intian turvallisuuden, he tarvitsevat luotettavan liittolaisen maan länsipuolelle.<ref>[http://www.gl.iit.edu/govdocs/afghanistan/FirstAnglo-AfghanWar.html First Anglo-Afghan war] Illinois Inst. of Technology</ref>
Brittien tavoitteena oli asettaa Afganistaniin Englannille ystävällismielinen hallitsija. Samalla brittien vaikutusvallan piti kasvaa Punjabissa. Britit tunkeutuivat helposti maahan ja etenivät ilman mainittavaa vastarintaa Kabuliin asti. He vangitsivat Dost Mohammadin ja asettivat uudeksi emiiriksi [[Shuja Shah ShujanDurrani]]n, joka oli toiminut emiirinä aikaisemminkin. Dost Mohammad onnistui pakenemaan ja yritti saada asemansa takaisin. Hän epäonnistui ja hänet karkotettiin Intiaan, joka tuolloin oli Englannin siirtomaa. Shujan hallinto ei kuitenkaan ollut uskottava Afganistanin heimojohtajien ja [[mullah]]ien silmissä, sillä britit olivat nostaneet hänet valtaan ja hänen hallintoaan pidettiin moraalisesti turmeltuneena. Kenraalimajuri [[William Elphinstone]] johti brittien joukkoja maassa, mutta joukot eivät pystyneet tukahduttamaan kasvavia levottomuuksia. Vastarinnan ja ankaran talven vuoksi brittien Kabulin varuskunta lähti tammikuussa 1842 vetäytymään Kabulista ja yritti saada [[Khyberin sola]]n uudelleen valvontaansa. Väsymys ja afgaanien väijytyksissä aiheuttamat tappiot hidastivat brittien vetäytymistä. Lopulta afgaanisoturit hyökkäsivät vetäytyvien brittien kimppuun [[Gandamakin verilöyly|Gandamakissa]] ja tuhosivat koko osaston. Taistelussa kaatui 4500 brittiä. Saman vuoden syyskuussa brittien rankaisuretkikunta eteni takaisin Kabuliin vapauttaakseen vangitut britit, kukistaakseen kapinalliset heimojohtajat ja opettaakseen muslimeille Pekingistä Istanbuliin, että brittien ylivaltaa on turha vastustaa. Retkikunta valtasi Kabulin ja palautti osittain Britannian sotilaallisen maineen, minkä jälkeen retkikunta palasi takaisin Intiaan lokakuussa 1842. Dost Mohammad palasi valtaan vuonna 1843.
Britit epäonnistuivat saavuttamaan tavoitteensa saavuttamisessa, koska afgaanien vastarinta ei loppunut. Afganistanissa valta ei ollut keskittynyt yhteen paikkaan, jonka valtaamalla britit olisivat voineet alistaa eri afgaaniheimot. Jos Britannian armeija oli ryhtynyt pitkään ja kalliiseen sotaan Afganistanissa, olisi se johtanut Britanniassa sodan poliittiseen vastustukseen. Brittien Afganistanin epäonnistuminen aikaansaa Intiassa brittien vastaista toimintaa, jonka vuoksi britit kävivät sotaa Sindhin ja sikhien kanssa vuoteen 1849 asti. Venäjän tekemät aluelisäykset Keski-Aasiassa 1860-luvulla poistivat brittien Afganistanin valloituksessa mahdollisesti saamat taloudelliset hyödyt. Samoin brittien ja Venäjän välien parantuminen vuonna 1844 vähensi Afganistanin strategista merkitystä briteille.
Sota päättyi brittien vetäytymiseen Afganistanista. Brittien menetykset olivat yli viisituhatta sotilasta ja 12 tuhatta siviiliä. Afganistanilaisia menetti henkensä ainakin seitsemäntuhatta.
