Ero sivun ”Baibars” versioiden välillä

== Toiminta sulttaanina ==

[[Tiedosto:Levant 1240-fr.svg|thumb|Ristiretkivaltiot 1240.]]

 

Koska mongolien uhka [[Ain Jalutin taistelu|Ain Jalutin]] jälkeen oli toistaiseksi ohi, Baibars jatkoi sotaa omien ristiriitojensa heikentämiä Syyrian ristiretkivaltioita vastaan. Vaikuttimet olivat puhtaan sotilaalliset; Baibarsilla seuraajineen ei vaikuta olleen intohimoa pyhään sotaan, ''[[jihad]]iin''.<ref name = "Mad">{{Kirjaviite | Tekijä = Thomas F. Madden | Nimeke = Ristiretket | Vuosi = 2005 | Julkaisija = [[Gummerus]] }}</ref> 1260-luvulla puhkesi taas riita, kun [[Hugo de Brienne]] ja [[Hugo de Antioch-Lusignan]] taistelivat [[Kypros|Kyproksen]] kuninkaan [[Hugo II]]:n sijaishallitsejuudesta.<ref name = "Mad">{{Kirjaviite | Tekijä = Madden, Thomas F. | Nimeke = Ristiretket | Vuosi = 2005 | Julkaisija = Gummerus }}</ref> Frankkilaiset paronit kannattivat Antioch-Lusignania, joka oli Kyproksen johtohahmoja.

[[Kuva:Interior zahir baybars.jpg|thumb|Näkymä al-Zahir Baibarsin moskeijasta nykyään.]]

 

 

Vuonna [[1277]] Baibars hyökkäsi [[Rûmin sulttaanikunta]]an, joka myös oli mongolien vallan alla. Hän voitti mongolit [[Elbistanin taistelu]]ssa ja valtasi [[Kayseri]]n, mutta ei saanut pidettyä mitään [[Anatolia]]ssa ja vetäytyi nopeasti Syyriaan.