Kari Silvennoinen
Kari Silvennoinen on suomalainen asianajaja. Vuonna 1980 hän valmistui varanotaariksi ja 1985 oikeustieteiden kandidaatiksi Helsingin yliopistosta, 1989 asianajaksi ja 1997 varatuomariksi (Helsingin hovioikeus). Lisäksi hän on suorittanut jatko-opintoja yleisessä siviilioikeudessa Helsingin yliopistossa. Hän nousi julkisuuteen, kun hän vuonna 2006 nosti esille kysymyksen Suomen sodissa pakkoluovutettujen alueitten kiinteistöjen omistusoikeuksista.
Vuoden 1947 Pariisin rauhansopimuksessa ei ole selkeää mainintaa, että luovutettujen alueiden maiden omistusoikeus olisi siirtynyt pois suomalaisilta. Hänen mukaansa vuonna 1944 vain Suomen valtakunnan itäraja siirtyi, mutta omistusoikeudet olisivat jääneet ennalleen. Näillä perusteilla Silvennoinen on kolmen luovutetulla alueella kiinteistöjä omistaneen henkilön asiamiehenä lähtenyt hakemaan suomalaisten omistamia maita takaisin. 29. kesäkuuta haastemies toimitti hänen toimeksiannostaan Venäjän suurlähetystölle haasteen, jossa vaadittiin näiden kolmen tapauksen kohdalla omistusoikeuksien palauttamista ja oikean omistajan merkitsemistä kiinteistörekisteriin.[1] Silvennoinen aikoo jatkaa käsittelyä Venäjän oikeuslaitoksessa ja palata sen jälkeen Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen.[2]
Myöhemmin Silvennoinen toimitti vielä 61 kiinteistöä koskevan haastetiedoksiannon Venäjän suurlähetystölle. Kaikkiaan Venäjälle esittää vaatimuksia Silvennoisen kautta 91 henkilöä (90 luonnollista ja 1 juridinen henkilö).lähde?
Silventoinen toimi 88 tilanomistajan asianajajana luovutettuun Karjalaan jääneiden kiinteistöjen palauttamisasiassa. Helmikuussa 2007 Euroopan ihmisoikeutuomioistuin vastasi venäjäksi, ettei käsittele kanteita, koska kaikkia Venäjän oikeuskeinoja ei ole käytetty.[3]
Silvennoinen etsi asianomistajia lehti-ilmoituksin. Suomen asianajajaliitto tutkii parhaillaan, onko Silvennoisen toiminta hyvän asianajotavan mukaista.[4]
Hän avusti Suomen Sisun johtoa Muhammed-pilapiirrosjupakan tutkinnassa keväällä 2006. Apulaisvaltakunnansyyttäjä Jorma Kalske teki syyttämäättäjättämispäätöksen tässä asiassa, yhtyen Silvennoisen näkemykseen siitä, että kysymyksessä oli sananvapauden käyttäminen eikä rikos.[5]
Aiheesta muualla
Lähteet
- ↑ Venäjälle haaste Karjalan kiinteistöistä 1.7.2006. ProKarelia. Viitattu 5.3.2007.
- ↑ EIT:ltä venäjänkielinen päätös suomalaisille kantajille. Karelia Klubi, 2007, nro 1. , s. 4, verkossa: [1]
- ↑ EIT ei käsittele vaatimusta Karjalan kiinteistöjen palauttamisesta Helsingin Sanomat. Viitattu 5.3.2007.
- ↑ EIT ei käsittele vaatimusta Karjalan kiinteistöjen palauttamisesta Helsingin Sanomat. Viitattu 5.3.2007.
- ↑ Yhteenveto valtakunnansyyttäjän ratkaisusta DNro 42/27/06 Viitattu 12.3.2007