Ero sivun ”Esko Salminen” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
→Lapsuus ja nuoruus: Jos tieto kerran löytyy Salmisen muistelmista, pitäisi viitata niihin eikä toisen käden lähteeseen Merkkaus: Tämä muokkaus on kumottu |
→Lapsuus ja nuoruus: - Tarpeeton pyyntö pois, Wikipediassa ei vaadita viittaamaan alkuperäislähteeseen Merkkaukset: Palautettu manuaalisesti aiempaan versioon Tämä muokkaus on kumottu |
||
Rivi 86:
{{Sitaatti2|right|Äiti on tumma kaunis nainen oviaukossa. Tukka heilahtaa ja hän sanoo: Muista, Esko, me ei antauduta ehdoitta. Me ei, Esko, antauduta ehdoitta, muista aina.|Esko Salminen lapsuusvuosistaan<ref>Salminen 2010, s. 23.</ref>}}
Esko Salmisen vanhemmat olivat näyttelijät [[Unto Salminen]] ja [[Kyllikki Väre]]. Kumpainenkin työskenteli 1940-luvulla Suomen Kansallisteatterissa, josta tuli merkittävä osa Eskon varhaislapsuutta: "Vähän kalman hajua, vanhojen näyttelijöiden ruumiita… Ehkä tuoksahdus vanhaa viinaakin --- ", Salminen kertoo lapsuusmuistoistaan.<ref>Salminen 2010, s. 15.</ref> Hän vahvisti muistelmissaan myös kauan liikkuneen huhun, jonka mukaan hänen biologinen isänsä oli näyttelijä [[Tauno Palo]].<ref name="BLF" />
Teinivuosinaan Esko Salminen osoitti taiteellista ja liikunnallista lahjakkuutta.<ref>Salminen 2010, s. 29.</ref> Hän kävi 15-vuotiaaksi saakka koulua Helsingin [[Kulmakoulu]]ssa.<ref name="HS2006" /> Samaan aikaan hän työskenteli enonsa rautakaupassa varastomiehenä ja sittemmin myyjänä. Hänestä suunniteltiin myös yrityksen toiminnan jatkajaa.<ref>Salminen 2010, s. 35.</ref> Unto Salminen avioitui toistamiseen 1950-luvun puolivälissä, ja Esko Salminen alkoi samoihin aikoihin jälleen kiinnostua teatteritaiteesta. Nuorempi Salminen kuului 1956 perustetun [[Kellariteatteri]]n varhaisimpaan ensembleen yhdessä muun muassa [[Liana Kaarina]]n, [[Antti Litja]]n ja [[Katriina Rinne|Katriina Rinteen]] kera. Nuoren teatteriryhmän ensimmäiset näytökset, ''Onnen päivät'', ''Ruma Elsa'' ja ''Charleyn täti'', ovat myös suomalaisen televisiotoiminnan varhaishistoriaa. Ne esitettiin suorina lähetyksinä. [[Helsingin Sanomat|Helsingin Sanomien]] [[Sole Uexküll]] huomioi Salmisen ”luontaisen ilmaisukyvyn” ja nyanssien hallinnan 22. huhtikuuta 1958 julkaistussa ''Charleyn tädin'' arvostelussa. Uexküll havaitsi toisaalta Salmisen puhetekniset puutteet, ja piti niiden korjaamista ensisijaisena, mikäli tämä aikoo teatterialalle; ” --- ja olisipa sääli ellei aikoisi, kun perittyä lahjaa on näin valtavasti”, Uexküll kirjoitti.<ref name="TN36">Salminen 2010, s. 36, 37.</ref>
| |||