Ero sivun ”Henrik IV (Ranska)” versioiden välillä

[[Tiedosto:Augustins - Henri IV, roi de France et de Navarre - Jacques Boulbène.jpg|vasen|pienoiskuva|312x312px|Henrik IV, Ranskan ja Navarran kuningas, Didier Descouens n. 1600]]Henrik periytyi isänsä kautta suoraan ylenevässäalenevassa polvessa Ranskan [[Kapetingit|Kapetingien-suvun]] kuninkaista. Tuskin oli kuitenkaan odotettavissa, että hän jonakin päivänä nousisi Ranskan valtaistuimelle, sillä [[Katariina de’ Medici|Katariina de' Médici]] oli jo synnyttänyt kolme poikaa kuningas [[Henrik II (Ranska)|Henrik II]]:lle ja synnyttäisi pian neljännen. Prinssi Henrik vietti suurimman osan varhaislapsuudestaan ​​[[Béarn|Béarnissa]]. Vuosina 1561–1567 hän asui pikkuserkkujensa Ranskan kuninkaan lasten kanssa, joiden joukossa oli hänen tuleva vaimonsa [[Valois’n Margareta|Margareeta Valoisilainen]].<ref name=":0" />

Vuonna 1568 äiti lähetti hänetpoikansa lankonsa Louis I de Bourbonin, Condén prinssin luokse, joka oli protestanttien joukkojen johtaja. Nuori Anjoun herttua, tuleva [[Henrik III (Ranska)|Henrik III]], yllätti protestantit ja voitti heidät [[Jarnac|Jarnacin]] lähellä 13. maaliskuuta 1569 ja Condén prinssi Louis surmattiin. Jeanne d’Albret vei Henrikin protestanttisten joukkojen uuden johtajan [[Gaspard de Coligny|Gaspard de Colignyn]] luo, joka antoi nuorelle prinssille sotilaskoulutuksen. Henrik kunnostautui Arnay-le-Ducin taistelussa 26. kesäkuuta 1570, johtaessaan hugenottien ratsuväen ensimmäistä hyökkäystä. Pitkä matka tuhoutuneiden provinssien läpi, joka ulottui [[Poitou-Charentes|Poitousta]] [[Burgundi|Burgundin]] sydämeen, karaisi hänet sotilaalliseen henkeensotilaallisuuteen, jonka hän säilytti koko elämänsä, ja sai hänet pohtimaan valtakuntaa kohdannutta katastrofia.<ref name=":0" />

Henrik myöntyi lankonsa [[Kaarle IX (Ranska)|Kaarle IX]]:n käskyyn luopua protestanttisesta uskonsa. Hänen kääntymisensä vapaaehtoisesti katolisuuteen oli ilmeisen epäilyttävää ja siksi häntä pidettiin vankina kolme ja puoli vuotta ensin Kaarle IX:n ja sitten [[Henrik III (Ranska)|Henrik III]]:n hovissa. Hän kätki huolellisesti kärsimättömyytensä ja salasi voimakkaan persoonallisuutensa vangitsijoiltaan. Helmikuussa 1576 hänen kuitenkin onnistui paeta Ranskan hovista, minkä jälkeen hän perääntyi ja liittyi protestanttien ja katolisten kapinallisten yhdistettyihin joukkoihin Henrik III:tta vastaan. Vapauduttuaan hän osoitti terävää älyä ja poliittista älykkyyttä roolissaan protestanttisten kirkkojen suojelijana. Hänen maalaisjärkensä – yksi hänen erinomaisista piirteistään, paitsi rakkaussuhteissa – ilmeni sisällissodan syttyessä uudelleen vuoden 1576 lopulla. Hugenotit menestyivät huonosti, ja tilannetta arvioinut Henrik onnistui taivuttelemaan uskonveljensä luopumaan kamppailusta ja hyväksmnäänhyväksymään [[Bergeracin rauha|Bergeracin rauhansopimus]] 17. syyskuuta 1577 huolimatta sen heille aiheuttamista uhrauksista.<ref name=":0" /><ref name=":1">de La Croix, Rene Duc de Castries: ''[[iarchive:livesofkings00cast|The Lives of the Kings & Queens of France.]]'' New York: Alfred A. Knopf, 1979. <nowiki>ISBN 978-0-3945-0734-7</nowiki>. ss. 179-182</ref>

== Ranskan kuningas 1594 ==

Henrikistä tuli Ranskan laillinen kruununperijä [[Henrik III (Ranska)|Henrik III]]:n nuorimman veljen François, Anjoun herttuan kuoltua vuonna 1584, koska hän oli [[Ludvig IX (Ranska)|Ludvig IX:n]] jälkeläinen ja [[Kapetingit|Kapetingien]] dynastian viimeinen miespuolinen perillinen. Hän joutui kuitenkin taistelemaan kruunusta [[Katolinen liiga (Ranska)|katolista liigaa]] vastaan, joka ei hyväksynyt protestanttista kuningasta. AiempiEdellinen kuningas [[Henrik III (Ranska)|Henrik III]] liittyi lopulta Henrik IV:n joukkoihin, mutta hänet murhattiin pian. Henrik IV oli Henrik III:n kuoltua nimellisesti kuningas vuodesta 1589, mutta katolinen liiga vastusti häntä yhä.

Henrik IV löi katolisen liigan joukot vuonna 1589 [[Arquesin taistelu|Arquesin]] ja vuonna 1590 [[Ivryn taistelu]]ssa, mutta joutui luopumaan Pariisin piirityksestä, kun katolinen liiga liittoutui espanjalaisten kanssa. Lopulta Henrik suostui ainakin nimellisesti luopumaan protestanttisuudesta – hänen kerrotaan sanoneen ”Pariisi on aina yhden messun arvoinen” (ransk. ''Paris vaut bien une messe)'' – ja hän tuli käytännössäkin kuninkaaksi vuonna 1594. Hän antoi [[Nantesin edikti]]n, joka lisäsi protestanttien uskonnonvapautta huomattavasti ja käytännössä lopetti [[Ranskan uskonsodat]]. Henrik IV kävi menestyksekkään sodan [[Espanja]]aKahdeksankymmenvuotinen sota|sodan Espanjaa vastaan vuosina 1595–1598]], lisäsi ulkomaankauppaa kauppasopimuksilla [[Osmanien valtakunta|osmanienOsmanien Turkinvaltakunnan]], [[Englanti|Englannin]] ja [[Espanja]]n kanssa sekä rohkaisiedisti [[Kanada]]n uudisasuttamista.<ref name=":1" />

[[Tiedosto:Assassination of Henry IV by Gaspar Bouttats.jpg|vasen|pienoiskuva|200x200px|Kuningas Henrik IV:n murha 1610, Gaspar BouttatsBouttatsin kaiverrus]]

Vaikka Henrikistä pidettiin yleisesti ottaen, jotkut katolilaiset pitivät häntä harhaoppisena vallananastajana ja jotkut protestantit uskonpetturina. Hän oli ainakin 12 kertaa salamurhayrityksen kohteena, kutenesimerkiksi Pierre Barrièren yritys elokuussa 1593 ja Jean Châtelin yritys joulukuussa 1594.

Henrik IV:n ensimmäinen puoliso oli Ranskan prinsessa [[Valois’n Margareta|Margareeta Valoisilainen]] (<!--''Margareeta Valoisilainen'',(?)-->{{k-fr|Marguerite de Valois}}), lapseton avioliitto mitätöitiin vuonna 1599.<ref name=":0" />

Toinen puoliso oli häntä yli 20 vuotta nuorempi italialainen upporikas perijätär, prinsessa [[Maria de’ Medici]].<ref name="britannica" /> Henrik suunnitteli avioliittoa myös rakastajattarensa [[Gabrielle d’Estrées|Gabrielle d’Estrées’n]] kanssa, mutta tämä kuoli keskenmenoon vuonna 1599 ennen kuin avioliittoa ehdittiin solmia.<ref name="gabrielle">[https://www.britannica.com/biography/Gabrielle-dEstrees-duchesse-de-Beaufort Gabrielle d’Estrées, duc]{{en}} Viitattu [https://www.britannica.com/biography/Gabrielle-dEstrees-duchesse-de-Beaufort seura]30.4.2022.</ref>

*Nicolas (1607–1611), nuorenanelivuotiaana kuollut vammainen lapsi, jota ei kastettu

Suhteesta rakastajatar [[Gabrielle d’Estrées|Gabrielle d’Estrées’n]] ([[1571]] tai [[1573]]–15991573–1599) kanssa syntyi kolme aviotonta lasta, jotka Henrik tunnusti:<ref name="gabrielle" />

*César de Bourbon (1594–1665), Vendômen herttua

*Catherine-Henriette de Bourbon (1596–1663), Mademoiselle de Vendôme, d’Elbeufin herttuatar; avioiutui Elbeufin herttua Charles II:n kanssa

*Alexandre de Vendôme (1598–1629), Vendômen ritari (''Chevalier de Vendôme'')

Henrikillä oli elämänsä aikana yli 50 rakastajatarta, muttajoista vain yhdenneljän lapset hän tunnusti omikseen. Catherine Henriette de Balzac d'Entragues, Verneuilin markiisitar (1579–1633) oli [[Gabrielle d’Estrées|Gabrielle d'Estrées]]'n jälkeen suosikkirakastajatar. Henrietten vanhemmat neuvottelivat niin, että kuningas, joka oli hyvin rakastunut heidän tyttäreensä, maksaa tälle 100 000 écua vastineeksi neitsyydestään, mikä kirvoitti kuninkaan ministeri Maximilien de Béthunelta, Sullyn herttualta vastalauseen. Kuningas meni vihdoin niin pitkälle, että lupasi naiselle avioliittoa kirjeessään. Kuningas näytti tämän avioliittolupauksen Sullyn herttualle, joka repi sen, raivoissaan joutuessaan ottamaan "rakkauden lunnaat" valtakunnan jo ennestään tyhjästä kassasta. Kuningas esitti uuden avloliittolupauksen kirjeessään 1. lokakuuta 1599 ehdolla, että Henriette synnyttää poikalapsen vuoden sisällä. Myös Catherine Henrietten nuorempi sisar, Marie-Charlotte de Balzac d’Entragues (1588—16641588–1664) oli kuninkaan rakastajatar.<ref>Chisholm, Hugh: (toim.[https://en.m.wikisource.org/wiki/1911_Encyclop%C3%A6dia_Britannica/Entragues,_Catherine_Henriette_de_Balzac_d%27 ) "Entragues, Catherine Henriette de Balzac d'".] ''Encyclopædia Britannica''. Vol. 9 (11th ed.). Cambridge University Press 1911. s. 660.</ref>