Ero sivun ”Valentin Vaala” versioiden välillä

[katsottu versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
EmzQh (keskustelu | muokkaukset)
fix
Ei muokkausyhteenvetoa
Merkkaus: Tämä muokkaus on kumottu
Rivi 10:
| kuolinaika = {{Kuolinaika ja ikä|11|10|1909|21|11|1976}}
| kuolinpaikka = Helsinki
| oikea nimi = Valentin JakovitshJakovitš Ivanoff
| muut nimet =
| ammatti = [[Elokuvaohjaaja]]
Rivi 28:
| ehdokkuudet =
}}
'''Valentin Vaala''' (oik. '''Valentin JakovitshJakovitš Ivanoff'''<ref>Vaala säilytti oikean sukunimensä kuolemaansa asti (Laine, Lukkarila & Seitajärvi 2004, s. 33).</ref>; {{Syntymä- ja kuolinaika|11|10|1909|[[Helsinki]]|21|11|1976|Helsinki}}) oli suomalainen [[elokuvaohjaaja]]. Hän aloitti uransa yhdessä [[Theodor Tugai]]n kanssa 1920-luvun lopulla ja säväytti elokuva-alan piirit modernilla ja kansainvälisellä otteellaan. Vaala toimi [[Suomi-Filmi]]n pitkäaikaisena ohjaajana ja ohjasi kaikkiaan 44&nbsp;kokoillan elokuvaa vuosina 1929–1963. Näiden joukossa on klassikoiksi tunnustettuja töitä, kuten ''[[Mustalaishurmaaja]]'', ''[[Juurakon Hulda (vuoden 1937 elokuva)|Juurakon Hulda]]'', ''[[Linnaisten vihreä kamari]]'', ''[[Loviisa – Niskavuoren nuori emäntä|Loviisa]]'', ''[[Ihmiset suviyössä (vuoden 1948 elokuva)|Ihmiset suviyössä]]'' ja ''[[Gabriel, tule takaisin (elokuva)|Gabriel, tule takaisin]]''.
 
Vaala teki ensimmäiset elokuvansa amatööripohjalta kaveriporukassa ja lähipiirin rahoituksella. Itsenäinen ja pieni yhtiö [[Fennica (elokuvayhtiö)|Oy Fennica Ab]] rahoitti Vaalan ensimmäiset viisi elokuvaa, joiden aihepiirit vaihtelivat mustalaisromantiikasta kaupunkikomediaan. Yhtiön elokuvatoiminnan päätyttyä hän toimi hetken lyhytelokuvien tekijänä toiminimi Aho & Soldanissa, kunnes [[Risto Orko]] palkkasi hänet Suomi-Filmin vakituiseksi ohjaajaksi. Suomi-Filmissä Vaala sai tehdä elokuvansa suhteellisen vapaasti ja otti modernin [[Komediaelokuva|komedian]] omimmaksi lajikseen. Vaala saavutti pian poikkeuksellisen aseman: hän oli sekä yleisön, kriitikoiden että työnantajansa suosiossa.
Rivi 37:
 
== Varhaiset vuodet ==
Valentin Vaalan isoisän isä oli Pjotr HristoforovitshHristoforovitš Ivanoff, joka avioitui 1850-luvulla helsinkiläisnaisen kanssa.<ref name="lainelukkarilaseitajarvi-17">Laine, Lukkarila & Seitajärvi 2004, s. 17.</ref> Avioliitosta syntyi vuonna 1860 Vasilj, joka kastettiin Helsingin sotilassairaalan kirkossa [[Kruununhaka|Kruununhaassa]]. Vasilj muutti [[Pietari (kaupunki)|Pietariin]] 1879 jatko-opintoja varten ja avioitui pian sen jälkeen. Avioliitosta syntyi Valentin Vaalan isä Jakov 1884. Vasilj jäi leskeksi ja solmi uuden avioliiton. Koko perhe muutti takaisin Helsinkiin 1890. Suomessa Vasilj perusti turkisompelimon sekä myöhemmin hattukaupan.<ref name="lainelukkarilaseitajarvi-18">Laine, Lukkarila & Seitajärvi 2004, s. 18.</ref> Suomen kansalaisuuden hän sai 1918.<ref name="lainelukkarilaseitajarvi-19">Laine, Lukkarila & Seitajärvi 2004, s. 19.</ref>
 
Vasiljin poika Jakov avioitui Nadeschda Aleksandrovna Jefimoffin<ref>Nadescha, puhuttelunimi Nadja, (1884–1959) oli paljasjalkainen helsinkiläinen (Laine, Lukkarila & Seitajärvi 2004, s. 19 & s. 33).</ref> kanssa vuonna 1909. Avioliitosta syntyi 1909 poika Valentin ja 1911 tytär Tatjana. Jakovin perheen ensimmäinen koti sijaitsi Helsingin [[Katajanokka|Katajanokalla]], joka oli eritoten venäläisen meriväen upseeriston asuinpaikka. Valentinin syntymän aikoihin Helsingin väestöstä runsas puolet puhui [[Suomen kieli|suomea]], 35&nbsp;prosenttia [[Ruotsin kieli|ruotsia]] ja seitsemän prosenttia [[Venäjän kieli|venäjää]].<ref name="lainelukkarilaseitajarvi-19"/> Perhe muutti myöhemmin [[Unioninkatu|Unioninkadulle]], jossa se asui seuraavat 17&nbsp;vuotta.<ref name="lainelukkarilaseitajarvi-20">Laine, Lukkarila & Seitajärvi 2004, s. 20.</ref> Valentin, jota lähipiiri kutsui lempinimellä Valja, kävi koulunsa [[Ortodoksinen kirkko|ortodoksiseurakunnan]] ylläpitämässä [[Tabunovin koulu]]ssa.<ref name="lainelukkarilaseitajarvi-21">Laine, Lukkarila & Seitajärvi 2004, s. 21.</ref>