Ero sivun ”Isoviha” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p →Orjuus: vaihdettu lähde Korpelan viittaamaan lähteeseen |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
Rivi 38:
Suurimmat väkivaltaisuudet tapahtuivat [[sotilashallinto|sotilashallinnon]] aikana. Terrorin verisin jakso oli luultavasti lyhyt kausi erityisesti vuosina 1713–1714.
Perinteisen historiankirjoituksen mukaan isoviha on usein nähty täydellisenä katastrofiaikana, mutta [[Toinen maailmansota|toisen maailmansodan]] jälkeisen suomettuneen ajan tulkinnan mukaan tuo kuva on ollut liioiteltu. Nuorempaan, 2000-luvun tutkijapolveen kuuluva [[Kustaa H. J. Vilkuna]] on perehtynyt isonvihan aikaan tuomiokirjojen, kirjeiden, erilaisten luetteloiden ja valitusasiakirjojen perusteella. Hänen mukaansa monet aikaisemmassa näkökulmassa liioitelluiksi väitetyt kuvaukset pitävätkin paikkansa ja muun muassa raiskauksia oli vähätelty.<ref name="multiple5">Helsingin Sanomat Kuukausiliite 7/2009, s. 28–33</ref>
Liioittelun osasyynä nähtiin [[Ruotsi]]n hallituksen miehityksen aikana harjoittama [[propaganda]], joka pyrki korostamaan venäläisten raakuutta. Näin hallitus pyrki nostattamaan taisteluhenkeä. Vaikutus oli kuitenkin päinvastainen, ja paljon [[porvaristo]]a ja [[papisto]]a pakeni Ruotsiin. Lisäksi Kaarle XII käski valtion virkamiehiä pakenemaan alueelta. Paon seurauksena koko virallinen Suomi siirtyi Ruotsiin. Talonpoikaisväestöä pakeni miehityksen alkuvaiheessa [[piilopirtti|piilopirtteihin]], joista he sitten palasivat asuinsijoilleen tilanteen rauhoituttua.<ref name="multiple">Karonen, Pohjoinen suurvalta. Ruotsi ja Suomi 1521–1809</ref><ref name=":1">{{Kirjaviite|Tekijä=Tarkiainen, Kari|Nimeke=Moskovalainen. Ruotsi, Suomi ja Venäjä 1478–1721|Vuosi=2022|Sivut=304–310|Julkaisija=Suomalaisen Kirjallisuuden Seura|Isbn=978-951-858-576-6}}</ref>
| |||