Ero sivun ”Isänmaallinen kansanliike” versioiden välillä

[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa
Merkkaukset: Visuaalinen muokkaus Mobiilimuokkaus  mobiilisivustosta 
Ei muokkausyhteenvetoa
Merkkaukset: Visuaalinen muokkaus Mobiilimuokkaus  mobiilisivustosta 
Rivi 72:
 
=== Talvisodan ja välirauhan aika ===
[[Kuva:IKL parliamentary group.jpg|pienois|IKL:n ryhmä Eduskuntatalon portailla lakkautuskeskustelun aikana vuonna 1938. Keskellä [[Hilja Riipinen]], äärimmäisenä vasemmalla [[Elias Simojoki]].|alt=]][[Tšekkoslovakian miehitys (1939)|Saksan tunkeutuminen Tšekkoslovakia]]<nowiki/>an maaliskuussa 1939 ja [[ItalianAlbanian sotaretkivaltaus|Italian hyökkäys Albaniaan]] saman vuoden huhtikuussa hämmensivät Isänmaallista kansanliikettä, koska ne paljastivat suurvaltojen piittaamattomuuden pienten kansojen oikeuksista. Valloituksia ei voitu perustella kansallisuusaatteella. Saksan ja [[Neuvostoliitto|Neuvostoliiton]] 23. elokuuta 1939 solmima [[Molotov-Ribbentrop-sopimus]] oli IKL:lle ja sen kannattajille järkytys. Palvotun [[Adolf Hitler]]in katsottiin pettäneen Suomen luovuttamalla sen [[Josif Stalin]]in etupiiriin. Talvisodan aikana Suur-Suomi-aate ja IKL:n järjestökoneisto lamaantuivat ja puolueen lehtien ilmestyminen keskeytyi. IKL:n vetoomuksiin suhtauduttiin Saksassa kylmästi.<ref>Jyrki Vesikansa: ''Äärioikeiston tuho.'' Lapuan liike: Iltalehden erikoislehti, s. 68. Helsinki: Alma Media, 2015.</ref><ref>Veikko Huttunen: ''Kansakunnan historia 7: täysi-ikäinen kansakunta'', s. 27. Porvoo-Helsinki: WSOY, 1974. ISBN 951-0-06296-0.</ref>
 
[[Talvisota]] ja erityisesti [[Moskovan rauha]] nähtiin IKL:ssä parlamentaarisen hallituksen epäonnistumisen merkkinä. Talvisodan jälkeen Suomen ulkopolitiikka kuitenkin muuttui dramaattisesti. [[Välirauha|Välirauhan aikana]] Suomessa vahvistui saksalaissuuntaus ja myös IKL otettiin mukaan [[Rangellin hallitus|Rangellin hallitukseen]]. Puolueen puheenjohtaja Vilho Annala nimitettiin toiseksi [[Kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeriö|kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeriksi]]. Vaaleja ei tosin järjestetty, joten puolueen tosiasiallinen kannatus jäi mittaamatta.<ref name="Nimetön-rDi--4">Uola 1999, s. 20–21.</ref>