Ero sivun ”Suolahappo” versioiden välillä

[katsottu versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa
Sisältöä lisätty
Merkkaukset: Tämä muokkaus on kumottu Mobiilimuokkaus  mobiilisivustosta 
Rivi 17:
Suolahappo on väritön neste, jolla on tunnusomainen pistävä haju.<ref name=katalyytti>{{kirjaviite |Tekijä = Kaarina Kanerva, Lea Karkela, Juha Valste |Nimeke = Katalyytti, Epäorgaaninen kemia | Sivu = 49 | Luku = Vetykloridi ja muut vetyhalogenidit | Julkaisija = WSOY | Vuosi = 1996 |Tunniste = ISBN 951-0-19999-0}}</ref> Se on vahva [[happo]], ja väkevänä liuoksena se syövyttää ihoa. Se on tärkeänä aineksena ihmisen ja useimpien eläinten [[mahaneste]]essä. Ellei sitä säilytetä kovassa paineessa tai jäähdytetä, se kaasuuntuu, ellei liuoksessa ole vähintään noin 60&nbsp;% vettä.
 
Suolahappo on tärkeä teollisuuskemikaali. Sitä käytetään muun muassa [[polyvinyylikloridi]]n (PVC-muovin) valmistukseen ja [[nahka|nahkojen]] prosessointiin. Elintarviketeollisuudessa sitä käytetään lisäaineena sekä [[gelatiini]]n tuotantoon. Rehun säilöntään käytettävä [[AIV-liuos]] on suolahapon ja [[rikkihappo|rikkihapon]] seos. Kotitaloudessa suolahappoa käytetään laimeana liuoksena [[kattilakivi|kattilakiven]] poistoon. Sitä ei missään tapauksessa saa joutua elimistöön sisäisesti nautittuna vaikkakin historia tuntee tapauksia missä ihmiset ovat huoneet sitä esim. Kuparin Niko tykkään juoda suola happoa
 
Väitetään, että suolahapon keksi alkemisti [[Jabir ibn Hayyan]] noin vuonna 800.<ref name="auto">{{verkkoviite | Osoite = http://www.hmdb.ca/metabolites/HMDB0002306 | Nimeke = Human Metabolome Database: Showing metabocard for Hydrochloric acid (HMDB0002306) | Viitattu = 2.10.2020}}</ref><ref name="Pubchem">{{verkkoviite | Osoite = https://pubchem.ncbi.nlm.nih.gov/compound/hydrochloric_acid#section=Top | Nimeke = hydrochloric acid | Sivusto = Pubchem | Viitattu = 2.10.2020}}</ref> Monet asiat, jotka ovat menneet Jabir ibn Hayyanin nimiin ovat kuitenkin todellisuudessa peräisin Espanjassa 1300-luvulla eläneeltä henkilöltä, joka otti käyttöönsä Jabarin latinisoidun nimen Geber saadakseen ajatuksilleen enemmän arvovaltaa.<ref>{{Verkkoviite|osoite=https://www.britannica.com/biography/Geber|nimeke=Geber|tekijä=|julkaisu=Encyclopaedia Britannica|ajankohta=|julkaisija=|viitattu=}}</ref> William Newman arvelee, että Geber oli [[Paulus Tarentolainen]], italialainen fransiskaanimunkki.<ref>{{Lehtiviite|Tekijä=Newman, William|Otsikko=New Light on the Identity of Geber|Julkaisu=Sudhoffs Archiv. Band 69, Heft 1, s. 76–90|Ajankohta=1985|Julkaisija=|www=https://www.jstor.org/stable/20776956?seq=1#metadata_info_tab_contents}}</ref> Suolahappoa on nimitetty myös "suolan hengeksi", koska [[Basilius Valentinus]] valmisti 1400-luvulla sitä [[vuorisuola]]sta ja "vihreästä vihrtillistä" ([[Rauta(II)sulfaatti|rauta(II)sulfaatista]] ja koska [[Johann Rudolph Glauber]] 1600-luvulla valmisti sitä vuorisuolasta ja [[rikkihappo|rikkihaposta]]. Vapaan suolahapon kuvaili ensimmäisenä muodollisesti 1500-luvulla [[Andreas Libavius]]. Myöhemmin sitä käyttivät tieteellisissä tutkimuksissaan muun muassa kemistit [[Johann Rudolf Glauber|Glauber]], [[Joseph Priestley|Priestley]] ja [[Humphry Davy|Davy]].
 
==Nimet==