|
| huomautus =
}}
'''Rovaniemi'''Pärnu on [[Suomi|Suomen]] [[kaupunki]] ja [[Lapin maakunta|Lapin]] [[maakuntakeskus]], joka sijaitsee [[Pohjoinen napapiiri|napapiirin]] tuntumassa [[Kemijoki|Kemijoen]] ja [[Ounasjoki|Ounasjoen]] [[yhteenvirtaus|yhtymäkohdassa]].
Rovaniemi on maakuntakeskus, yliopistokaupunki ja alueensa kaupan, hallinnon ja koulutuksen keskus sekä urheilu- ja kulttuurikaupunki. Rovaniemi erotettiin [[kauppala]]ksi [[Rovaniemen maalaiskunta|Rovaniemen maalaiskunnasta]] (siihenastisesta Rovaniemen kunnasta) vuonna 1929 ja vuonna 1960 Rovaniemen kauppalasta tuli yksi Suomen kuudesta ensimmäisestä niin sanotusta [[uudet kaupungit Suomessa|uudesta kaupungista]]. [[Rovaniemen maalaiskunta|Rovaniemen maalaiskunnan]] kanssa vuoden 2006 alussa yhdistynyt Rovaniemi on Suomen 17. suurin kaupunki väestömäärältään (vuonna 2020), mutta Suomen sekä [[Eurooppa|Euroopan]] suurin pinta-alaltaan.<ref>http://www.rovaniemi.fi/suomeksi/Palveluhakemisto/Kuntainfo/Kunta_lyhyesti.iw3</ref><ref>https://www.rovaniemi.fi/fi/Palvelut/Kuntainfo/Kunta-lyhyesti</ref> Kaupunki on myös Pohjois-Suomen toiseksi suurin kaupunki väkiluvultaan [[Oulu]]n jälkeen. Rovaniemi on Suomen pohjoisin kaupunki, tosin [[Kemijärvi|Kemijärven]] keskustaajama on Rovaniemen keskustaajamaa pohjoisempi.
Ensimmäiset pronssiesineet saapuivat idästä noin 1300–1000 eaa. Ensimmäiset merkit maanviljelystä ovat Ylikylän läheltä, josta tehty siitepölyanalyysi osoittaa, että kausittainen kaskeamiseen tai kulottamiseen viittaava toiminta alkoi vuosien 750–530 eaa. tienoilla<ref>{{Verkkoviite|osoite = http://historia.rovaniemi.fi/historia/roi14-17.pdf |nimeke = Mistä rovaniemeläiset tulivat?|julkaisu = Rovaniemi – 8 000 kansainvälistä vuotta |julkaisija = Rovaniemen kaupunki |viitattu = 26.11.2015 |tekijä = Heikki Annanpalo |ajankohta = }}</ref>. Ounasvaaran itäpuolella, Sierijärven Riitakanrannasta ja Kotijängältä on löytynyt noin 2 000 vuotta vanhoja raudansulatusuuneja, joissa rauta valmistettiin paikallisesta suo- tai järvimalmista puuhiilen avulla.
Alueen kiinteä talonpoikaisasutus on alkanut 1100–1200-luvuilla, vaikka alueella on ilmeisesti asuttu jatkuvasti kivikaudesta alkaen. Paikannimistön vahva hämäläis-satakuntalainen aines osoittaa vanhimman uudisasutuksen tulleen pääasiassa sieltä. Myöhemmin uudisasukkaina RovaniemelleRoulkopuolelle tuliperustettu pääasiassakansakoulu. hämäläisiä,Kansakouluikäisiä muttalapsia myösoli varsinaissuomalaisia,Rovaniemellä karjalaisia,paljon vienalaisia,enemmän ruotsalaisia,kuin kouluun norjalaisiamahtui, kainuulaisiajoten ja1882 saksalaisia.palkattiin Tästäkaksi seikasta[[kiertokoulu]]opettajaa, johtuenjotka Rovaniemenviipyivät alueenkussakin murrekylässä onkolme monipuolinenviikkoa sekoituskerrallaan eriennen murteitasiirtymistä jaseuraavaan; jopanäin erisaatiin kieliä.tarjottua Muuttoliikeopetusta einoin kuitenkaankahdelle olekolmasosalle olluttuonaikaisista kovinrovaniemeläislapsista. laajamittaista,1902 silläaloittivat vieläJaatilan, 1540-luvullaNamman Rovaniemenja asukaslukuSaarenkylän olikansakoulut, vajaatja 2001908 henkeä,Rovaniemellä joistaoli osajo kivikautisten10 asukkaiden jälkeläisiäkansakoulua. AlueellaEnsimmäinen asui[[keskikoulu]] myös(Rovaniemen saamelaisiaKeskikoulu, mistämyöhemmin osoituksenaRovaniemen onYhteislyseo, nimistöänykyisin (esim.[[Lyseonpuiston Kolpene saam. Kolpan 'kuiva kangas'lukio]]), esinelöytöjäaloitti ja perimätietoa[[1908]]. Kun Suomen paikallishallintoaEnsimmäinen järjesteltiinsanomalehti, ''[[Rovaniemen alueSanomat]]'', tuli 1400-luvun alkupuolella osaksi Kemin pitäjää; alueella ei kuitenkaan ollut vakituistaalkoi valtionilmestyä edustajaa1909, vaanmutta viranomaisasiatkoska hoidettiinse vieläpiti 1500-painaa jahankalien 1600-luvuillakinliikenneyhteyksien pääsääntöisestipäässä Kemissä. Ensimmäistä(kirjapainoja kertaasai Rovaniemiolla mainitaanvain asiakirjoissa [[7. syyskuuta]] [[1453]]kaupungeissa), kunsitä Pohjanmaanilmestyi voutivain vahvisti34 Korkalonnumeroa. jaLainmuutoksen Rovaniemensalliessa tilojakirjapainot koskeneenmyös maakaupan.maaseudulla 1700-luvulleperustettiin asti1921 Rovaniemenkolmesti alueenviikossa nimenäilmestynyt oli[[Rovaniemi (sanomalehti)|''KorkalaRovaniemi''-sanomalehti]].<ref name="hss">{{KirjaviiteKun |se Nimeketuli =pian Historiankytketyksi suursanakirja| Julkaisija = WSOY| Vuosi = 1998| Tekijä = Kaisu-Maija Nenonenkokoomuspuolueeseen, Ilkkapaikkakunnan Teerijoki|maalaisliittolaiset Sivuperustivat =1928 248|''[[Lapin Isbn = 951-0-22044-2}}</ref>Kansa]]n''.
Hallinnon järjestämisestä alkaen Rovaniemi kuului Kemin seurakuntaan. Alueella ei kuitenkaan ollut pitkään aikaan ainuttakaan kirkonmiestä, vaan rovaniemeläisten piti vielä 1500-luvulla käydä muutaman kerran vuodessa pakollisella kirkkomatkalla Kemissä. Suomalainen muinaisusko jumalineen, haltioineen, henkineen, kummituksineen ja vainajineen kukoisti kristinuskon rinnalla pitkään; vielä 1803 Jakob Fellman kertoi nähneensä Muurolan lohipadon luona seidan, jolle uhrattiin ruokaa ja tupakkaa. 1600-luvun alussa Rovaniemestä muodostettiin Kemin alainen kappeliseurakunta, ja ensimmäinen kirkko rakennettiin 1605–1611. Vienankarjalaiset hävittivät sen 1611. Uusi kirkko rakennettiin 1622 mennessä, se korvattiin uudella kirkolla 1688, ja tämä puolestaan korvattiin sittemmin Lapin sodassa poltetulla kirkolla 1817. Aluksi Kemin kirkkoherra kävi pitämässä jumalanpalveluksen näissä kirkoissa muutaman kerran vuodessa, mutta 1630-luvun lopulla Rovaniemi sai ensimmäisen [[kappalainen|kappalaisensa]] Christer Ericin.<ref>{{Verkkoviite|osoite = http://historia.rovaniemi.fi/historia/roi18-20.pdf |nimeke = Hallinto muotoutuu |julkaisu = Rovaniemi – 8 000 kansainvälistä vuotta |julkaisija = Rovaniemen kaupunki |viitattu = 28.11.2015 |tekijä = Heikki Annanpalo |ajankohta = }}</ref>
Vuonna 1725 Rovaniemen alueen asukasluku oli noin 450. Väestönkasvu kiihtyi 1700-luvulla kuten muuallakin Suomessa: tuhannen henkilön raja ylittyi 1770-luvulla ja 2 000 hengen raja 1820-luvun alkupuolella. Rovaniemen seutu erotettiin Kemistä vuonna 1785, kun kuningas [[Kustaa III]] vahvisti itsenäisten Rovaniemen pitäjän ja Rovaniemen seurakunnan aseman.<ref>{{Kirjaviite|Tekijä=Matti Enbuske, Susanna Runtti, Turo Manninen |Nimeke=Orvaniemen historia - jokivarren kasvatit ja junantuomat 1721-1990 |Vuosi=1997 |Sivu=49 |Julkaisija=Rovaniemen kaupunki, Rovaniemen maalaiskunta, Rovaniemen seurakunta}}</ref> 1700-luvun lopulla nykyisestä keskustasta, Korkalonniemestä, alkoi muodostua pitäjän keskus: siellä asuivat vanhastaan kappalainen ja lukkari, sinne tuli rajaviskaali, ja komissionimaanmittari asui vaihtelevasti Ylikylässä tai Saarenkylässä. Myös käsityöläis- ja ammattiväki keskittyi Korkalonniemen ja osin Saarenkylän alueelle.<ref>{{Verkkoviite|osoite = http://historia.rovaniemi.fi/historia/roi24-27.pdf |nimeke = Maataloudesta kasvun voima |julkaisu = Rovaniemi – 8 000 kansainvälistä vuotta |julkaisija = Rovaniemen kaupunki |viitattu = 28.11.2015 |tekijä = Heikki Annanpalo |ajankohta = }}</ref>
1700-luvun jälkipuoliskolla alkoi pienimuotoinen teollinen toimintakin orastaa alueella. Puutavaran kysyntä Euroopassa ja etenkin Englannissa kasvoi, mikä innoitti kaksi oululaista hakemaan lupaa sahan perustamiseen Raudanjoen varteen 1779; hakemus hyväksyttiin mutta projekti kaatui rahojen puutteeseen. Rovaniemeläiset vänrikki [[Magnus Fredrik Clementeoff]] ja kappalainen Esaias Fellman hakivat sahan perustamislupaa Sinetänjoen varteen 1780. Kuninkaallinen [[kamarikollegio]] vahvisti luvan 1782, ja saha aloitti toimintansa todennäköisesti 1784. Vakituisen sahanhoitajan saaminen 1790 tehosti toimintaa, mutta tuotanto oli silti vaatimatonta, tuskin enempää kuin 5 000 lautaa vuodessa. Seuraavina vuosikymmeninä toiminta tehostui pikku hiljaa, ja ennätysvuonna 1856 sahattiin 15 120 lautaa. Raudanjoella kaksi pohjalaista kauppiasta haki perustamislupaa 1837, ja Suomen senaatti sen heille myönsi 1839. Paikaksi määrättiin Raudanjoen Hakoköngäs noin 5 kilometrin päässä Kemijoesta. Sahan toiminta alkoi 1840 syksyllä. Ennätysvuonna 1856 siellä sahattiin 23 844 lautaa. Kolmas saha Meltausjoen suuhun muutaman kymmenen kilometriä Sinetästä Ounasjokea ylävirtaan sai perustamisluvan 1846. Yhteensä nämä sahat työllistivät 1800-luvun puolivälissä kevään ja kesän sesonkiaikoina vain jonkin verran yli 100 ammattimiestä.<ref>{{Kirjaviite|Tekijä=Matti Enbuske|Nimeke=Rovaniemen historia vuoteen 1990 : jokivarsien kasvatit ja junantuomat|Vuosi=1997|Julkaisupaikka=[Rovaniemi]|Julkaisija=Rovaniemen kaupunki|Tunniste=58197267|Isbn=951-96816-5-5, 978-951-96816-5-8|www=https://www.worldcat.org/oclc/58197267|Viitattu=2021-05-29}}</ref>
=== Rovaniemen nousu Lapin kaupan, liikenteen ja hallinnon keskukseksi ===
[[Tiedosto:Rovaniemi.aluemuutokset.svg|vasen|pienoiskuva|Rovaniemen kunnasta erotettiin vuosina 1917 ja 1926 alueita [[Ranua]]an ja [[Posio]]on. Vuonna 1929 perustettuun Rovaniemen kauppalaan liitettiin [[Rovaniemen maalaiskunta|maalaiskunnan]] alueita vuosina 1948–1985. Kauppala muutettiin kaupungiksi vuonna 1960 ja Rovaniemen maalaiskunta yhdistyi kaupungin kanssa vuonna 2006.]]
[[1800-luku|1800-luvun]] puoliväliin saakka Rovaniemi oli joukko pieniä maalaiskyliä, joiden harvalukuiset asukkaat (n. 2 800 vielä vuonna 1850 nykyisen Rovaniemen kokoisella alueella) ansaitsivat elantonsa pääasiassa maanviljelyllä ja karjanhoidolla kalastuksen ja metsästyksen ollessa tärkeimmät sivuelinkeinot. Rovaniemen kukoistus alkoi Suomen metsätalouden nousun myötä 1800-luvun jälkipuoliskolla. Rovaniemi ei muodostunut puunjalostuksen keskukseksi, vaikka alueelle perustetuilla sahoilla (edellä mainittujen lisäksi mm. vuonna 1901 valmistunut Pitkäniemen saha nykyisen Arktikumin paikalla Sahanperällä) olikin huomattava paikallinen merkitys. Sen sijaan tukkisavottojen kannalta keskeinen sijainti ja aikaansa nähden hyvät liikenneyhteydet [[Kemijoki|Kemijoen]] ja [[Ounasjoki|Ounasjoen]] yhtymäkohdassa nostivat Rovaniemen merkittäväksi liikenteen ja kaupan keskukseksi ja myöhemmin myös hallintokeskukseksi.
Maantie [[Kemi]]in 1839 liitti Rovaniemen valtakunnan tieverkkoon. Seuraavina vuosikymmeninä Lapissa hitaasti edenneet tienrakennustyöt yhdistivät lähinnä Rovaniemeä eri paikalliskeskuksiin. 1860-luvulla alkanut tukinuitto – tukkien uittaminen Kemi- ja Ounasjokea pitkin Kemiin – korosti Rovaniemen asemaa logistiikan solmukohtana. 1909 saatu rautatie sinetöi Rovaniemen aseman logistisena keskuksena. 1900-luvun alkupuolella höyrylaivaliikenne oli tärkeä yhdysside Rovaniemen sekä Kemi- ja Ounasjokien latvojen välillä. [[Rovaniemen lentoasema|Rovaniemen lentokenttää]] alettiin rakentaa 1939 nykyiselle sijaintipaikalleen, ja ensimmäiset kaksi nurmipäällysteistä kiitotietä valmistuivat 1940.
Ennen 1860-lukua Rovaniemellä ei ollut kauppoja, vaan rovaniemeläiset tekivät hankintansa toisiltaan, kaupunkien (esim. Kemin) kauppiailta tai [[laukkuryssä|laukkuryssiksi]] kutsutuilta vienankarjalaisilta kulkukauppiailta. Ensimmäinen maakauppa sai toimilupansa 1860-luvun alkupuolella, ja metsätalouden tuoma vaurastuminen ja kirkonkylän edullinen sijainti läpikulkupaikkana nostivat paikkakunnan kauppojen määrään kolmeentoista vuoteen 1877 mennessä. Ensimmäinen apteekki tuli 1880-luvulla, ja 1898 kauppojen lukumäärä oli jo 27. Vuonna 1906 rovaniemeläiset perustivat itselleen osuuskaupan, ja Työväen Osuusliike Lapinmaa aloitti 1922. Aluksi kauppoja perustettiin vain kirkon läheisyyteen, mutta pian niitä alkoi tulla maaseudullekin, ja lisäksi tukkisavottojen yhteydessä toimi nk. savottakauppoja, joista paikkakuntalaisetkin saattoivat tehdä ostoksia.<ref>{{Verkkoviite|osoite = http://historia.rovaniemi.fi/historia/roi32-36.pdf |nimeke = Pohjoisen kaupan keskukseksi |julkaisu = Rovaniemi – 8 000 kansainvälistä vuotta |julkaisija = Rovaniemen kaupunki |viitattu = 2.12.2015 |tekijä = Heikki Annanpalo |ajankohta = }}</ref>
Kauppapuotien ohessa merkittäväksi taloudelliseksi instituutioksi nousi Rovaniemen [[markkinat (tapahtuma)|markkinat]]. Vuonna 1880 kirkonkylä sai markkinaoikeudet, ja ensimmäiset markkinat järjestettiin helmikuussa 1881. Pian ne alkoivat saavuttaa valtakunnallistakin mainetta, ja vuosisadan vaihteessa markkinat olivat jo tärkeä kaupallinen tapahtuma. Niitä pidettiin kolmesti vuodessa: viikon kestäneet päämarkkinat helmikuussa, [[juhannus]]markkinat ja syksyllä [[mikkelinpäivä|Mikkelinmarkkinat]]. Markkinat olivat suuri, monikulttuurinen ja värikäs tapahtuma jonne väkeä saapui ympäri Suomea ja aina naapurivaltioista saakka. Muun muassa venäläiset, norjalaiset, ruotsalaiset, [[juutalaiset]], [[romanit]] ja [[tataarit]] myivät alueen metsänmyynnillä rikastuneille tai metsätöissä lisäelantoa hankkineille asukkaille kankaita, taloustarvikkeita, työkaluja ym., ja paikalliset myivät mm. Englannista tulleille välittäjille lähinnä turkiksia.
Talouden nousun vanavedessä myös hengenviljely edistyi. Ensimmäinen kirjasto saatiin [[1860]] ja ensimmäinen kirjakauppa [[1895]]. Ensimmäinen [[kansakoulu]] aloitti toimintansa syksyllä [[1870]] Rantavitikalla; se oli Pohjois-Suomen ensimmäinen silloisten kaupunkien ulkopuolelle perustettu kansakoulu. Kansakouluikäisiä lapsia oli Rovaniemellä paljon enemmän kuin kouluun mahtui, joten 1882 palkattiin kaksi [[kiertokoulu]]opettajaa, jotka viipyivät kussakin kylässä kolme viikkoa kerrallaan ennen siirtymistä seuraavaan; näin saatiin tarjottua opetusta noin kahdelle kolmasosalle tuonaikaisista rovaniemeläislapsista. 1902 aloittivat Jaatilan, Namman ja Saarenkylän kansakoulut, ja 1908 Rovaniemellä oli jo 10 kansakoulua. Ensimmäinen [[keskikoulu]] (Rovaniemen Keskikoulu, myöhemmin Rovaniemen Yhteislyseo, nykyisin [[Lyseonpuiston lukio]]) aloitti [[1908]]. Ensimmäinen sanomalehti, ''[[Rovaniemen Sanomat]]'', alkoi ilmestyä 1909, mutta koska se piti painaa hankalien liikenneyhteyksien päässä Kemissä (kirjapainoja sai olla vain kaupungeissa), sitä ilmestyi vain 34 numeroa. Lainmuutoksen salliessa kirjapainot myös maaseudulla perustettiin 1921 kolmesti viikossa ilmestynyt [[Rovaniemi (sanomalehti)|''Rovaniemi''-sanomalehti]]. Kun se tuli pian kytketyksi kokoomuspuolueeseen, paikkakunnan maalaisliittolaiset perustivat 1928 ''[[Lapin Kansa]]n''.
[[Tiedosto:Rovaniemi from air pre 1945.jpg|pienoiskuva|250px|Rovaniemen kauppalaa 1930-luvulla.]]
|
