Ero sivun ”Venäläisvastaisuus” versioiden välillä

Venäläisvastaisuutta on tutkittu Suomessa 1970-luvulta lähtien. Venäläisvastaisuuden juurista on esitetty{{Kenen mukaan}} pääsääntöisesti kaksi erilaista tulkintaa. Näistä toinen katsoo suomalaisten ja venäläisten olleen perivihollisia kautta historian. Tämän asetelman on katsottu vallinneen Venäjän vuosien 1713–1721 [[Isoviha|Pohjansodassa tekemästä Suomen valtauksesta]] lähtien, jolloin venäläiset ”miehittivätmiehittivät Suomen,murhasivat, ryöstivät ja raiskasivat Suomen”laajalti koko maassa. NäkemyksenSuomalaisia, myös lapsia vietiin orjiksi Venäjälle ja kaupattavaksi siellä edelleen.
Näkemysten mukaan kautta vuosisatojen ”Venäjä on väkivaltainenVenäjä alistajaollut jaSuomen Suomiväkivaltainen viaton, neitseellinen uhrialistaja.” <ref name="tv">{{Verkkoviite | Tekijä= Osmo Kuusi,Hanna Smith,Paula Tiihonen (toim.)| Nimeke=Venäjä 2017: Kolme skenaariota | Ajankohta=| Osoite=http://web.eduskunta.fi/dman/Document.phx?documentId=fc13607155759048&cmd=download | Julkaisija=Eduskunnan tulevaisuusvaliokunta | Viitattu=15.2. 2008}}</ref> Suomalaisen historiantutkija [[Kustaa H. J. Vilkuna|Kustaa Vilkuna]]n mukaan suomalaisten keskuudessa eli isovihasta johtuva venäläisiin kohdistuva kammo, joka vakiintui osaksi [[kansanperinne|kansan perinne]]ttä ja paikallishistoriaa, ja jonka johdosta 1920- ja 1930-lukujen venäläisvastainen [[propaganda]] osui otolliseen maaperään.<ref>Vilkuna, Kustaa H. J: ''Paholaisen sota''. Kustannusosakeyhtiö Teos; Helsinki 2007</ref>

ToisenErään tulkinnan mukaan{{Kenen mukaan}}venäläisviha venäläisvastaisuusheräsi syntyiuudestaan vasta [[Suomen sisällissota|Suomen sisällissodan]] aikoihin 1917–1918 ja venäläisvastaisuus oli poliittista ja aatteellista valkoisen Suomen luomaa vastakkainasettelua, jota tietoisesti lietsottiin ja levitettiin. Uhkakuvan luonnilla pyrittiin yhdistämään sisällissodassa jakaantunutta kansakuntaa ja venäläisvastaisuutta pidettiin melkein kansallisena velvollisuutena.<ref name="tv"/> Näkökulman esittelee suomalainen historiantutkija [[Matti Klinge]] teoksessaan ''Vihan veljistä valtiososialismiin''.<ref name="agri">{{Verkkoviite|Osoite=http://agricola.utu.fi/nyt/arvos/tekstit/78.html |Nimeke=Kirja-arvostelu: Ryssävihan kulta-aika|Julkaisija=Agricola-historiaverkko|Luettu=20.11.2007}}</ref>

Klingen edustaman näkemyksen mukaan [[Suomen suuriruhtinaskunta|Suomen suuriruhtinaskunnan]] aikana venäläisiin suhtauduttiin pääosin myönteisesti, eikä venäläisvastaisuus ollutnäkynyt [[sortokausi|sortokausina]] merkittäväämerkittävästi.<ref name="tv"/> Venäjän vallankumouksen jälkeen, kun [[Lenin]]in johtamat [[bolševikit]] ottivat vallan Venäjällä ja muuttivat maan [[1920-luku|1920-luvulla]] [[kommunismi|kommunistiseksi]] [[diktatuuri]]ksi, venäläisvastaisuuteen yhdistyi kommunismin pelko ja [[neuvostovastaisuus]] ja se ilmeni lähinnä [[oikeistoradikalismi]]na, muun muassa [[Akateeminen Karjala-Seura|AKS:ssä]] ja [[Isänmaallinen kansanliike|IKL:ssä]]. Huomattava on, että ”[[ryssä]]läisyys” saattoi myös tarttua kontaktissa venäläisten kanssa, millä perusteltiin Suomen punaisten kapinaa.<ref name="agri"/> Journalisti ja poliitikko [[Eljas Erkko]] sanoi puolestaan [[marsalkka Mannerheim]]ista: ”Mannerheim oli täysi ryssä, joka ei koskaan siitä taudista parantunutkaan”.<ref>[http://www.nordbooks.net/tuotteet.html?id=20/353510 Tuntematon Mannerheim]</ref>

[[Antero Eerola]]n mukaan suomalaisen kollektiivisen kulttuurillisen muistin osana on edelleen kuva Venäjästä ”jonkinlaisena Suomen ikiaikaisena uhkaajana, orjuuttajana ja itsenäisyyden anastajana” ja tällä kuvalla on edelleen omat lietsojansa. Tässä maailmankuvassa suomalais-venäläisen kanssakäymisen keskeisinä osina ovat isoviha, [[pikkuviha]], [[Suomen sota]], sortovuodet, [[talvisota]], [[jatkosota]] ja [[suomettuminen]]. Myös suomalaisessa [[Turvallisuuspolitiikka|turvallisuuspolitiikassa]] keskustelussa on edustettuna koulukunta, jonka mukaan Venäjän keskeinen tarkoitus on Suomen uhkaaminen.<refmiehittäminen, name="tv"/>alistaminen ja tuhoaminen.