Ero sivun ”Ranskan suuri vallankumous” versioiden välillä

Sodan kääntyessä huonompaan, hinnat nousivat ja [[sanskulotit]] (''sans-culottes''), köyhät työläiset ja jakobiinit mellakoivat. Vastavallankumouksellinen liikehdintä alkoi monilla alueilla. Tämä kannusti jakobiineja parlamentaariseen vallankaappaukseen girondistiryhmää vastaan sanskulottien tuella. Maaliskuussa kansalliskonventti perusti valtansa tueksi [[Vallankumoustuomioistuin (Ranska)|vallankumoustuomioistuimen]], jonka päätöksistä ei voinut valittaa. Kansalliskonventin lainsäädäntövallan lisäksi toimeenpanovalta siirtyi [[Yhteishyvän valiokunta|Yhteishyvän valiokunnalle]] (''Comité de Salut Public''), jonka kansalliskonventti asetti toimeensa 6. huhtikuuta 1793. Sen ensimmäinen johtaja oli [[vuoripuolue]]en [[Georges Danton]]. Girondistit [[Pariisin kansannousu 1793|erotettiin kansalliskonventista]] kesäkuussa 1793. Heinäkuussa yhteishyvän valiokunnan johtajaksi nousi Dantonia radikaalimpi [[Maximilien Robespierre]].

 

{{Pääartikkeli|[[Terrorin aika]]}}

Mestaukset ja terrori muuttuivat jokapäiväisiksi. Vallankumouksen ajanjakso kesäkuusta 1793 heinäkuuhun 1794 tunnetaankin hirmuvallan aikana, jolloin [[Maximilien Robespierre]]n johdolla vallankumoukselliset palauttivat [[totalitarismi|totalitaristisen]] hallintotavan maahan, vaiensivat poliittisen vastarinnan ja teloittivat vastustajiaan. Arviot teloitettujen määrästä vaihtelevat 18 000–40 000 välillä.