Ero sivun ”Johannes XXIII” versioiden välillä

{{Tietolaatikko:Paavi

|Paavinimi=Johannes XXIII <br /> Ioannes XXIII

|Kuvan leveys=

|Oikea nimi=Angelo Giuseppe Roncalli

|Paavius alkoi=[[28. lokakuuta]] [[1958]]

|Allekirjoitus=John XXIII signature.svg

}}

'''Pyhä Johannes XXIII''' (syntymänimeltään '''Angelo Giuseppe Roncalli''', [[25. marraskuuta]] [[1881]] – [[3. kesäkuuta]] [[1963]]) oli [[Rooma]]n [[piispa]] eli [[paavi]]. Hän toimi paavina vuodet 1958–1963.

 

Vanhoillista linjaa edustavista kardinaaleista Gregorio Pietro Agagianian oli yksi pääehdokkaista. Hän oli armenialaissyntyinen kardinaali. Useiden 1900-luvun konklaavien tapaan muita pääehdokkaita etsittiin [[Pohjois-Italia]]n suurimpien hiippakuntien johtajien joukosta. Heistä [[Genova]]n arkkipiispa Giuseppe Siri oli sangen nuori verrattuna muihin kardinaaleihin, vasta 52-vuotias, mikä huononsi hänen mahdollisuuksiaan, sillä konklaavi haki nyt Pius XII:n seuraajaksi ”välikauden paavia”, jonka pontifikaatin tulisi jäädä lyhyemmäksi kuin Pius XII:n yhdeksäntoista vuotta kestänyt kausi. Pohjois-Italian hiippakuntien johtajista [[Firenze]]n Elia della Costa taas oli jo erittäin iäkäs, 86-vuotias, ja useiden kardinaalien mielestä liian vanha paavinistuimelle.<ref name="multiple1">Heininen, s. 148.</ref> [[Bologna]]n Giacomo Lercaro taas tunnettiin liian edistyksellisenä, eikä hän siten kelvannut konservatiivisen linjan kannattajille. [[Milano]]n arkkipiispa [[Paavali VI|Giovanni Battista Montini]] olisi voinut olla vahvoilla paavinvaalissa, mutta Pius XII ei ollut koskaan nimittänyt häntä kardinaaliksi, eikä hän täten ollut kelvollinen kandidaatti uudeksi paaviksi. [[Venetsia]]n patriarkka Angelo Giuseppe Roncalli taas tunnettiin konservatiivisena, mutta myös sovittelunhaluisena ja iältään sangen sopivana, sillä 76-vuotiaana hän oli sopivan ikäinen välikauden paaviksi.<ref name="multiple2">Heininen, s. 149.</ref>

[[Kuva:John 23 coa.svg|thumb|200px|Johannes XXIII:n paavillinen vaakuna.]]

Vuoden 1958 konklaavin kulusta ei ole tarkkoja tietoja, koska konklaavi pidettiin sääntöjen mukaisesti suljettujen ovien takana, eikä kardinaalien ollut lupa tehdä muistiinpanoja äänestyksen kulusta. Saatavilla olevien vähäisten tietojen mukaan konklaavissa Agagianian ja Roncalli olivat kahdeksan äänestyskerran jälkeen tasoissa, jolloin kardinaalikollegion vanhin jäsen ehdotti kompromissiehdokkaaksi 79-vuotiasta Benedetto Masellaa. Masellan kohottaminen kompromissiehdokkaaksi vei Roncallilta ääniä, mutta tämä ei silti saanut taakseen tarvittavaa kahden kolmasosan enemmistöä. Masellan siirryttyä tukemaan Roncallia, tämä lopulta voitti paavinvaalin kahdennellatoista äänestyskierroksella.<ref name="multiple2">Heininen, s. 149.</ref>