Putinismi juontaa juurensa Neuvostoliiton turvallisuuspoliisista [[KGB]]:stä. Venäjän presidentti [[Boris Jeltsin]] antoi vuonna 1991 [[Neuvostoliiton hajoaminen|Neuvostoliiton hajota]], jotta saisi vallan itselleen. Jeltsinin nousu perustui viimeisen kommunistijohtaja [[Mihail Gorbatšov|Mihail Gorbatsovin]]in ajaman [[perestroika]]n taloudelliseen ja poliittiseen epäonnistumiseen. Kun sitten Jeltsinistä tuli maan presidentti, hän aloitti [[Jegor Gaidar]]in avustuksella talousohjelman, joka ajoi maan taloutta ennestään alas, kun uudistus ei tuottanut toivottuja tuloksia. Samaan aikaan turvallisuuspalvelun valtaa oli heikennetty, mutta se pyrki salaa palauttamaan asemansa. Kommunistien hallitsema parlamentti nousi lopulta [[Venäjän perustuslaillinen kriisi 1993|ilmikapinaan]] Boris Jeltsiniä vastaan puhemies [[Ruslan Hasbulatov]]in ja varapresidentti [[Alexandr Rutskoi]]n avustuksella. Jeltsin onnistui kukistamaan kapinan armeijan avulla, ja uusi perustuslaki antoi presidentille uudet valtaoikeudet. Näin [[Kreml]]in ote alkoi taas kasvaa. Vaikka kapina kukistui, kommunistit säilyivät yhä vahvoina ja uhkana maata johtavalle Jeltsinin sisäpiirille, ”perheelle”. Talousuudistuksessa myös epämääräisin keinoin rikastuneet liikemiehet, [[Venäjän oligarkit|oligarkit]], auttoivat vaalirahoituksellaan epäsuositun Jeltsinin voittamaan presidentinvaalit vuonna 1996. Samana vuonna turvallisuuspalvelun [[silovikit]] nousivat virkapaikoille Pietarissa. Nyt turvallisuuspalvelu ja keskenään riitelevät oligarkit pyrkivät valtaan, ja Jeltsinin suosio heikkeni. Vuosina 1998–1999 Jeltsinin seuraajaksi veikattiin monia politiikan johtavia hahmoja, esimerkiksi Moskovan pormestaripormestaria [[Juri LuzhkoviaLuzhkov]]ia ja kokenutkokenutta diplomaattidiplomaattia [[Jevgeni Primakov]]ia.
Jeltsiniä vastaan oli käynnissä ajojahti parina viimeisenä vuonna, Jeltsinin sisäpiiriä syytettiin julkisesti korruptiosta. Jeltsinin liittolaisesta [[Vladimir Putin]]istaPutinista tuli liittovaltion turvallisuuspalvelun [[FSB]]:n johtaja vuonna 1998 ja pääministeri elokuussa 1998. Pian sen jälkeen kun Putinista oli tullut pääministeri, [[Tšetšenia|tšetšeenisissipäällikkö]] [[Šamil Basajev]]in joukot hyökkäsivät Venäjään kuuluvaan [[Dagestan]]iin ja [[Venäjän kerrostaloräjähdykset|Venäjällä räjähteli kerrostaloissa ja muualla voimakkaita pommeja]] elo-syyskuussa 1999. Putin esiintyi kovasanaisena separatistisia tšetšeenejä vastaan, ja määräsi armeijan Dagestaniin ja [[Toinen Tšetšenian sota|Tšetšeniaan]]. Näin aiemmin tuntemattomasta kasvottomalta byrokraatilta näyttäneestä Putinista tuli terroristeja vastaan taisteleva kansallissankari. Jeltsin päätti erota Venäjän presidentin tehtävistä joulukuussa 1999 ja kehotti kansaa äänestämään Putinia<ref>[http://www.hs.fi/juttusarja/venajanvuodet/artikkeli/1999+Putin+tarjoaa+pelastuksen/1135232903258 1999: Putin tarjoaa pelastuksen, Jeltsin jätti Venäjän miehelle, joka lupasi tuhota terroristit] Pekka Hakala, Helsingin Sanomat 30.12.2007.</ref>. Näin Jeltsinin suosittelema, nuorekas, energinen, kansansuosion aallonharjalla ratsastava [[Venäjän vuoden 2000 presidentinvaalit|Putin voitti Venäjän presidentinvaalit]] vuonna 2000. Putinin päästyä valtaan hän alkoi keskittää valtaa käsiinsä. Putin muun muassa lakkautti alueiden suuren vallan, keskitytti tiedotusvälineitä Kremlin käsiin ja ajoi maasta pois tai vangitsi muutamia häntä vastustaneita oligarkkeja. Putin myös säädätti monia markkinatalouden tarvitsemia lakeja. Vuoden 2003 loppuun mennessä valta maassa oli käytännössä Putinin ohjaaman presidentinhallinnon käsissä. Siitä huolimatta monet ongelmat, kuten köyhyys, korruptio ja rikollisuus jatkuivat maassa.
